Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni on tölväisyillään aiheuttanut minulle ulkonäkökriisin!
10.03.2012 |
Ystäväni on - noh sanotaan nyt kauniisti - hyvin suorapuheinen. Hänen vahvuuksiinsa ei kuulu hienotunteisuus, eikä hän koskaan ajattele etukäteen sanomisiaan. Sammakoita siis pomppii sinne tänne.
Nyt hän on tölväisyillään aiheuttanut minulle ulkonäkökriisin. Hän on huomauttanut minulle mm. isosta nenästä, silmäkulman rypyistä ja nyt viimeisenä "havaintona" ohuesta ylähuulesta. Ja kyse ei nyt oikeasti ole siitä, että olisin joku jättiklyyvarin omaava kurttuinen viiruhuuli, vaan ihan oikeasti moneen kertaan kauniiksi kehuttu. En ole itse koskaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota näihin ulkonäköseikkoihin, mutta ystäväni tölväisyt ovat saaneet minussa aikaan melkoisen kriisin. Nykyään kun katson peiliin, niin huomio kiinnittyy aina ensimmäisenä näihin hänen mainitsemiinsa virheisiin.
Onko teillä muilla suorapuheisia lörppöjä kavereina, ja kuinka jaksatte kuunnella heitä?
Kommentit (62)
Oikea rehellisyys on rakentavaa. Sen päämäärä on luoda hyvinvoinnin mahdollisuuksia.
Toki rehellisyys voi olla myös ikävää kuultavaa ja kohdattavaa, sen luodessa terveitä rajoja yksilöille, pariskunnille, perheille ja laajemminkin yhteiskuntaan. Mutta rehellisyyden nimissä rikotaan myös paljon.
Joku sanoo olevansa vain rehellinen ja oikeuttaa sen kautta itsensä rikkomaan ympärillä olevia ihmisiä sanoillaan.
Vastapuolen lupa pahoinvointiin voidaan kieltää ihmettelemällä tai ivaamalla, ettei hän kestä rehellistä mielipidettä itsestään.
Sun kaverisi on sosiaalisesti lahjaton tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on sellaiset välimallin piikittelijät.
Eli siis täällähän moni on kertonut möläyttelijöistä, jotka suoraan arvostelevat nenän kokoo ja rintoja. Ainakin periaatteessa, jos vaan kanttia riittää, niille voi lohkasta takasin.
Mut ahdistavimpia on sellaiset, jotka vesittää sen piikin niin hienovaraiseksi, että jotuu kelaamaan, että oliko sitä ollenkaan. SEllaiseen ei voi sanoa mitään takaisin.
Itsellä vaan tulee mieleen, kun kerran jouduin haastateltavaksi työn puolesta. KUn saavuin paikalle, toimittaja katseli pitkään huvittuneen näköisenä ja mutisi, että olet kyllä aivan eri näköinen kuin kuvissa. Tiedän, että minusta on pari onnistunutta kuvaa ja tiedän, etten ole mikään ruusuke. SE oli todella nöyryyttävää, menin aivan tyhmäksi moisesta turhasta ilkeydestä.
Ei tollaseen voi sanoa takaisin, että etpä itsekään näytä kummoiseltakaan, koska ei ole mitään suoraa ilkeyttä johon sen voisi sanoa. Silloin olisi itse se kusipää. Mutta miten tuollaisiin sitten voisi sanoa yhtä vihjailevan ilkeästi takaisin pysyttelemällä samalla hienovaraisuuden tasolla mutta silti niin, että ilmaisisi että piikki on tajuttu ja annettu jotain takaisin? Mahdotonta. Mutta voi kun oppisi sivaltaa takas!
Toimittajat ovat outoja. Hyvin monella heistä on hämmästyttävän huonot sosiaaliset taidot suhteessa siihen, miten ihmisläheistä sekä tilannetajua vaativaa työ on.
Itse aiheeseen sen verran, että ystävä ei hauku ja piikittele ulkonäöstä. Korkeintaan voi ehdottaa jotain tyyliin "sulle muuten voisi sopia viininpunainen tosi hyvin" mutta ei jää jankkaamaan asiasta, jos kaveri ei väri-ideasta innostu. On ihan ok, että ei itse henkilökohtaisesti viehäty kaikista ulkonäköpiirteistä mutta mikä pakko niistä on mennä tölvimään asianomaiselle päin naamaa? Jos ystävän ulkonäkö häiritsee ja ärsyttää noin paljon, niin fiksumpaa olisi vaikka laittaa kaveruus sitten kokonaan poikki.
Miten olette niin herkkiä? Pitäisikö sen ystävän sanoa että olet maailman kaunein kedon kukkanen?
^Sehän se vasta valehtelua olisi ja täten hyvin ikävää, kuin ehkä rehellisyys.
Vierailija kirjoitti:
Miten olette niin herkkiä? Pitäisikö sen ystävän sanoa että olet maailman kaunein kedon kukkanen?
Haukkumisen ja mielistelyn välille jää harmaan sävyjä aika paljon. Voi esimerkiksi olla hiljaa koko aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille ystävälle että ei tässä kukaan ole täydellinen. Niinkuin ei olekaan.
Mun äiti on tuollainen. "Sun naama on aivan kamalan näköinen" -kommentti lienee pahin mitä oon saanut. Mulle puhkesi ruusufinni 30-vuotiaana ja hän on itse nykyäänkin yli 70-vuotiaana täysin virheetön, ei ole edes yhtään harmaita hiusta. On huomautellut mua painosta jo lapsesta lähtien ja haukkuu selän takana sukulaisiaan ja ystäviään "se oli taas lihonut" -tyylisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takaisin samalla mitalla. Ei tunnu kenestäkään kivalta negatiivinen ulkonäön arvostelu. Hänen jokaiseen tölväisyys tölväiset heti takaisin.
Voihan siihen sanoa, että olen aina ihaillut suorapuheisuuttasi ja haluan olla samanlainen.
Ja sitten voi miettiä, että jaksaako tuollaista ystävyyssuhdetta. Onko kaveri tyhmä vai ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Miten olette niin herkkiä? Pitäisikö sen ystävän sanoa että olet maailman kaunein kedon kukkanen?
Miksi pitäisi sanoa ulkonäöstä yhtään mitään jos ei ole kysytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelin tänään bussissa, kun kaksi amistyttöä juttelivat. Toinen sanoi, että "Sä oot aina niin vihaisen näköinen." Minusta se oli ikävästi sanottu. Toivottavasti tämä toinen ei sitä jää pitkäksi aikaa pyörittelemään mieleensä.
Ihmettelen aina miksi "ystävän" pitää olla ilkeä ja kateellinen myrkyllisellä tavalla. Mulla oli tällainen nuorena. Hän sitten myöhemmin etsi minun yhteystiedot ja soitti. Olin lähinnä kiusaantunut, että hän alkoi soitella ja pyysi fb kaveriksi. Kun sitten en enää aikuisena halunnut ottaa kaikkea nälvimistä ja piikittelyä vastaan, hän heittäytyi marttyyriksi ja poisti kavereista. Hyvä niin. Elämä tuo kivojakin ihmisiä eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö ystävän ulkonäöstä huomauttaa? Näissä tilanteissa kannattaa olla varovainen
Ystävyys ei tarkoita sitä, että kaikki toisen valinnat miellyttäisivät aina. Mutta jos ystävän ulkonäössä jokin häiritsee, ensimmäinen kysymys ei ole "miten sanon tämän?", vaan "pitääkö minun sanoa tämä ollenkaan?"
Ystävän uusi hiustyyli ei sovi omaan makuun. Vaatteet näyttävät oudoilta. Meikki tuntuu liian voimakkaalta. Paino on muuttunut. Hampaat, iho, ryhti, tyyli, parta, hiukset tai jokin muu yksityiskohta kiinnittää huomion.
Tällaisessa hetkessä moni alkaa miettiä, pitäisikö asiasta sanoa jotakin. Rehellisyyden nimissä. Huolen vuoksi. Hyvänä ystävänä. Tai siksi, että asia vain häiritsee.
Mutta ulkonäköön liittyvät kommentit ovat harvoin neutraaleja. Ne voivat jäädä mieleen vuosiksi, vaikka sanoja ei tarkoittaisi pahaa. Siksi ystävän ulkonäöstä puhuminen vaatii paljon enemmän harkintaa kuin moni arjen huomio.
Tutkimuksessa ulkonäköön liittyvä kommentointi on yhdistetty kehonkuvaan ja itsetuntoon: sekä kommenttien määrä että niistä koettu ahdistus olivat yhteydessä kehonkuvan häiriöihin ja itsetuntoon.
Kaikkea havaittua ei tarvitse sanoa ääneen
Yksi tärkeimmistä sosiaalisista taidoista on ymmärtää, että rehellisyys ei tarkoita jokaisen ajatuksen jakamista.
Jos ystävän ulkonäössä jokin häiritsee, kyse voi olla vain sinun makumieltymyksestäsi. Ehkä sinä et pidä hänen uudesta tyylistään. Ehkä sinä et käyttäisi samaa vaatetta. Ehkä sinä et valitsisi samaa hiusväriä.
Mutta ystävän ulkonäkö ei ole projekti, jota sinun pitää parantaa.
Jos asia ei ole vaarallinen, kiireellinen tai helposti korjattava, se kannattaa usein jättää sanomatta. Varsinkin jos kommentti liittyy painoon, ikään, ihoon, kehon muotoon, hiustenlähtöön tai muuhun asiaan, johon toinen ei voi nopeasti vaikuttaa.
Ystävyyden ei pitäisi olla paikka, jossa ihminen joutuu jatkuvasti miettimään, mitä hänessä arvioidaan.
https://www.findance.com/uutiset/71029/pitaako-ystavan-ulkonaosta-huoma…
Tämä aina hämmentää minua. Moni on kehunut kauniiksi, mutta yksi huomauttaa jostain. Miten yksi negatiivinen kommentti pyyhkii pois kaikki ne hyvät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäköhän takia niitä suorasuisia ystäviä sitten pitäisi jaksaa kuunnella?
Vierailija kirjoitti:
lisää kokemuksia?
Tollo, miksi nostit esiin 14 vuotta vanhan aloituksen?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina miksi "ystävän" pitää olla ilkeä ja kateellinen myrkyllisellä tavalla. Mulla oli tällainen nuorena. Hän sitten myöhemmin etsi minun yhteystiedot ja soitti. Olin lähinnä kiusaantunut, että hän alkoi soitella ja pyysi fb kaveriksi. Kun sitten en enää aikuisena halunnut ottaa kaikkea nälvimistä ja piikittelyä vastaan, hän heittäytyi marttyyriksi ja poisti kavereista. Hyvä niin. Elämä tuo kivojakin ihmisiä eteen.
Hyvä kysymys, miksi joku on aina ilkeä. Muka ystävä, mutta nyppii ja nälvii joka tilanteessa, väliin toki ihan mukava ja olen yrittänyt ymmärtää. Puhuu sukulaististaan pelkkää pahaa, kuinka se on niin läski ei ettei mahdu kännykän kuviin ym. Se kävelee kuin ankka.
On vaihtanut asuinpaikkaa, jopa paikkakuntaa seitsemän kertaa, nälviin kun minä en osaa muuttaa tai vaihtaa alaa. Muutaman vuoden asuu jossakin ja taas muutto? Ammattia vaihtanut kolme kertaa, väliin työttömyysjaksoja.
Vierailija kirjoitti:
Tämä aina hämmentää minua. Moni on kehunut kauniiksi, mutta yksi huomauttaa jostain. Miten yksi negatiivinen kommentti pyyhkii pois kaikki ne hyvät?
Tutkimuksessa ulkonäköön liittyvä kommentointi on yhdistetty kehonkuvaan ja itsetuntoon: sekä kommenttien määrä että niistä koettu ahdistus olivat yhteydessä kehonkuvan häiriöihin ja itsetuntoon.
Ystävän painon kommentointi on lähes aina riskialtista, vaikka tarkoitus olisi hyvä.
Lauseet kuten "olet laihtunut, hyvältä näyttää" tai "oletko lihonut?" voivat kuulostaa arjessa tavanomaisilta, mutta ne voivat vahvistaa ajatusta, että keho on jatkuvasti tarkkailun kohde. Erityisen ongelmallista tämä on, jos toisella on syömishäiriötaustaa, kehonkuvaongelmia, sairautta, stressiä tai hormonaalisia muutoksia.
Vuonna 2021 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että läheisten ihmisten antamat sekä negatiiviset että positiiviset ulkonäkökommentit voivat olla riskitekijä häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle nuorilla naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lisää kokemuksia?
Tollo, miksi nostit esiin 14 vuotta vanhan aloituksen?
Mitä merkitystä, sillä aihe on aina ajankohtainen jollekin. Ketju löytyi googlen kautta hakiessani keskusteluja ko. aiheesta.
Joskus ihminen sanoo "sanon tämän vain hyvällä", vaikka todellisuudessa hän haluaa purkaa oman ärsytyksensä.
"Sanon tämän vain hyvällä, mutta tuo tukka ei sovi sulle."
"Sanon tämän vain hyvällä, mutta sun kannattaisi vähän panostaa."
"Sanon tämän vain hyvällä, mutta tuo tyyli vanhentaa sua."
Tällaiset lauseet harvoin tuntuvat hyviltä. Ne ovat usein mielipiteitä, jotka on puettu välittämisen muotoon.
Ystävän ei tarvitse näyttää siltä, että sinä tuntisit olosi mukavaksi hänen seurassaan. Hän saa kokeilla, muuttua, epäonnistua tyylissä, olla eri makuinen ja olla vaiheessa.
Kaikki esteettinen epämukavuus ei ole ongelma, joka pitää ratkaista.
Jos todellakin nautit tällaisesta ystävästä niin se on sun valinta.
Itse laittaisin välit poikki pikkuhiljaa.