Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei osaa purkaa harmiaan kuin huutamalla. Mikä neuvoksi?
12.03.2012 |
Kuuntelen huutoa aamulla, iltapäivällä ja illalla. Viikonloppuisin aamusta iltaan. En jaksa enää! Tätä on kestänyt jo liian kauan ja langat on karannu täysin käsistä.
4-vuotiaani ei osaa muuta kuin huutaa, huutaa, huutaa ja raivota. Hyviä rauhallisia hetkiä on valitettavan harvoin. Miten saan tuon huudon loppumaan?
Rangaistuksia tulee huonosta käyttäytymisestä. Etuuksia lähtee ja välillä käydään jäähyllä rauhottumassa. Juteltu on, mutta lapsi ei sano huudon syyksi muuta kuin, että ei pysty sitä lopettamaan kun harmittaa. Ymmärrän toisaalta. Ei hän kertakaikkiaan osaa muuta kuin huutaa kiukkuaan pois. En ole kieltänyt tai tukahduttanut tunteita. Olen yrittänyt puhua ja selittää, että saa harmittaa, mutta huutaa ei saa. Nimittäin se huuto on jotain niin kamalaa ja voimakasta, että pelkään saavani pysyvän kuulovaurion.
Mutta miten sen teen? Miten lapsi oppisi jonkin uuden tavan käsitellä harmistumistaan? Ja sitä harmistumista tapahtuu lukuisia kertoja päivässä. On tulisieluisin lapsi jonka tunnen. Myös läheiset ovat ääneen ihmetelleen hänen voimakasta temperamenttiään.
Hyvinä hetkinä hän on oikein valloittava ja ihastuttava. Leikin ja pelailen mielelläni hänen kanssaan niinä hetkinä, mutta valitettavan usein nekin päätyvät syystä tai toisesta harmiin, mikä tietenkin taas tähän huutamiseen.
Olen niin väsynyt.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheneuvolaan soitto vois olla tapa aloittaa, sitä varten ne on...
ja omasta jaksamisesta kannattaakans pitää huolta.
Mutta hae ulkopuolista apua.
Tyttö oli ihana ja kiltti vauva, mutta auta-armias kun kasvoi... Ääni on kova ja tyttö HUUTAA. Kaikki on monta kertaa päivän mittaan huonosti, väärinpäin, vääränlaisia, väärässä, tyhmiä... loputtomasti. Tätä on jatkunut siitä asti kun oli enkä noin vajaat pari vuotias. Tosin täytyy lohduttaa, että neljän kieppeillä oli pahinta, nyt viisivuotias alkaa olla jo paljon tasaisempi.
Olen yrittänyt iloita siitä, että tyttö tahtoo, eikä vain tyydy kaikkeen. Ei se sillä hetkellä lohduta, kun se huutaa keskellä katua niin että kortteli raikaa. Mutta terve tyttö se on ja hyvä siitä tulee, kunhan vähän kasvaa.
Mutta tiedän, että joskus väsyttää - minuakin. Pidät vaan jämäkästi säännöistä kiinni ja annat ajan kulua. Ja anna itsesi nauttai muiden ihmisten avusta - usein se voimakastahtoinen lapsi kiukutteleekin juuri äidille eniten. Mutta silloinhan kaikki on hyvin, koska äidin (vanhempien) tuleekin olla se kallio, jota vastaan koetella omia voimiaan! Tsemppiä, kyllä se rauhoittuu ihan varmasti.
Kysäise heiltä miten he toimivat ja mitä heillä olisi antaa vinkkiä.
Osta nyrkkeilysäkki ja hanskat. JA sano lapselle että hakata sitä säkkiä ko ahistaa...
tai opettele ennakoimaan. Ko tiedät että kohta on tilanne joka laukaisee huudon niin pysäytä lapsi ja puhu hänelle mitä seuraavaksi on tulossa ja selvitkää yhdessä tilanteesta.
lapsesi on jo aika iso, joten voisitte ihan sopia keskenänne mitä tehdään silloin kuin tekisi mieli vain huutaa suoraa huutoa. Voi laskea kymmeneen, hengittää syvään, kertoa mikä harmittaa jne..
Meillä ei noin pahasti olleet asiat, mutta kuitenkin juuri tuossa iässä vähän hankalaa. Halusi osata kaiken itse, olla paras, isoin ja vaikka mitä ja kun joku asia meni vähänkin pieleen itki tai huusi. Me pääsimme tavasta eroon, kun kohtelin itkevää lasta kuin pientä vauvaa. Otin syliin, voivottelin kovaan ääneen, silitin selästä ja lohdutin.
Lapsi melko pian rupesi huomauttamaan ettei hän ole enää mikään pikkuvauva, jota pidetään sylissä. Sanoin, että jos tulee niin paha mieli, että itkettää, niin tietenkin äiti lohduttaa. Tai jos lapsi huutaa, niin silloin pitää rauhoitella. Totesi minulle, että osaa hän sen itsekin.. ja kas, itsehillintä parani kummasti.
Nykyisin myös huumori auttaa välillä.. jos lapsi vaikka huutaa, että " miiinääää haaaaaluuuuaaan... " niin, huudan samalla äänensävyllä että "haaaaluaaan feeerraaaariiiin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysäise heiltä miten he toimivat ja mitä heillä olisi antaa vinkkiä.
Osta nyrkkeilysäkki ja hanskat. JA sano lapselle että hakata sitä säkkiä ko ahistaa...
tai opettele ennakoimaan. Ko tiedät että kohta on tilanne joka laukaisee huudon niin pysäytä lapsi ja puhu hänelle mitä seuraavaksi on tulossa ja selvitkää yhdessä tilanteesta.
nyrkkeilyhanskat, tyynyyn hakkaaminen jne.. eivät ole kovin hyviä keinoja. Nehän opettavat lasta vielä enemmän aggressiiviseksi. Parempi opetella itsehillintätaitoja, kestämään sitä että kaikki ei mene kuten haluaisi ja puhumaan tunteistaan ja siitä mikä on pielessä.
minusta tuo lapsen kohtelu "vauvana" voisi tehdä hyvääkin. Jos käyttäytyy kuin pieni vauva, niin saa sitten sen mukaista kohteluakin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on olevinaan isoa tyttöä, mutta kuitenkin monissa asioissa heittäytyy avuttomaksi vauvaksi. Enemmän on tämä isotyttö-vaihe ja kohtelu on sen kaltaista. "Ison" tytön ei kuulu enää ilmaista itseään pelkästään huutamalla. Lyömistä tai potkimista ei onneksi sinänsä ole. joskus kyllä puolihuolimattomasti huitoo käsillä ja osuu.
kovasti on sitä mieltä, että häntä ei määräillä ja piste. Tästäkin on keskusteltu, miksi näin ei voi olla. Vain ne pienet ikätasoiset päätökset olen sallinut.
Hän on päiväkodissa yksi kilteimmistä lapsista. Hoitajien kanssa on keskusteltu, miksi on niin erilainen kotona, vaikka heidän mielestään toimin oikein ja tuloksia pitäisi näkyä. Hekin ovat hyvin ymmällään kertomastani käytöksestä.
Toki on hienoa, että uskaltaa näyttää tunteensa minulle eikä pelkää. Hän on ollut alusta asti haastava ja uhma on kestänyt nyt kolme vuotta eikä loppua näy. Haasteita on ollut vauvasta asti.
ap, korvatulppien ystävä
Meillä huutoa kestänyt viisi vuotta. Ääni monesti käheänä huutamisesta. Miehen kanssa tuulee riitatilanteita, koska hänen mielestään mulla liian lyhyt pinna lapsen kansa. omasta mielestäni olen kojtalaisen rauhallinen, mutta välillä vaan voimat ja pinna pettävät. joudn v
Lillä itse poistumaan hetkeksi paikalta, että en sano ilkeästi. Jos neidillä ei joku asia pnnistu heti, niin tulee kova huuto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meilläkin on ollut tuollainen. Vielä 5v:nä saattoi huutaa parikin tuntia putkeen täyttä kurkkua, kun ei ollu sukat hyvin. Eikä siihen mikään auttanut siinä tilanteessa, ei ennakoinnit, jos minä olisin mennyt auttamaan siinä tilanteessa (korjaamaan ne sukat yms niin vielä kovempi huuto). Lapsi kävi toimintaterapiassa mikä auttoi aika paljonkin ja aika auttoi lisää. Nykyisin 8v:nä huutaa tosi harvoin, lähinnä kun jännittää jotain asiaa.
Yksi mahdollisuus on sananlöytämisenvaikeus, lapsi ei osaa pukea tunteitaan puheeksi ja huutaa ja raivoaa sen vuoksi.
Meillä lapsella ko. ongelma, normaalissa kanssakäymisessä ongelmaa ei käytännössä huomattu, ilmeni vasta puheterapeutin tutkimuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
plus lisäksi lyö ja potkii, ei tosin kovaa, mutta ei lopeta vaikka miten yrittäisi kieltää...
Yleensä huutaminen, lyöminen ja potkiminen alkaa jostain pienestä asiasta, joka häntä jostain syystä harmittaa, esim. jonkin asian kieltämisestä.
Paras keino jonka meillä olen havainnut on, että vien hänet rauhoittumaan toiseen huoneeseen ja kun on lopulta rauhoittunut, niin halataan ja sovitaan että ollaan molemmat kilttejä toisillemme.
Luulen, että suuri osa tuosta käyttäytymisestä on huomion hakemista. Jos siihen vastaa negatiivisella tavalla, niin ketjureaktio on valmis...
Se voisi keksiä keinot.