Saavatko teidän ekaluokkalaisenne raivareita kotona?

6-vuotiaallahan on sellanen "toinen uhmaikä" mutta tuntuu että se nyt 7v pojalla jatkuu välillä vieläkin. Mulle pitää sanoa vastaan, koulussa taas on kuin enkeli.

raivarit kolmannella, alkuun täysin kaoottisia ihan kaikille, ei mitään järkeävää syytä...



Kotiaresti ei tehonnut ollenkaan, ja ihmettelin tähän syytä. Vaan selvisihän se lopulta, eli kiusaaminen, siksi kotiaresti ei tehonnut.

Tosin on ollut niitä aina, ei liity musta erityisesti kouluun. Ensimmäisen uhman jälkeen on säännöllisesti esiintynyt uhmaa, menee aaltoilevasti, välillä enemmän välillä vähemmän.



Saattaa myös hermostua, jos kaikki ei mene niinkuin hän haluaa. Asiaan auttaa, jos itse jaksaa olla tyyni ja jutella asioista sitten, kun kaikki ovat rauhallisia.



Huomaan kyllä, että lapsikin väsyy arjessa. Kun ollaan lomalla, kiukkua on vähemmän, kun saa vain olla esim. mökillä ja puuhata mitä haluaa ja velvollisuuksia on vähemmän ja saa nukkua aamuisin. Jos arjessa on liikaa ohjelmaa, niin kiukkua tulee heti enemmän.

raivarit kolmannella, alkuun täysin kaoottisia ihan kaikille, ei mitään järkeävää syytä...

Kotiaresti ei tehonnut ollenkaan, ja ihmettelin tähän syytä. Vaan selvisihän se lopulta, eli kiusaaminen, siksi kotiaresti ei tehonnut.

Huomaan kyllä, että lapsikin väsyy arjessa. Kun ollaan lomalla, kiukkua on vähemmän, kun saa vain olla esim. mökillä ja puuhata mitä haluaa ja velvollisuuksia on vähemmän ja saa nukkua aamuisin. Jos arjessa on liikaa ohjelmaa, niin kiukkua tulee heti enemmän.

...totta sitten sekin, että jos ei ole tarpeeksi puuhaa, lapsella käy aika pitkäksi, ja sitten kiukuttaa. Ainakin meillä. Pitäisi osata tasapainoilla sopivasn puuhamäärän kanssa, eikä se tietenkään aina onnistu.

ap

Siksi lomalla on helpompaa, kun ei ole niin paljon aikataulutettuja menoja, voidaan lähteä rauhassa minne ikinä lähdetäänkään, aamulla ei heti tarvii vaihtaa vaatteita ja lähteä vaan voi katsella lastenohjelmia jne.

Huomaan kyllä, että lapsikin väsyy arjessa. Kun ollaan lomalla, kiukkua on vähemmän, kun saa vain olla esim. mökillä ja puuhata mitä haluaa ja velvollisuuksia on vähemmän ja saa nukkua aamuisin. Jos arjessa on liikaa ohjelmaa, niin kiukkua tulee heti enemmän.

...totta sitten sekin, että jos ei ole tarpeeksi puuhaa, lapsella käy aika pitkäksi, ja sitten kiukuttaa. Ainakin meillä. Pitäisi osata tasapainoilla sopivasn puuhamäärän kanssa, eikä se tietenkään aina onnistu. ap

Poika on aina ollut rauhallinen ja "kiltti" lapsi ja nyt yllättäen on tullut pahoja raivareita ja yleistä pahaa mieltä. On raivokohtauksissaan aivan hervoton, ei pysty yhtään hilitsemään itseään. Rikkoi jopa oven nyrkillä kun komennettiin huoneeseensa rauhoittumaan (ovi ei ollut lukossa).



Meillä nämä kohtaukset menevät niin yli, että ei niihin voi reagoida rangaistuksilla tai käskyillä. Tilanne menee ohi ainostaan rauhoittumalla äidin sylissä ja antamalla kahdenkeskistä aikaa. On sanoitettu tunteita kuten uhmisten kanssa yleensäkin ja puhuttu rauhallisesti.



Konsolipelien pelaamista rajoitettiin rajulla kädellä, sillä tuntui että ne erityisesti saivat lapsen kiihdyksiin. Annettiin omaa pikkusisrusvapaata aikaa ja tehtiin kaikenlaista kivaa "isojen poikien" tyyliin.



Nyt on ollut vähän aikaa aika rauhallista. Ehkä tilanne on menossa parempaan päin.



Kauheaa katsella kuin lapsi on itsekin ihan hätääntynyt kun "paha olo" ei mene pois vaan saa riehumaan, lyömään ja huutamaan.

Meillä tuollaista on jatkunut aika ajoin jo eskarista. Välillä poika on niin ihana ja säyseä, sitten saattaa mennä viikko pari, että kiukkuaa joka asiasta. Ehkä kuuluu ikään. Ehkä asiaan vaikuttaa esim. väsymys, "stressi" tms. Onhan kouluun meno kuitenkin iso elämänmuutos ja tuo lapsenkin elämään ihan uudenlaisia velvollisuuksia. Kurinpitotoimet vaihtelevat aika ajoin, pääperiaate on se, että turhasta rähinöinnistä menettää tiettyjä etuisuuksia, oli se sitten karkkipäivä, lastenohjelmat tai mahdollisesti pelikone joutuu jäähylle.

Syyslukukauden loppupuolella meidän iloinen ja hyväntuulinen ekaluokkalaisemme muuttui raivottareksi, joka sai päivittäin tai lähes päivittäin raivareita mitättömistä asioista, kun joku ei sujunut kuten hän halusi. Raivareihin puututtiin lähettämällä lapsi omaan huoneeseen rauhoittumaan ja rauhoittumisen jälkeen asiasta puhuttiin, selitettiin mitä ei saa tehdä ja miksi ja mitä me emme suvaitse ja miksi. Asiat sovittiin aina raivarin jälkeen, halattiin ja juteltiin. Kun raivareihin tuli mukaan isän/äidin/sisaruksen lyöminen, se tietenkin estettiin. Lisäksi neuvottiin, että jos suututtaa niin, että tekee mieli lyödä, voi lyödä vaikka isoveljen nyrkkeilysäkkiä tai pehmoleluja. Se auttoi onneksi pahimpaan raivoon.

Kuten odotinkin, kyseessä oli joku kehitysvaihe, mahdollisesti koulun alkamiseen liittyen, joka meni aikanaan ohi. Nyt ekaluokkalainen on ollut paljon rauhallisempi pitkän aikaa ja saanutkin sitten sen mukaan vapauksia. Mutta, pitkästä aikaa eilen taas pärähti ilmoille sellainen kunnon raivari. Siinä potkittiin ja uhottiin, uhkailtiin, heiteltiin tavaroitakin. Pikkusiskokin tuli ohi mennen tönittyä. Omaan huoneeseenhan lapsi tietenkin sai mennä rauhoittumaan, mutta rauhoittuminen otti aikansa. Lopuksi sitten keskusteltiin ja lapsi kyllä tuntui ymmärtävän, että tuo ei ollut oikea tapa purkaa pahaa mieltä. Fyysisestä puolesta, tavaroiden heittelystä, uhkailusta, siskon tönimisestä jne. seurasi lapselle sanktiona kotiarestia eli tänään ja huomenaa lapsi saa tulla koulusta suoraan kotiin, ei kavereiden kanssa leikkimistä.

Miten teillä muilla ekaluokkalaiset purkavat tunteitan? Onko muilla käytössä huonosta käytöksestä seuraavia sanktioita? Jos on, niin mitä?

ennen ja jälkeen ekaluokan...