Lue keskustelun säännöt.
Oletko pitkävihainen? Jos et, anna vinkkiä.
14.03.2012 |
Minä olen enkä tiedä, miten siitä pääsee eroon.
Meidän lapset ovat alakouluikäisiä. Mieheni vanhempi veli sai esikoisensa reilut 2v sitten. Kun meidän lapset oli pieniä, miehen veli ei ollut kiinnostunut niistä juuri lainkaan. Esikoista tuli katsomaan kaksiviikkoisena ekan kerran ja kertoi syyksi, ettei joulukiireiltä ehtinyt aiemmin.
Nyt kun hänellä on lapsi, minun ja mieheni pitäisi ihastella tätä lasta jatkuvasti. Miehen veli soittaa meille ja laittaa puhelimen 2-vuotiaansa käteen ja minun pitäisi lässyttää ihania sinne puhelimeen. En koe lasta mitenkään läheiseksi, sillä muistan liian hyvin, kuinka meidän lapset eivät aikoinaan kinnostaneet lainkaan. Minulle tulee jotenkin nolo olo, kun saa mitään lämpöä tätä lasta kohtaan. Väitän syyksi nimenomaan tämän katkeruuden siitä, että meidän lapset eivät olleet aikoinaan mitään.
Kommentit (2)
Eli odotit että miehen veli olisi kiinnostunut lapsestasi, tai veljensä lapsesta, siten että hän olisi viikon sisällä tullut öögaamaan mukulaa. Sitten kun hänen lapsi syntyy, tunnet syyllisyyttä että et tunne tähän mukulaan kiintymystä? Sulla on pari linjaa päässä poikki.
Ensinnäkin et voi tietää mitä ko. veljen elämä on ollut silloin jouluaikana. Hän on voinut käsitellä ties minkälaista kriisiä, johon on käyttänyt joulukiireitä peitetarinana. Toisekseen, jos/kun mun omat broidit saa lapsia, käyn moikkaamassa sitten kun itselle sopii, en silloin kun äiti odottaa. Minä en ole niiden lasten isä enkä äiti.
Uskon että veli joko pitää sinua hyvänä äiti-ihmisenä tai sitten hän olettaa että pidät pikkulapsista ylipäätään. En usko että hän sinua kiusatakseen laittaa lastaan puhelimeen sinun kanssa. Et vain sisäistä sitä että toisten lapsiin ei voi kiintyä samalla tavalla kuin omiin.
Miksi odotit miehen veljen kiintymystä sinun lapsiin?
Miksi tunnet syyllisyyttä että et rakasta hänen lastaan kuin omaasi?
Älä odota muilta sitä mitä et odota edes itseltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mun mielestä sun tunteesi on aivan ymmärrettävä: ei ole reilua, että teidän pieniä ei noteerattu. Mä tuntisin ihan samalla tavalla tuossa tilanteessa. Ei toi musta pitkävihaisuutta edes ole, vaan normaalia loukkaantumista.