Lokakuisen " kunton" syntymä marraskuiseen perjantaiaamuun.

Niin siinä sitten kävi, että yliaikaiseksi mentiin. (la 28.10)

Perjantaiaamulla 4.11 heräsin vanhaan tuttuun tapaan klo 7.00 nostelemaan koululaisia ylös petistä,, ja huokailin mielessäni ettei vieläkään meidän " kuntomme" ollut syntynyt.

Lapsille kouluvaatteet ja aamupalat valmiiksi.

Vessareissun jälkeen klo 7.20 tuli eka tosi napakka supistus ja samalla alkoi limatulppa irrota.

Neuvolan ohjeiden mukaan läksimme hetimiten kohti sairaalaa, jonne meiltä matkaa 40 km (edellinen synnytys oli syöksy, kestoltaa 40 minuuttia)

Matkalla sairaalaan sain aikaiseksi peräti kaksi supistusta, suht lieviä, eikä olo ollut muutenkaan mitenkään tukala.

Sairaalalla olimme klo 7.50, jossa ystävällinen kätilö otti meidät vastaan, hieman naureskeli että läksit sitten ekasta supistuksesta matkaan.... joopa joo itseäkin hiukan kadutti nopea lähtö sairaalaan, eihän minua kunnolla edes sattunut.

No käyrillä oltiin klo 8.30 asti, ei ainuttakaan supistusta joten olin valmis palaamaan kotiin.

Kätilö päätti kuitenkin stekata kohdunsuun tilanteen, ja yllätys, olin 8 cm auki!!

Eikun sairaalavaatteet päälle ja saliin kalvojen puhkaisuun.

Matkalla saliin alkoi säännölliset supistukset, tosin laimeat edelleen (lievä menkkajomotus).

Kätilö tarjosi ilokaasua ennenkuin puhkaisee kalvot, koska todennäköisesti supistukset saavat aivan uuden puhdin kalvojen puhkaisun jälkeen.

Ja niin siinä kävikin. Kalvot puhkaistiin klo 8.40 ja ponnistamaan sain alkaa klo 9.06. Pää syntyi toisella ponnistuksella, mutta vauva jäi hartoistaan jumiin, jolloin piti ponnistaminen keskeyttää ja antaa vauvan liukua itsekseen ulos. Se oli järkyttävää! Pieni poikamme näki päivänvalon klo 9.08. Pojan mitat 3240g 50 cm ja pipo 34 cm.

Tälläkertaa synnytyksen kestoksi saatiin 35 minuuttia ja ponnistusvaihe 3 minuuttia.

Tästä synnytyksestä jäin todella kaunis muisto, suht kivuton (ponnistusvaihe ei ollut " mukava" )



Tämä lapsi on meidän viides ja nyt lapsilukumme on täysi.

En ole ennen uskonut ns. kivuttomaan synnytykseen (supistuksiin), mutta nyt olen sen itsekkin kokenut ja haluan tsempata kaikkia joita jännittää synnytyssupistusten kivuliaisuun, ettei synnytys olekkaan aina yhtä tuskaa ja kipua, vaan se voi olla erityisen lempeä ja kaunis.



Anteeksi jos kertomus on hieman sekava, väsy vähän painaa vaikka vauva on todella kiltti, yöheräämiset kuitenkin verottaa voimia.

T:lokakuu05 ja " kunto" 12 pv