Mulla menee hermo lopullisesti lapseni kiusaajan kanssa!

Lapseni on ekalla luokalla ja jo syksystä asti luokkakaveri on kiusannut häntä monin eri tavoin. On leikkien häiritsemistä, tönimistä, sylkemistä, lyömistä, härnäämistä, repimistä... Oma lapseni uskollisesti joka kerta kertoo opettajalle, joka puhuttelee kiusaajan ja laittaa pyytämään anteeksi. En tiedä, onko annettu jotain muita sanktioita. Opettaja on puhunut kiusaajan vanhempien kanssa, minä olen puhunut kiusaajan vanhempien kanssa. Vanhemmat ovat puhuneet lapsensa kanssa. Minä olen ohjeistanut omaa lastani välttämään kiusaajan seuraa ja kertomaan jatkossakin kiusaamisesta (lapsi jossain vaiheessa sanoi, ettei jaksa raportoida jokaisesta tönimisestä jne.) Lapset ovat keskustelleet koulussa asiasta opettajan johdolla. Minä olen puhunut kiusaajan kanssa.



MITÄÄN ei tapahdu. Joka ikinen päivä lapseni tulee koulusta kotiin uuden raportin kanssa siitä, kuinka taas on revitty repusta ja tönitty portaissa. Tämä kiusaaja haluaisi kovasti olla lapseni kaveri, mutta koska ei osaa leikkiä nätisti, eikä suostu ottamaan muita lapsia mukaan leikkeihin, oma lapseni ei halua leikkiä hänen kanssaan. Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että meidän lapsi puhuu siitä, kuinka hän vihaa ja inhoaa kiusaajaansa. Aiemmin lapseni yritti ottaa kiusaajaa joskus leikkeihin mukaan, huonolla seurauksella. Ja välillä hänellä oli vain paha mieli ja harmi tämän kiusaajan puolesta, kun ei kukaan halua olla hänen kaveri. Mutta loputtomiin ei minunkaan pitkäpinnainen ekaluokkalaiseni jaksanut yrittää.



Multa on keinot loppu. Mitä tässä enää voi tehdä? Opettaja yrittää ihan varmasti parhaansa koulussa ja haluan uskoa, että kiusaajan vanhemmat myös. Ei tämä voi olla heillekään helppo tilanne. Minä puolestani alan taipua lapseni tunteiden puolelle ja vihantunne kiusaavaa lasta kohtaan ei ole kaukana.