Petetty vaimo ja kiistaan toivotaan mielipiteitä

- Jos miehesi on masentunut ja syö vielä lääkkeitäkin, hän ei ole nyt oma itsensä ja todennäköisesti ei ole ollut sitä pettäessäänkään. Hänellä on nyt joku kriisi, jonka seurauksia sinä ja perheenne joutuu kärsimään. Oletteko naimisissa? Olette ehkä luvanneet myötä ja vastoin käymisissä jne. Tämä on nyt se vastamäki. Ole sanasi mittainen ja rakasta miestäsi.

- Pyyntösi on mahdoton. Kun jatkatte yhteistä elämäänne miehesi kanssa, sen pitäisi jatkua toisen kunnioituksen ja anteeksi annon pohjalta. Muuten sillä ei ole merkitystä eikä mahdollisuutta. Miehesi osoitti tervettä itsetuntoa ja rehtiyttä (kaiken epärehtiytensä keskellä), kun ei suostunut erikoiseen pyyntöösi. Hienoa häneltä sanoa avoimesti, ettei voi suostua.

- Menkää yhdessä pariskuntana ammattiauttajan puheille, teistä voi vielä tulla entisäkin parempi aviopari.

Käyn itse läpi samaa. Oma mieheni on 33-v ja hänen ihastuksensa 21-v. Meidän tilanne on epäselvä ja itse en juuri nyt jaksa käydä mitään keskusteluja mieheni kanssa.



Koska miehelläsi on masennus ja lääkitys vasta aloitettu, suosittelen että annat hänelle aikaa. Olette odotustilassa kuukauden verran, parikin. Anna hänen löytää itsensä uudelleen (lääkkeet aiheuttaa vaikka mitä probleemaa päänupissa) ja miettikää sitten YHDESSÄ JA KASVOTUSTEN mitä teette. Jutelkaa, kysykää, vastailkaa, huutakaa, itkekää, raivotkaa, mutta tehkää se kaksin ja kasvotusten. Minä vaatisin ehdottomasti (ja vaadinkin) ettei toiseen naiseen pidetä mitään yhteyttä, ainakaan niin kauan kuin ollaan yhdessä. Ei se nuori sirpsakka nainen jaksa vanhaa sekopäistä ukkoa odottaa vuotta pitempään, se on fakta. Joten unohda se yksityiskohta - ei koskaan. Mutta anna tosiaan sen lääkkeen ensin alkaa vaikuttamaan ja sitten on selvittelyn vuoro. Jos näin et tee, on ero takuuvarmaa. Mies tosin saattaa vuoden päästä tulla toisiin ajatuksiin kun saa psyykkeensä kuntoon.

Ensinnäkään en usko että voisit mitenkään antaa 100% uutta mahdollisuutta siinä hetkessä, ilman että mies on edes esittänyt kunnollista anteeksi pyyntöä. Tuo ei vain tule toimimaan ja sen voin ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa. Tuollaisen asian anteeksiantaminen on pitkä prosessi ja todellakin vaatiin miehen 100% panostuksen ja katumisen.



Toisekseen on kohtuutonta ottaa "lapsikortti" esiin. Sekä lapsen että isän kannalta. Se on yhtälailla miehesi lapsi ja hänellä on täysi oikeus olla yhteydessä lapseensa ellei oikeus toisin määrää. Mietippä asiaa toisinpäin jos miehesi kiristäisi sinulta tuollaista? Olisit kyllä melko välinpitämätön jos "myisit lapsen oman mokasi paikkaamiseksi".



Lapselle on vain rikkaus kun sillä on isä vaikka vanhemmat eivät olisikaan yhdessä.



Joskus mietin miten aikuiset VANHEMMAT voivat olla niin piittaamattomia lapsistaan että eron sattuessa ei kykene ajattelemaan sitä lapsen etua vaan alkaa käyttämään omia lapsiaan pelinappulana. Tämä on oikeasti asia jota näkee PALJON! Ja minä olen nähnyt tällaisien surkeita seurauksia. :(



Toivottavasti lapsenne on niin pieni ettei ymmärrä.

minusta ensimmäinen vaihtoehto toimii eroon asti. Eli voit vaatia häntä katkaisemaan välit tuohon tyttöön jos haluaa jatkaa sinun kanssasi. Mutta eron jälkeen et valitettavasti voi vaatia mitään...et edes etukäteen.



Et halunnut, että sinulle puhutaan eron vaihtoehdosta, mutta mitä muita vaihtoehtoja tuossa muka on? Halauatko todella olla miehesi kanssa joka on rakastunut 20 vuotiaaseen? Miksi haluat olla hänen kanssaan? Eikö sinulle ole yhtään itsekunnioitusta jäljellä? Voisin kuvitella itseni tuohon tilanteeseen VAIN jos mieheni olisi hyvin katuvainen, ei itsekään haluaisi enää koskaan pitää tyttöön yhteyttä, kävisi kanssani parisuhde terapiassa ja osaisi jollain tavalla selittää pettämiseen johtaneet syyt. Mitään tuollaista vätystä en kotonani pitäisi...joka nyt tulee takaisin vähän kokeilemaan. WHAT? Eikös se sut jo tunne?

Vaikka kyllä minä uskon, että se kolahtaa kun mies vaihtaa nuorempaan, lapsettomaan versioon.. :/

eiköhän se kolahda vaikka vaihtaisi mihin versioon ja minkä ikäiseen tahansa. Kun toista rakastaa ja tämä rakastuukin uuteen, niin eihän se mukavalta tunnu.

Anteeksipyynnön ja katumuksen vaatijille: vaikka pettäjä valitsisi avioliiton jatkamisen, hän ei yhdessä sekunnissa ala katua tekoaan sataprosenttisesti. Jotta yhdessä jatkaminen onnistuisi, petetyn pitää hyväksyä tämä. Pettäjä voi tehdä tietoisen valinnan nyt, mutta aito katumus syntyy vasta ajan kanssa, kun hormonihöyry laskee ja toisaalta yhteisen elämän hyvät puolet taas löytyvät. Siinä ei auta, jos petetty vaatii ehdotonta ja ikuista anteeksipyyntöä ja maassa matelemista. Yleensä avioliitossa oli jotain heikkouksia jo ennen pettämistä. Pettäjän tahtoa jatkaa ei ainakaan vahvista, jos hänen elämänsä huononee entisestään. Petetyn pitäisi osata ajatella tapahtunutta inhimillisenä erehdyksenä ja miettiä myös, miten voittaa puolison rakkaus takaisin. Se ei aina ole kohtuullinen vaatimus, mutta jos sitä ei halua lainkaan yrittää, on parempi erota.

Anteeksipyynnön ja katumuksen vaatijille: vaikka pettäjä valitsisi avioliiton jatkamisen, hän ei yhdessä sekunnissa ala katua tekoaan sataprosenttisesti. Jotta yhdessä jatkaminen onnistuisi, petetyn pitää hyväksyä tämä. Pettäjä voi tehdä tietoisen valinnan nyt, mutta aito katumus syntyy vasta ajan kanssa, kun hormonihöyry laskee ja toisaalta yhteisen elämän hyvät puolet taas löytyvät. Siinä ei auta, jos petetty vaatii ehdotonta ja ikuista anteeksipyyntöä ja maassa matelemista. Yleensä avioliitossa oli jotain heikkouksia jo ennen pettämistä. Pettäjän tahtoa jatkaa ei ainakaan vahvista, jos hänen elämänsä huononee entisestään. Petetyn pitäisi osata ajatella tapahtunutta inhimillisenä erehdyksenä ja miettiä myös, miten voittaa puolison rakkaus takaisin. Se ei aina ole kohtuullinen vaatimus, mutta jos sitä ei halua lainkaan yrittää, on parempi erota.

Mutta minä heittäisin ainakin pihalle siksi aikaa kun tajuisi katua. En vaan pystyisi pitämään kotona ihmistä joka ei edes katuisi, että on pettänyt minua (ja lapsia). Toki pitäisi yrittää pelastaa perhe, mutta sen voisi koittaa tehdä sitten niin, että mies asuu jossain muualla, eli asumuserossa. Sitten kun on katuvainen, ihan aidosti, niin voisi muuttaa takas kotiin....ehkä.

ja jos päätyisitte sitten eroamaan. Niin mitä hittoa mies enää välittäisi vanhasta lupauksesta??



Mitä ihmettä kuvittelet saavasi vaatimalla lupauksia teoreettisen eron jälkeisille toimille? Ainoan totuuden ja ikuisen sitoutumuksen?

aika paksua puppua katumuksesta tuossa joku tänne kirjoitti. Että petetyn pitäisi voittaa rakkaus takaisin...pah, sehän on juuri toisinpäin. Pettäjän tulisi voittaa takaisin petetyn rakkaus, osoittaa hänelle sanoilla ja teoilla, että hän on valmis kantamaan vastuun omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.



jos pettäjä haluaa päästä helpolla, hän eroaa (eipähän tartte kohdata omia tekemisiään ja käydä niitä läpi esim terapiassa). Se toinen vaihtoehto on jäädä tietäen, että luottamus on rakennettava uudestaan, on käytävä läpi kivulias ja vaikea prosessi sekä oman itsensä että puolison kanssa. Ja avattava silmät sille tuskalla ja kivulle mitä on teollaan itselleen ja puolisolleen aiheuttanut.



helppoheikin anteeksianto (ok, saat anteeksi, kunhan et jätä mua ja perhettä) ei vaan yksinkertaisesti toimi, mikäli asioita ei myös käydä syvemmin läpi. Vaan ennemmin tai myöhemmin siitä seuraa uusi pettäminen (enhän mä mitään menettänyt ekallakaan kerralla....)



vasta sellainen pettäjä joka todella on käynyt pohjamutia myöten läpi omat tekonsa ja sen seuraukset parisuhteeseen , kantanut vastuunsa niin voi viisastua sen verran, että tajuaa että hetken pettämisen nautinnon hinta on liian kallis.. Kun on vaivalla säilyttänyt jotain arvokasta ja kallista, sitä ei enää halua heittää menemään.

Mikä nykyään on avioliitossa niin arvokasta ja kallista, että pettäjä pyöriskelisi tuhkassa vuosikausia? Liitto voi pelastua vain, jos molemmat osapuolet sitä aidosti haluavat ja hyväksyvät toisensa ihmisinä. Tämä vaatii myös alkuvaiheen molemminpuolisen epävarmuuden hyväksymistä. Ihmisen tunne-elämä ei yksinkertaisesti toimi niin, että pettäjä heti kiinni jäätyään alkaisi katua 100%. Aivan samoin anteeksianto vie aikansa. Tärkeää on, että molemmat haluavat yrittää.



Oikeudenjumalaa leikkimällä petetty saavuttaa vain tämän: Kovanahkainen narsisti osaa teeskennellä ja jää liittoon pettääkseen yhä uudelleen, kun taas aidosti katuva vikapää antaa pian periksi.

Mikä nykyään on avioliitossa niin arvokasta ja kallista, että pettäjä pyöriskelisi tuhkassa vuosikausia? Liitto voi pelastua vain, jos molemmat osapuolet sitä aidosti haluavat ja hyväksyvät toisensa ihmisinä. Tämä vaatii myös alkuvaiheen molemminpuolisen epävarmuuden hyväksymistä. Ihmisen tunne-elämä ei yksinkertaisesti toimi niin, että pettäjä heti kiinni jäätyään alkaisi katua 100%. Aivan samoin anteeksianto vie aikansa. Tärkeää on, että molemmat haluavat yrittää.

Oikeudenjumalaa leikkimällä petetty saavuttaa vain tämän: Kovanahkainen narsisti osaa teeskennellä ja jää liittoon pettääkseen yhä uudelleen, kun taas aidosti katuva vikapää antaa pian periksi.

Minä olen PETTÄNYT ja kyllä minä vain niin kovasti kaduin 100%. En olisi muuten kehdannut koko suhteeseeni edes jäädä. Niin se menee, se joka pettää on vastuussa teoistaan ja saa hyvitellä sitä mitä on tehnyt. Toki pettämiseen johtavia syitä on monia ja ne pitää kädä yhdessä läpi, mutta VAIN pettäjä on se joka petti. Eli se joka teki pätöksen pettää ja saa siitä sitten vähän kärsiäkin.

yhteyttä siihen muiduun eron jälkeen? Eihän se enää sinulle kuulu silloin?? Aika kohtuuton vaatimus, olisit antanut ajan hoitaa asian - ehkä hän olisi joka tapauksessa unohtanut sen mimmin kuukausien ja vuosien kuluttua. Nyt sait hänet vain takertumaan siihen tiiviimmin.



Mitä tiukempi lieka sitä enemmän tempoo....

Katsopa nyt totuutta silmiin: enemmän sinä säälistä miehen kanssa jatkaisit,kun se raukka niin masentunutkin on. Se mitä sinä luulet rakkaudeksi, on mukavuudenhalua ja riippuvuutta.

Kuvittelet perheen huoltamisen yhdessä miehen kanssa olevan kuitenkin helpompaa kuin yksin.



Tunnusta sekin tosiasia, että ei mies tule pettämistä lopettamaan. Hän on pahoillaan teostaan, mutta ei kadu sitä eikä aio lopettaa.



SInulla on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa:

1) hyväksyt miehesi muut suhteet

2) elät omaa itsenäistä elämääsi miehestä riippumatta.

Jos teille tulee ero niin et voi määrätä miestäsi enää sen jälkeen. Mitä hyödyt tuosta että mies ei saisi eron jälkeen pitään yhteyttä entiseen naiseensa? Et halua että mies tulee onnelliseksi teidän eron jälkeen?

jos on ihastunut toiseen niin et sä pysty vain sanomaan että nyt se loppu ja et ikinään saa ajatella tuota naista. Se nainen tulee sun miehes uniin ja sä muistutat siitä naisesta joka päivä sun käyttäytymisellä...



Olen todella surullinen teidän tilanteesta. Voimia sulle ja miehellesi.

Onhan tuo pyyntö vähän outo, mutta on siinä jotain pointtiakin. Uskoisin, että ap tietää itsekin, ettei voi mahd. eron sattuessa enää kontrolloida miestä. Lähinnä kai tuon tarkoituksena on varmistaa, että mies on vamis katkaisemaan välit tuohon tyttöön lopullisesti.

Ainut mitä pyydän on ihan kunnon mahdollisuutta minulle ja hänelle, oikeasti olen aina ajatellut meidän olevan sielunkumppaneita ja tiedän miehenikin vielä minua rakastavan.

...MUTTA kaiken yhdessä koetun jälkeen toivoisin kunnon mahdollisuutta ja siksi kaikenlainen muu säätäminen, tai säätämisen ajattelu mahdollisen avioeron jälkeen tulisi olla tällä hetkellä viimeisenä mielessä JOS on tosiassaan.

Tämä pätkä antaa kyllä tilanteestanne aika surullisen kuvan. Mielestäni pettäjän, jos tosiaan katuu ja aidosti haluaisi vanahn liittonsa säilyvän, voisi olettaa olevansa todella huojentunut ja kiitollinen siitä, että vaimo on valmis vielä yrittämään. Pettäjänhän tässä kuuluisi anella mahdollisuutta ja luvata kuut taivaalta! Se, että mies ei suostu tuollaiseen (ymmärtääkseni siis lähinnä hypoteettiseen) pyyntöön, kuulostaa kyllä siltä, että mies joko haikailee syrjähyppynsä perään tai ei muuten vaan oikeasti täysillä halua ap:ta.

AP kulta: miehesi on sika. Kuka pettää vaimoaan, perheessa jossa on lapsia, 20 vuotiaan tytön kanssa? Olisiko sinun hyvä miettiä tuota kirjoittamaani, eli sitä, rakastaako mies sinua ja onko suhteellanne todella enää tulevaisuutta. Tai että haluatko sinä elää loppuliittosi pettämisen pelossa... Kuulostat ihan hyvältä tyypiltä ja pärjäät varmasti lasten kanssa ilman miestäkin!

että teidän peli on pelattu. Joko hyväksyt että elät elämääsi epävakaan miehesi kanssa tai lähdet rakentamaan omaa tulevaisutta. Siihen tarvitaan luonetta ja kovaa uskoa itseensä. Miehesi ei pysty koskaan ottamaan vastuuta teoistaan ja niiden seurauksista. Hän kuvittelee että hänen tekonsa on oikeutettuja ja hänellä on hyvä syy toimia ja elää niin kuin haluaa. Kukaan ei saa asettaa rajoja tai hän masentuu ahdistuu. Hän ei kasva koskaan vastuulliseksi aikuiseksi se on surullista mutta totta. Olet hänen paapojansa elämäsi loppuun asti.

voin vain todeta, että jos mies pettää kerran, niin ei se siihen kertaan jää. Oppii vaan paremmaksi valehtelijaksi.

Kiitos kaikille vastauksista, moni teistä vaan ei tajunnut sitä pointtia ollenkaan.



*en esim. halua kontrolloida miestäni eron jälkeen, hän saa olla vaan kenen kanssa tahansa...en ole kontrolloinut hänen ystävyyssuhteitaan, menemisiään tms. avioliittomme aikanaakaan niin varsinkaan sen jälkeen minulla ei ole hänen elämäänsä aikomustakaan tulla puuttumaan.

*en kiristä miestäni lapsilla, haluan että hän oikeasti miettii vaihtoehdon, että asuu muualla kun kotona. Saattaa aika nopeasti siis tulla ikävä tätä perhe-elämää, varsinkin kun lääkitys alkaa vaikuttaa. Eron sattuessa haluan kaikin tavoin tukea, että tyttäreni saavat viettää mieheni kanssa mahdollisimman paljon aikaa. En ole kuitenkaan mikään ääliö, joka yrittää kiristää keneltäkään hellyyttä ja avioliittoon jäämistä lapsien kautta.

* Oikeasti rakastan miestäni, ja joku minua neuvoi olemaan mieheni tukena hyvinä ja huonoina aikoina. Hmmm, olen pari vuotta hoitanut masentunutta miestäni joka ei ole ottanut kuuleviin korviinsa sitä mahdollisuutta että hänen tekonsa olisivat johtuneet masennuksesta (muita merkkejä kun pettäminen siis)ja nyt hän sitten meni ja petti minua. Kaiken tämän jälkeenkin olen halukas hänen rinnallaan seisomaan, sillä se avioliittolupaus merkitsi minulle todellakin hyvinä ja huonoina aikoina. Tiedän, että ajatusmaailmani on nykymaailmassa utopistinen, mutta sille en voi mitään. Olen luvannut hänen kanssaan olla todellakin myös ne huonot ajat. Ja meidän ajat ei aina ole olleet huonoja, ennen tätä paria viime vuotta meillä oli 8 oikein loistavaa vuotta, joten siksi minun mielestäni avioliitollamme on hyvät mahdollisuudet. Miehenikin on myöntänyt tämän.

* en tehnyt ehtoa kiristyksen vuoksi. Haluan, että jos hän okeasti antaa mahdollisuuden meille niin mahdollisuus on 100%, ei sellainen (kuten niin monesti sanonut), että ei ole ns. takaporttia. Eli yritetään kunnolla ja jos ei toimi niin se eron päätös tulee siitä, että tämä ei toimi eikä sellaisesta että "sen toisen kanssa oli hyvä olla ne pienet hetket kaiken tämän muun arjen keskellä" (mieheni on itse nyt myöntänyt ettei se ollut oikeaa rakkautta ja hän itse pakeni vaan tilannetta, kun ei ollut energiaa ottaa omasta mielenterveydestään kiinni). Haluan siis eron tapahtuvan oikeista syistä, siis että tavallaan aloitetaan ihan puhtaalta pöydältä molemmat, siis erokin, ja se tapahtuisi siis oikeista syistä. Tedän, että vaikeaa ymmärtää monille, mutta oikeasti tuohon uskon ja niin uskoo nyt miehenikin. Hän tajusi mitä tarkoitin viimein tänä aamuna ja olikin samaa mieltä kanssani. Haluamme yrittää kunnolla, ja jos ei toimi niin ei toimi. Pointtina nyt vaan on, että ero ei tule tapahtumaan kenenkään ulkopuolisen toimesta. Mun mielestä me ollaan sen verran fiksuja, että pystytään oikeasti miettimään ihan järjelläkn näitä asioita.

* ai niin ja sille, joka sanoi että taidan itsekin olla sekaisin...kyllä olen! Voitte varmaan uskoa millaisen järkytyksen koin tuon asian tultua ilmi. Menenkin terapeutille puhumaan tunteistani, minä haluan kuitenkin myös itsenikin parasta :)



Kiitos kaikille vastauksista. Parisuhdeterapiaan (ja molemmille yksilöterapiaan) menee tämän parin tie! Katsotaan miten käy! :)