Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Rasittava keskosen äiti kaverina (purkaus, älä lue jos et kestä)
13.03.2012 |
Puhuu AINA siitä miten hän keskosen äitinä on paljon kärsinyt ja häntä kohtaan tehdään keskosen äitinä niin paljon vääryyttä. Keskosen äitinä hän rakastaa lastaan niin vitun paljon enemmän eikä me tavalliset äidit voida ymmärtää mitä kaikkea se keskosen äiti koko ajan kärsii.
Itse keskonen on 4-vuotias ja täysin terve. Joo oli kuukauden sairaalassa, mutta pitääkö siitä saatana koko ajan valittaa?? Ihan oikeesti!? Ymmärrän että on ollut totta kai raskasta! Mutta ei se tee hänestä pyhimystä ja kaikista muista häntä huonompia!
Ja aina se helvetin "korjattua ikää". Kakara on 4-vuotias, eikö vois jo alkaa jättää sen "korjattua ikää" sanomatta. Vituttaa se sädekehän kiillottaminen muiden kustannuksella. Tekis mieli sanoa että PIDÄ JO SE PÄÄ KIINNI!
Kommentit (6)
lasketaan minustakin yksivuotiaaksi. Kielenkehityksessä olen joskus kuullut laskettavan kaksivuotiaaksi. Ei kai näihin mitään varsinaisia sääntöjä ole, mutta en nyt kyllä nelivuotiaan kohdalla puhuisi enää korjatusta iästä, jos en vanhoja muistelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoinen joutui vastasyntyneenä leikkaukseen, josta täydelliseen toipumiseen meni 1 kk. Se jätti syvät arvet kun heti joutui kohtaamaan ajatuksen lapsen kuolemasta.
En varmaan itsekään ymmärtäisi miten koville lapsen sairaus tai tässä tapauksessa keskosuus voi ottaa, ellen olisi kokenut jotain vastaavaa. Ei varmaan kannattaisi ottaa itseensä sitä, että lapsen äiti on traumatisoitunut kamalasta asiasta, jonka on joutunut kohtaamaan.
Ei ole kuule helppoa käydä kuukausikaupalla teholla omaa vauvaansa katsomassa ja jättää se sinne kaappiin yksin yöksi ilman syliä. Ne ovat niin hirveitä kokemuksia, mitä keskosen vanhemmat joutuvat kokemaan, että sydäntä sattuu. Kaikkihan me tiedämme, että pieni vauva tarvitsee syliä.. Näistä on niin kovin vaikea päästä yli.
Meidän esikoinen joutui vastasyntyneenä leikkaukseen, josta täydelliseen toipumiseen meni 1 kk. Se jätti syvät arvet kun heti joutui kohtaamaan ajatuksen lapsen kuolemasta.
En varmaan itsekään ymmärtäisi miten koville lapsen sairaus tai tässä tapauksessa keskosuus voi ottaa, ellen olisi kokenut jotain vastaavaa. Ei varmaan kannattaisi ottaa itseensä sitä, että lapsen äiti on traumatisoitunut kamalasta asiasta, jonka on joutunut kohtaamaan.
Ei ole kuule helppoa käydä kuukausikaupalla teholla omaa vauvaansa katsomassa ja jättää se sinne kaappiin yksin yöksi ilman syliä. Ne ovat niin hirveitä kokemuksia, mitä keskosen vanhemmat joutuvat kokemaan, että sydäntä sattuu. Kaikkihan me tiedämme, että pieni vauva tarvitsee syliä.. Näistä on niin kovin vaikea päästä yli.
jos jatkuvasti muistuttaa itseään asiasta, esim. puheessa "tämä meidän keskonen". Ap:n äidin lapsi on jo kuitenkin neljävuotias.
En vähättele sitä, mitä sairaan lapsen kanssa joutuu kokemaan, mutta pitää myös osata päästää irti vanhoista asioista.
Keskosen äiti käy läpi kovin erilaisen vauvavuoden (kuten kaikki ketkä eivät saa vastasyntynyttä itse hoidettavakseen vaan joutuu jättämään vauvan pitkäksi aikaa sairaalaan ja kehityskin menee eri rataa jne.), ja ainakin itsessäni se herätti kovasti katkeruutta "tavis"-vauvojen äitejä kohtaan, varsinkin niitä, ketkä pitävät terveen lapsen saamista ja lapsivuodeaikaa ja vierihoitoa jne. itsestäänselvyytenä. Mulla nuo tunteet kesti noin vuoden verran ja kävin neuvolapsykologilla juttelemassa, ja nyt kun lapsi on 1,5-vuotias, asia on jäänyt taka-alalle.
Jos sun kaverin lapsi on jo 4-vuotias, hänellä on oikeasti isoja ongelmia asian kanssa! Suosittelisin hänelle neuvolapsykologia, sinne on tosi matala kynnys mennä, voi käydä vain kartoituskäynnillä missä punnitaan, että onko tarvetta ylipäätään. Mä en usko että sun kaveri veemäisyyttään paasaa, vaan sillä on ehkä oikeesti jäänyt "pieni" issue käsittelemättä.
Alue: Aihe vapaa
selvästi jättänyt jonkun trauman. Normaalisti keskosuudesta pääsee yli kun vauva on yli vuoden.
Eikä todellakaan 4-vuotiaan kohdalla enää lasketa mitään korjattuja ikiä.