Pidän elatuskykyni ikuisesti nollana, en maksa euroakaan ruokkoja ikinä.

Jokainen fiksu toimisi samassa tilanteessa samalla tavalla. Tukien maksimointi ja tulojen minimointi ovat monen tapa pitää elintaso kohtuullisena. Suomessa sellainen on vielä mahdollista, samoin Ruotsissa, mutta kovin monessa muussa maassa ei.

töitä ei ole ja piste. Enkä viitsi tuhlata elämääni hakemalla työpaikkoja, joita ei ole.

Ei mun mitään tarvitse sen eteen tehdä, että elatuskykyni on nolla.

Se on sitä joka tapauksessa.

Ja köyhyysrajalla olen elänyt jo 38 vuotta, ei siis mitään uutta elämässä sosiaalitukien varassa, muunlaista elämää en osaa edes tavoitella.

maksaa elarit syystä, että lapset saivat jäädä isänsä kanssa omakotitaloon asumaan ja pitää tutut kaverit, koulut tms. Mutta mun prioriteetit on aina maksaa ekana vuokra ja elarit, vasta sitten katson että jääkö sitä rahaa sitten muuhun ja mihinkä.



Omia lapsiaan siinä elättää, ja jos ei heidän elatukseen raski rahaa antaa, on halveksittava tapaus. Ja jos ihmetyttää, niin kyllä minä lapsia tapaan ja asun vieläpä aika lähellä, vuokrayksiössä.

EIhän sitä kannata omaa tulotasoaan yrittää parantaa, kivempi olla rahaton, kunhan vaan ei tartte mitään itse maksaa. Jos teksi töitä, niin voisi jopa jäädä rahaa yli niiden ruokkojenkin jälkeen. Mutta ei, eihän se kannata. Luuseri....

Saan eläkettä saman verran mitä viimeksi sain palkkaa kun olin töissä.

Ja omat menot, vuokra ja laskut tulevat ensin ja jos jotain jää, saatan kakaroille jotain ostaa tai sitten en.

Olen Luuseri ja ylpeä siitä. Mua ei kiinnosta yhteisön hyväksyntä, se velvoittaa liikaa.

Ne on nykyään isän ja sossun lapsia. Mulla ei ole lapsia.

Ei maksanut 15 vuoteen elatusmaksuja ja "katosi maan alle". Äitini jaksoi silti olla jatkuvasti yhteydessä ulosottomiehen kanssa ja se tuotti vihdoin tulosta.



Kun nuorin sisaruksistani täytti 18 (itse olen jo yli 30), niin isäni varmaankin luuli, että tämä oli nyt tässä. Meni naimisiin ja laittoi kirjansa naisen kanssa yhteen (aiemmin ollut koko ajan "asunnoton") haki myös sairaseläkettä ja PUM, nyt hänen sairaseläkkeestään viedään JOKA kuukausi maksamattomia elatusmaksuja ja äitini saa rahaa vaikkei yksikään meistä lapsista asu enää kotona :)



Aluksi äitini sai meistä kaikista kolmesta rahaa pari kuukautta, mutta sitten ilmeisesti huomattiin, että ne ovat jo vanhentuneet tai jotain ja nyt saa sitten nuorimmaisesta vajaa 200 euroa kuussa :)



Toisaalta käy sääliksi isääni, mutta toisaalta ihan oikein. Äitini ei koskaan tule näkemään niitä rahoja mitä hän olisi aikanaan tarvinnut, mutta saapahan nyt "omaa" rahaa, jolla voi käydä kampaajalla, ostaa uusia vaatteita jne. Hän on totisesti ne ansainnut, joka penniä myöten :)

Ja sitten heräsit.

jos tulot ovat koko ajan niin pienet että elareita ei voida periä, ei elatusmaksuvelkaa kerry.

Kukaan ei voi pakottaa elatusvelvollista töihin.

Kuten sanoin niin varmaankin huomasivat, että maksut ovat vanhentuneet ja maksoivat vain parilta kuukaudelta meistä kaikista, mutta nuorin sisaruksista on tänävuonna täyttänyt 18, joten äitini tulee saamaan vähintään seuraavat 5 vuotta kuukausittain elatusmaksuja vaikkei kukaan lapsista asu enää kotona :)

Yököttää tuommoiset vastuuttomat vetelykset.

Mä en jotenkin ole ikinä ymmärtänyt sellaista vanhempaa, joka ei halua elättää omia lapsiaan. Ja on sen takia valmis tekemään oman elämänsa todella vaikeaksi. Mutta eipä moni halua omiaan edes tavata, joten... Meitä on tosiaan moneksi.

Ajatella, että tätä se elämä on loppuelämän. Ei haastetta, ei itsensä ylittämistä, ei rahaa matkustella ja pukeutua nätisti. Voi vaan maata lahnana kotona aamuisin, vääntäytyä iltapäivällä alkoon hakemaan jotain,jolla turruttaa pää, kun illalla alkaa peikot kaivautua nurkista esiin.



Eniten huvittaa, että joku (psykomamma?) viitsii tehtailla aloituksia siihen tyyliin, kun tällaisessa elämässä olisi jotain hohdokasta, järkevää ja ihailtavaa.



Missä vaiheessa omista valinnoistaan ei joudu maksamaan? Kun itse on ne lapset tehnyt ja tietoisesti tänne maailmaan hankkinut, on säälittävää ja nahjusmaista olla maksamatta laskua. Onneksi lapset ovat viisaita ja tajuavat sen, eivätkä tuhlaa aikaansa myöskään vanhempina luuserimutsiin. Saa yksinään siellä asunnossaan mädäntyä tukiensa keskellä.



Siinäpä sitä elämää sellaiselle, jolla ei kantti kestä yrittää ja tehdä parhaansa. Jolla ei riitä aivot, ei kunto eikä ylipäätään sivistys siihen, että jotain muutakin tälä elämällä olisi tarjottavana. Kun on lusikalla annettu, on vaikea kauhalla vaatia...

Olet samanlainen typerys kuin isäni, joka ei koskaan tajunnut, etta se elareiden maksamatta jättäminen satutti meitä lapsia yhtä paljon kuin äitiä. No, toisen elintaso onneksi parantui vuosien varrella, ja toinen kituuttaa minimieläkkeellä kotona. Success?

Kuten sanoin niin varmaankin huomasivat, että maksut ovat vanhentuneet ja maksoivat vain parilta kuukaudelta meistä kaikista, mutta nuorin sisaruksista on tänävuonna täyttänyt 18, joten äitini tulee saamaan vähintään seuraavat 5 vuotta kuukausittain elatusmaksuja vaikkei kukaan lapsista asu enää kotona :)

Ei se mene noin. Äitisi ei saa mitään elareita takautuvasti. Valtio ottaa vain omansa pois.

Saan yhtä paljon eläkettä mitä sain palkkaa kun viimeksi piti töitä tekemään raahautua ja uhrata työnantajalle 120 tuntia kuukaudessa.

Eipä ollut sen arvoista.

Vapaa-ajastani en ole valmis tinkimään, mieluummin tingin elintasosta.

Matkustelu on äärimmäisen vastemielistä ja rasittavaa puuhaa, mulle riittää kun pääsee pari kertaa vuodessa päiväretkelle Ikeaan Haaparantaan, muuta en kaipaa.

Ja nättejä vaatteita saa osamaksulla ihan mistä vaan.

Elämäni on ollut tällaista jo kohta 20 vuotta, muuta en osaa edes haluta enkä kaivata.

Olen tyytyväinen.

ja tuolla tavalla on pilannut elämänsä. Ei ole työtä ja elää köyhyysrajan alapuolella sosiaalitukien varassa. Ei ole nautinnollista elämää sekään.



Miksi ihmeessä katkeroitua omien lapsiensa elättämisestä tuolla tavalla että pilaa seuraavat 10-15 vuotta elämästään. En jaksa ymmärtää.



Kyse on lähisukulaisestani.