Mitä ja kuinka paljon pitä sietää miehen lapselta? Neiti on 7v ja

että saat lapsen?

on vaan kestettävä kaikki, ei voi välita vain kivoja juttuja, jos on itse leikkiin ryhtynyt.

Lapsi kokee pikkusisaruksen uhaksi. Tuhoamalla kaikki valmistelut hän kokee, ettei vauva koskaan synnykään. Mitä jos ottaisit tytön mukaan valmisteluihin? Tekisitte jotain erityistä isonsiskon juttua? Isosisko on vauvalla todella tärkeä - korostakaa sitä. Tyttö on vasta 7-vuotias eli tosi pieni ja ei osaa käsitellä tätä asiaa.

että saat lapsen?

eikös moni tuon(kin) ikäinen tyttö ilahdu pikkusisaruksesta? En odottanut mitään (positiivista), mutta onko sitten väärin odottaa kummiskin ihan ihmismäistä kohtelua kuitenkin edelleen? ap

kuuli, että saamme vauvan, sanoi että "nyt meistä tulee ihan oikea perhe". Vähän surullistakin tavallaan, ettei ollut aiemmin ajatellut, että olemme oikea perhe, mutta toisaalta emme olleetkaan - minulla ei ollut aiemmin lapsia enkä oikein osannut olla lasten kanssa, mies sai puuhailla tytärpuolen kanssa enemmän ja minä tein omiani.



Nyt nuorempi on jo 16 v. ja tytärpuoli aikuinen, ja tytöt ovat aina tulleet hyvin toimeen, viiden vuoden ikäerosta huolimatta leikkineet aina keskenään jne. Edelleen ovat läheisiä ja hyviä ystäviä.



Miehesi lapselle voisi ehkä painottaa, että HÄN saa siskon tai veljen, ei sitä että TE saatte yhteisen lapsen, ehkä mustasukkaisuus vähän helpottaisi?

Tällä palstalla tuntuu nykyään vähintään 1/3 aloituksista koskevan toimimattomia uusperheitä.



Kyllästyttää lukea kuinka aikuisten itsekkyys menee jatkuvasti lasten hyvinvoinnin edelle.

että saat lapsen?

eikös moni tuon(kin) ikäinen tyttö ilahdu pikkusisaruksesta? En odottanut mitään (positiivista), mutta onko sitten väärin odottaa kummiskin ihan ihmismäistä kohtelua kuitenkin edelleen? ap

hän hetkessä hyväksyy uuden vauvan ja on sulle vaan mieliksi.

Oletko edes yrittänyt ajatella asiaa lapsen kannalta? Kauanko tytön vanhempien erosta on? Oletteko edenneet liian kovalla tahdilla? Jos tyttö toivoo vanhempiensa palaavan yhteen, ei tietenkään osaa sulattaa uutta vauvaa koska sinä olet tässä tarinassa hänelle "pahis". Minusta arveluttavaa tehdä uutta lasta perheeseen ennen kuin uusi puoliso tulee edes jotenkin toimeen perheessä jo asuvien lasten kanssa. Olettaen että tyttö asuu teidän luonanne.

Lapsi kokee pikkusisaruksen uhaksi. Tuhoamalla kaikki valmistelut hän kokee, ettei vauva koskaan synnykään. Mitä jos ottaisit tytön mukaan valmisteluihin? Tekisitte jotain erityistä isonsiskon juttua? Isosisko on vauvalla todella tärkeä - korostakaa sitä. Tyttö on vasta 7-vuotias eli tosi pieni ja ei osaa käsitellä tätä asiaa.

miten onnekas vauva on saadessaan isosiskokseen just hänet.. kun hn on niin hana, ja taitava siinä ja siinä ja siinä.. paljon asioita joita voi opettaa pikkusisarukselle.

Mutta ei auta Tämä ei vaan halua sisarusta ja sanoi mulle jopa, että sitten kun sinä et huomaa, minä tapan sen vauvan. :( ap

kuuli, että saamme vauvan, sanoi että "nyt meistä tulee ihan oikea perhe". Vähän surullistakin tavallaan, ettei ollut aiemmin ajatellut, että olemme oikea perhe, mutta toisaalta emme olleetkaan - minulla ei ollut aiemmin lapsia enkä oikein osannut olla lasten kanssa, mies sai puuhailla tytärpuolen kanssa enemmän ja minä tein omiani.



Nyt nuorempi on jo 16 v. ja tytärpuoli aikuinen, ja tytöt ovat aina tulleet hyvin toimeen, viiden vuoden ikäerosta huolimatta leikkineet aina keskenään jne. Edelleen ovat läheisiä ja hyviä ystäviä.



Miehesi lapselle voisi ehkä painottaa, että HÄN saa siskon tai veljen, ei sitä että TE saatte yhteisen lapsen, ehkä mustasukkaisuus vähän helpottaisi?

Meillä tytärpuoli 5v oli iloinen, kun kuuli että saa pikkusiskon. Nyt vauvan synnyttyä on tosi kiinnostunut ja hoivaa. En ole huomannut erityisempää mustasukkaisuutta, joskin tytär ei asukaan täällä kokoaikaisesti, ehkä se vaikuttaa asiaan.



Mutta ei sen lapsen mitenkään ilahtua tarvitse, mutta tavaroiden tuhoaminen on todellakin tuomittavaa. Ei sellaista pidä missään tapauksessa sietää! Ei, vaikka miten olisi eroperheen lapsi ja mustasukkainen. Asioita ei rikota ja piste.



En tajua tämän palstan logiikkaa, miten erolapsilta tulee sietää ihan mitä tahansa. Mitä siitä, jos vähän roinaa menee rikki. Ja onhan se oikeastaan saatanasta se äitipuolen lapsikin, ei väliä että sehän on oikeastaan myös sen lapsen sisarpuoli...

Hän on "menettänyt perheensä". Kun uusi lapsi syntyy, vauva saa olla isän kanssa koko ajan, hän näkee isänsä vain silloin tällöin - kokee siis menettävänsä nyt myös isänsä.



Lisäksi tuo ikävaihe on muutenkin paha, 6-7 -vuotiaat ovat uudelleen uhmaiässä. Ihan lastenpsykologien tunnistama vaihe, ei omakeksimä. Siinä iässä juuri aikuiset alkaa olla "tyhmiä" ja vastaanvänkyttäminen lisääntyy eksponentiaalisesti.



Koeta siis jaksaa ymmärtää, että tyttö kokee olonsa hyvin hataraksi ja syrjäytetyksi JA se vielä yhdistyy vaikeaan ikäkauteen. Sinä et ole hänen suhteensa koskaan ollutkaan positiivinen, koska koet hänen olevan poispilattu hirviö - lapsi hyvinkin voi vaistota tuon pohjatunteesi, vaikka yrittäisit olla sitä näyttämättä.



Minusta sinun on syytä jutella nyt miehesi kanssa. Tytöltä ei kannata eikä SAA hyväksyä mitä tahansa käytöstä, eli mitään tavaroita hän ei saa tuhota rangaistuksetta. Mutta suusanallisesti saa purnata kyllä, ei negatiivisia tunteita tuonikäinen muutenkaan osaa työstää.



Mahdollisuuksien mukaan pitäisi saada tyttö mukaan valmisteluihin, ja korostaa sitä hänen isosiskouttaan.

Kuinka itsekäs aikuinen voi olla...

Pitääkö ap:n hylätä omat lapsihaaveensa 7-vuotiaan lapsen takia? Vai pitääkö ap:n erota rakastamastaan miehestä, koska myöskään miehellä ei ole oikeutta saada lisää lapsia tämän 7v:n takia?

Silloin se on normaalia. Mutta kun kyse on uusperheestä, niin se on epänormaalia. Just.



Juuri ystäväni harmitteli kun tytärpuolen äiti oli valittanut, kun tytärpuoli tappelee velipuoliensa kanssa. Kun isovelipuolet kiusaa tytärtä. Jumaliste kun itse sain kyytiä veljeltäni, ja ihan ydinperhettä oltiin. Heti se on kamalaa, kun kyse on uusperheestä. Musta toi osoittaa enemmänkin sitä, että ovat toisiinsa kiintyneitä ja tottuneita, käyttäytyvät ihan kuin oikeat sisarukset.



Voi teitä.

Oletko edes yrittänyt ajatella asiaa lapsen kannalta? Kauanko tytön vanhempien erosta on? Oletteko edenneet liian kovalla tahdilla? Jos tyttö toivoo vanhempiensa palaavan yhteen, ei tietenkään osaa sulattaa uutta vauvaa koska sinä olet tässä tarinassa hänelle "pahis". Minusta arveluttavaa tehdä uutta lasta perheeseen ennen kuin uusi puoliso tulee edes jotenkin toimeen perheessä jo asuvien lasten kanssa. Olettaen että tyttö asuu teidän luonanne.

ja meillä meni oikein hyvin ennen tätä vauvauutista. ap

sain lapsen 16-vuotiaana ja suhde ei jostain syystä sitten toiminutkaan.

Sitten 25 vuotiaana halusin suhteen rakastamaani mieheen jolla myös lapsi. Olisiko minun pitänyt elää loppuelämäni yksin kun minulla sattuu olemaan lapsi?

Tällä palstalla tuntuu nykyään vähintään 1/3 aloituksista koskevan toimimattomia uusperheitä.

Kyllästyttää lukea kuinka aikuisten itsekkyys menee jatkuvasti lasten hyvinvoinnin edelle.

No ainakin lapselle pitäisi selkeästi viestiä, että tuhoaminen on tuomittavaa ja jos niin tekee, saa rangaistuksen itse (menettää jonkin kiva jutun, joutuu arestiin, lelu menee jäähylle tms.).



7-vuotias ei enää ole taapero, joka ei tajuaisi, mitä tekee, vaikka tavallaan pieni onkin.



Lapsen vanhempien pitäisi käydä nk säännöt yhdessä lävitse ts. se, miten yhteisen lapsen kanssa toimitaan ja mitä lapsen äiti mahdollisesti viestii lapsellee uudesta sisaruksesta.



Joka tapauksessa, tärkeää olisi tehdä selväksi, että 7-vuotiaan käytös ei ole hyväksyttävää lainkaan.

tytön isä tekee asian hoitamiseksi. Lapsi saa toki olla asiasta ärsyyntynyt, mutta kyllä toi aika pahalta kuulostaa. Tavaroita/ juttuja ei tuhota ja se, että ilmoittaa tappavansa vauvan on kyllä jo aika paha. Jotain tuolle asialle pitää tehdä, mennä kasvatusneuvolaan tai jotain. Mutta mua kiinnostaisi mitä isänsä tekee asian eteen?

Lapsi kokee pikkusisaruksen uhaksi. Tuhoamalla kaikki valmistelut hän kokee, ettei vauva koskaan synnykään. Mitä jos ottaisit tytön mukaan valmisteluihin? Tekisitte jotain erityistä isonsiskon juttua? Isosisko on vauvalla todella tärkeä - korostakaa sitä. Tyttö on vasta 7-vuotias eli tosi pieni ja ei osaa käsitellä tätä asiaa.

miten onnekas vauva on saadessaan isosiskokseen just hänet.. kun hn on niin hana, ja taitava siinä ja siinä ja siinä.. paljon asioita joita voi opettaa pikkusisarukselle.

Mutta ei auta Tämä ei vaan halua sisarusta ja sanoi mulle jopa, että sitten kun sinä et huomaa, minä tapan sen vauvan. :( ap

ei tuo ihan normaalia ole. Vaikka täällä aina puolustellaan viatonta lasta niin kaikki tuntemani lapset jotka ovat eron jälkeen saaneet uusia sisaruksia, ovat olleet iloisia niistä (myös omani isänsä ja tämän uuden vaimon lapsesta). Ihanko totta on normaalia että HUOM. 7v - ei siis 4v - uhkailee tappamisella? Kyllä 7v ikäinen osaa jo asioita käsitellä vähän toisella tavalla. Ehkä lapsella on jotain muita ongelmia joihin tarvitsisi apua.

Ei sinun tarvitse kaikkea sietää. Jos miehesi ja exänsä ovat hoitaneet eronsa huonosti, lapsella ei silti ole oikeutta tuhota esim. toisen omaisuutta vain siksi että hänellä on paha olla. Voisin olettaa että myös miehesi ex lietsoo vauvavastaista ajattelua. Jos lapsen vanhemmilla olisi kypsyyttä hoitaa välinsä paremmin ja antaa lapselle riittävä turvallisuudentunne, tilanne voi parantua.

Ihan normaalia 7- vuotiaan reagointia uuteen tilanteeseen. 7- vuotias on vielä pieni, eikä hallitse eikä ymmärrä tunteitaan. Hän reagoi tilanteeseen niitä keinoilla mitä on käytettävissä. Ymmärrän kyllä tunteesi, mutta muista lapsi on lapsi ja sinä olet aikuinen