Onko "sen viimeisen vauvan" hoitaminen henkisesti

Ehkä olis, jos edelliseen iso ikäero.

ainakin ajattelin jo ensimmäisen kohdalla, että en ehkä koe tätä toiste, ja nautin joka hetkestä.



Ei ole toista vielä kuulunut.

vauvaa, jonka tietää jäävän viimeiseksi?! Haikeaa se varmaan on, mutta kuitenkin helpottavaa?

kolmas jäänee viimeiseksi. Ja vaikka kuinka yritän olla niinkuin en oliskaan, niin kyllähän tuota nuorinta pitää niin pienenä ja vauvana vaikka kuinka pitkään. Muut on menneet hoitoon alle 2-vuotiaina ja kun nuorimman jouduin hoitoon laittamaan "jo" 2v8kk ikäisenä, niin se oli ihan kuaheaa, kun toinen on niin pienikii XD



Ja välillä huomaa "vaatineensa" siltä esikoiselta vaikka mitä vaikka kuinka pienenä ja mä vaan hämmästelen nuorimman kohdalla, että kuin se nyt "jo" osaa esim. pukea. Joo, ikää 3v... :P



Meillä tosin tätä pientä lellimistä ja vauvattelua on edesauttanut varmasti sekin, että nuorin on nyt 3-vuotiaana 10cm lyhyempi kuin sisaruksensa saman ikäisenä ja painaa suunnilleen saman verran, kuin muut on painaneet 1-vuotiaana. Ja alkoi puhumaankin varsin myöhään (kuten veljensäkin) - ekat sanat 1,5-vuotiaana ja vasta 2,5-vuotiaana oikeastaan aukesi sanainen arkku kunnolla... Eli se oli ihan pikkuvauva mun päässäni vielä 2-vuotiaana :D



Onko ollut helpompaa? En tiedä. Lähinnä kai rutiininomaisempaa. Kolmas on mennyt vähän siinä sivussa, kun muiden kanssa oli enemmän opettelua. Esikoisen kanssa tietysti kaikki, toisen kanssa se ruljanssi kun niitä onkin kaksi. Kolmas ei tunnu enää missään :D

nyt kun on 1v., että en millään enää haluaisi näitä vahtimisia, mikään muu ei ole vielä tuntuntu siltä. Siis kun on rutinoitunut, on helppo hoitaa vauvaa ja elämä selkeää muutenkin, mutta tätä vahtimista, mitä pistää suuhun (ei tietty huolinut koskaan tuttiakaan) ja missä kiipeilee, huoli siis on kamalaa, enkä sitä enää haluaisi.

Päin vastoin mä olen koko ajan ajatellut, että voi että ihanaa, että tämä vauva-aika on ohi ikuisiksi ajoiksi, kasva lapsi, kasva! ;)



Mutta meillä tämä toinen lapsi (eli viimeinen) on ollut aika työläs hoidettava. Jos meillä ois ollut toisenakin lapsena esikoisen tyyppinen, rauhallinen ja aurinkoinen tapaus, voi olla että oisin suhtautunut jotenkin toisin.