Olen 17-vuotias, joka tarvitsisi neuvoa miten tukea ahdingossa olevaa äitiään

koulusi kuraattorille tai kouluterkkarille asiasta puhumaan. Jos jaksat olla avoin ja kertoa tilanteenne, on heidän velvollisuus auttaa teitä.

Äitiäsi voit rohkaista soittamaan vaikka päivystävään kriisipuhelimeen tai MLL:n vanhempainpuhelimeen. Ja kun rehellisesti kertoo tilanteesta, apuakin varmasti annetaan. Siis neuvoja mitä tehdä ja kenen puoleen kääntyä

Mitä se haittaa, vaikka asuisitte pienessä kerrostaloasunnossa? Jos kotona asuu mörkö, ei mikään asunto ole riittävän suuri möröltä pakoon pääsemiseksi. Jos te kaikki puolustatte äitiänne, saattaa se isännekin lopulta tajuta luovuttaa.



Jos muutatte pienempään asuntoon, ei teillä ole kuin muutama vuosi yhteiseloa. Sinäkin lähdet pian jatko-opiskelujen pariin tai työelämään, oma kämppä alle ja kohti valoisampaa tulevaisuutta. Mitä tahansa kestää, jos tietää että tilanne on väliaikainen. Sen sijaan niskassa loppuelämän ajan roikkuvaa mörköä ei jaksa kannatella, vaan itse latistuu mitättömäksi lätäköksi.

onnellisena.



Itse olet jo sen ikäinen, että voit lentää halutessasi pesästä on´mille siivillesi. Äitiäsi et voi pelastaa jos hän ei itse sitä tahdo, itsesi voit. Et ole vastuussa pinemmistä sisaruksistasi!

Täytän kesällä 18, mutta pidän välivuoden ja auttanut äitiä kotona. Pikkusiskoni on tietystä syystä erityinen, ja äiti tarvitsee tukea, että jaksaa, joten koen kyllä velvollisuudekseni tehdä jotain, ettei äiti täysin väsy.

mutta sille ei varmaan nyt voi mitään. Äitisi elämä on hänen omansa ja hänen täytyy itse ottaa askeleet eroon, jos hän sitä haluaa. Todennäköisesti hän voisi paremmin ilman narsistia elämässään.



Ystäväni erosi hiljattain mielisairaasta miehestä ja elää pienipalkkaisena neljän lapsen kanssa pk-seudulla. Tiukkaa on, mutta he tulevat toimeen. Äitiäsi varmaan pelottaa kovasti, koska se helvetti missä hän elää, on sentään tuttua, kun taas oma elämä ilman isääsi on tuntematonta aluetta. Vaatii paljon irtautua narsistista, koska he ovat taitavia manipuloimaan. Todennäköisesti isäsi pelottelee äitiäsi saadakseen tämän pysymään avioliitossa kanssaan.



Toivon että sinä näet oman elämäsi arvokkaana ja tulevaisuutesi valoisana. Sinä teet omat valintasi, vanhempasi omansa. Monet narsistien lapset tarvitsevat ammattiapua lapsuuden traumojensa takia. Vielä olet alaikäinen ja varmasti monella tavalla riippuvainen vanhemmistasi, mutta pian olet aikuinen ja voit irrottautua myrkyllisestä ilmapiiristä.



Jos perheessänne on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, siitä pitää kertoa viranomaisille, siis lastensuojeluun. Voit kääntyä asiassa esimerkiksi koulusi terveydenhoitajan puoleen. Äitisi puolesta et voi tehdä eropäätöstä.

Omaiset mielenterveystyön tukena voisi ehkä myös auttaa, jos paikkakunnaltasi löytyy kyseinen yhdistys.

Vaikutat todella hienolta ja kypsältä ihmiseltä, jolla on hieman liian suuri taakka kannettavanaan ikäänsä nähden.



Koeta puhua äidillesi järkeä, yritä kannustaa häntä eroamaan. Näytä vaikka tämä viestiketju hänelle.



Toivon, että asianne kääntyvät parhain päin.

Olen itse viisikymppinen kahden tytön äiti, joka pari vuotta sitten erosi samankaltaisesta miehestä.

En osaa suositella äidillesi mitään muuta kuin eroa vaikka se on totta, että se ei tule olemaan helppoa. Mutta tosiasia on, että elämä on helppoa kun voi hengittää vapaasti ja osaa taas iloita, nauraa ja nauttia elämästä.

Joutuisitte varmaankin muuttamaan pienempään asuntoon ja raha olisi todennäköisesti tiukemmalla vaikka yh-äiti saa kyllä asumistukea (mikä ei ole suuren suuri mutta apu kuitenkin) ja lisäksi isäsi pitäisi maksaa elatusmaksuja.

Asun itse Helsingissä, jos äitisi on kiinnostunut juttelemaan tai kirjoittelemaan asiasta niin autan mielelläni.

parasta mitä sinä voit nyt tehdä on keskittyä omaan elämääsi, tiedän että se kuulostaa mahdottomalta, mutta jos sinä et nyt nuorena naisenalkuna saa irrottauduttua tuosta taakasta, jonka olet ottanut kantaaksesi, se tulee vainoamaan sinua pahimmillaan vuosikymmeniä, tai jopa loppuelämäsi.



vaikutat todella kiltiltä, empaattiselta, hyväsydämiseltä ja kaikin puolin upealta nuorelta naiselta, ja miten paljon olet ottanutkaan huolehdittavaksesi, se on varmasti hyvin raskas taakka.



keskity itseesi, koulunkäyntiin, ystäviin, harrastuksiin. tee kotityöt, jotka sinulle kuuluu, jne. mutta älä ota äitisi ja isäsi välejä huoleksesi.



kerro tilanteesta (kotioloista) vaikka koulun opettajalle tai terveydenhoitajalle, he varmaan sieltä osaavat neuvoa eteenpäin ja järjestää esim. sinulle keskusteluapua.



mutta siis ennenkaikkea olet liian nuori ottaaksesi vastuun äitisi jaksamisesta, tai isäsi käytöksestä.



tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle!

Ei elämä paremmaksi muutu narsistin vallan alla, pahenee vaan. Ei siinä muuta ratkaisua ole kuin ero. Asunnon koko tm ovat tosiaan melko sivuseikkoja jos kotona on hyvä ilmapiiri ja ns. tilaa hengittää. Onpa kurja tilanne sekä sinulle että äidillesi ja tietysti myös muille lapsille. Voisit ottaa yhteyttä Narsistien Uhrien tuki ry:hyn



VERTAISTUKIPUHELIN



tiistaisin ja torstaisin

kello 17 - 20



Numerossa:

044 717 9000



Tässä myös linkki sivuille.



http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/



Kaikkea hyvää teille!!

Ehdottomasti ei kenenkaan muun sotkuista et kylla rupea maksamaan! Kaikki on todistettu, etta on pantu muut kantamaan tallaista taakkaa.



Ja tekstit ja otsikot on SAMOJA, joten 1+1=2.

jollekin. Ota yhteyttä MLL:n. Kirkollakin on jokin palvelu.



Lasten ja nuorten puhelimeen ja kirjepalveluun voit ottaa yhteyttä nimettömänä.



p. 116 111



Arkisin klo 14-20

La ja su klo 17-20



Asiasta puhuminen auttaa aina ja selkeyttää tilannetta. Ja toivottavasti saat jatko-ohjeita. Sinun vastuullasi äitisi tilanne tai siskojen tilanne ei ole. Voit sanoa äidillesi että eroa, mutta hänen on itse tehtävä päätös. Voit myös antaa äidillesi vaikka MLL:n puhelinnumeron mihin soittaa, mutta hänen yhteydenottonsa ei ole sinun vastuullasi. Sillä että äitisi ei eroa hän asettaa sinut vaikeaan tilanteeseen, ja myös siinä että sinä olet auttamassa häntä kotona. Sinun oikeutesi on opiskella ja olla nuori.



Mahtavaa että kysyt täältä apua! Nyt sinun on vain haettava lisää apua.



Paljon tsemppiä, äläkä uhraa itseäsi liikaa!

itse muutin kotoa 19-veenä, eli varmaan sinäkään et nurkissa kauan pyöri ja olkkarissa voi nukkua joku.



Äitisi pelkää, kun tuntematon pelottaa. Itsetunto on varmaan aika muserrettu. Ymmärrän sen pärjäämisen pelon, kun olen itsekin eronnut. Omalla kohdalla se nyt kävi teknisesti helposti, kun suvulta vapautui tilava asunto ja sain tilapäisesti sitä käyttää. Asun kolmen kanssa nyt omassa neliössä. Vanhimmalla oma huone, nuorimmat jakavat yhteisen. Olisin ollut valmis nukkumaan vaikka kaksion olkkarissa, kunhan pääsen perkeleellisesti tilanteesta pois.



Itse sain voimaa perheneuvolaan soitettuani ja itkettyäni puhelimessa. Sain ajan kriisityöntekijälle, ja oikeasti siellä juttelemalla silmäni aikunivat. Aloin järjestellä lähtöä, ja mietin aika huolella, miten sen toteutan. Siinä ehkä voisit auttaa äitiäsi, sotasuunnitelman laatimisessa ja tukea lähtemisessä esim. että menisitte yhdessä vaikka sinä ja äitisi perheneuvolaan. Eron vaikeuden kestää, kun huominen kirkastuu. Nyt olisi muutenkin hyvä lähteä, kun nuorimpien sisarustesi lukuvuosi päättyy. Itse lähdin koulun kevätjuhlien jälkeen, tilasin sukulaiset pakujen kera tärkeimmät tavarani hakemaan enkä puhunut ex:lle mitään. Äitini vahti lapsia, olivat siellä muutenkin "kesälomalla". KUN saa lähdetyksi, asiat alkavat siitä sujua.



Meillä on nyt mukavaa, kun on helppo hengittää, eikä tarvitse olla varpaisillaan koko ajan. Ex:säni ei ollut narsisti, vaan ilmeisesti jonkinlainen rajatilapersoona. En tiedä, mutta jotain tasoittavia mielialalääkkeitä nykyään kertoo syövänsä.

Hei,



olet todellakin lapsi vielä itsekin vaikka kohta jo oletkin täysi-ikäinen. Hae nyt ainakin itsellesi apua ettet kuormitu perheesi tilanteesta liikaa. Jos kerrot asiasta vaikka jollekin koulun oppilashuoltoon kuuluvalle (se voi olla siis myös opettaja jos koet hänet sellaiseksi henkilöksi, jolle voisit ajatella kertovasti asiasta) niin on ympärilläsi olevien aikuisten tehtävä reagoida tilanteeseen.



Nuo puhelinpalvelut ovat hyviä, niistä voi saada aina vähän tsemppiä itselleen. Jos perheeseenne voitaisiin tarvita jo muuta apua niin kunnalliselta puolelta löytyy lapsiperheiden palveluita joista saa apua. Näiden järjestäminen perheellenne ei kyllä ole sinun tehtäväsi, siksi olisi hyvä jos uskaltaisit kertoa jollekin aikuiselle tilanteesta.