Lue keskustelun säännöt.
Lapsilukuna vain yksi lapsi - voiko olla aidosti tyytyväinen?
16.11.2005 |
Vai onko mielessä aina se " puuttuva" toinen lapsi? Olimme mieheni kanssa vakaasti päättäneet jo ennen omia lapsia, että yksi lapsi riittää ja lapsen syntymän jälkeen tuo päätös vain varmistui. Nyt kun lapsi on kasvanut, mieli onkin hiukan alkanut tehdä sitä toista... vaikka kaikki suunnitelmat ja oikeastaan kaikki järkisyyt ovat edelleen yhden lapsen kannalla (meidän perheen kohdalla). Eihän toista voi tehdä vain siksi, että " vauvat on niin suloisia" tai " haluan olla raskaana" tai " haluan nähdä millainen se toinen olisi" ... Järkeilen, että pitää olla myös halua, jaksamista ja henkisiä sekä taloudellisia resursseja kasvattaa lasta seuraavat 20 vuotta....tuntuu että yhdessäkin on jo tekemistä oman työn lisäksi. Kyselen siis, löytyykö perheitä, joissa lapsi on jo isompi, ja voit rehellisesti sanoa olevasi tyytyväinen yhteen lapseen?
Kommentit (31)
myöhemmin tuskin tulet katumaan sitä, sitä taas voisi katua jos jättää sen toisen tekemättä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen on luotu synnyttämään ja mielessä tulee varmasti olemaan aina se syntymätön kakkonen, jos yhteen lapseen jättää...
Vierailija:
T: Ainut lapsi itsekin
Vai kaihertaako mielessä aina " vieläkö yksi" ? Kertokaa viisaammat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli 3v lapsi ja ainoaksi jää.
Tämä on helpointa kaikenmaailman käytännönjuttujen vuoksi.
Jos teen toisen, joudun jättäytymään harrastuksestani pitkälle tauolle (ei sovi raskaana olevalle), toinen harrastukseni muuttuu 100 kertaa hankalammaksi, koska mistä löytää viikoittain hoitaja lapselle (ei voi ottaa lasta mukaan).
Kauppareissutkin on helpompi hoitaa yhden, kuin kahden kanssa.
Olen niin itsekäs, etten halua lapsia enempää. Tämän yhden halusin ja hänestä erittäin kiitollinen olen, mutta en sentään ole niin hullu, että lähtisin enää lisääntymän. Meillä kun on kaikki mennyt niin loistavasti, mitä jos toisen kohdalla ei menisikään. Tekisin siis nykyisestä, helposta elämästäni mahdollisesti vaikeamman. Ei kiitos.
Yhden lapsen kanssa on niin pirun helppoa elää, kaikin puolin.
Minä olen ikionnellinen tästä yhdestä ja onneani aion yhden kanssa myös jatkaa :)
t:itsekäs
ihminen jaksaa ihan mitä vain. Ihminen voi olla tyytyväinen missä oloissa tahansa - tai tyytymätön oli mitä oli.
Ei elämää voi suunnitella noin.
Kaikilla meillä on omat traumamme. Tein yhden, kaksi tai viisi lasta, olet kuinka hyvä äiti tahansa, lapsi saa omat traumat kannettavakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aina halusin kaksi lasta. Halusin lapselle kaverin. Sen kaverin, jota minulla ei koskaan ollut.
Nyt minulla on kaksi lasta. En todellakaan halua " vielä yhtä" .
Vierailija:
Vai kaihertaako mielessä aina " vieläkö yksi" ? Kertokaa viisaammat!
Mutta ap, minusta sinä et kuulosta siltä että olisit? Mieti vielä. Ei sitä lasta ole pakko tänään tehdä. Jos vähänkin tuntuu, että ei halua tehdä päätöstä että lapsiluku on nyt tässä sitä ei ole pakko tehdä! Voi olla että esim. vuoden päästä olet varmempi ajatuksistasi. Lapsiluku joko on tässä tai sitten tiedät selvemmin, että haluat vielä toisen. Tai HALUATTE, sori minä-muoto.
Itse olen aina ajatellut, että haluan 3-4 lasta. Nyt on toinen tulossa ja mulla on ollut jo ennen tätä hyvin vahva tunne, että lapset on sitten tässä. En nyt tietenkään voi olla varma vaikka muutaman vuoden päästä olisinkin taas erimieltä, vähän kuitenkin epäilen. Tunne on nyt niin selvä ja olo jotenkin helpottunut. Kyllä sen vain sitten tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi teen vain yhden lapsen ja se riittää, tyytyväinen olen.
Vierailija:
Minä aina halusin kaksi lasta. Halusin lapselle kaverin. Sen kaverin, jota minulla ei koskaan ollut.
Nyt minulla on kaksi lasta. En todellakaan halua " vielä yhtä" .
Minulla ei siis vielä ole lasta, mutta yhden haluan itsekin. Tiedän, että vanhempani ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuunsa, enkä itsekään ole kokenut asiaa koskaan huonona. Tämä on sopinut aikanaan meidän perheelle ja itse tiedän haluavani myös yhden lapsen, johon voin sitten myöhemmässä iässä panostaa ja auttaa nousemaan omille siivilleen, kuten minunkin vanhempani ovat tehneet. Toisille taas sopii monilapsinen perhe.
Sehän on ihan oma valinta.
T:Ainut lapsi itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja usein mielekäs elämä muodostuu juuri, kun osaa ja jaksaa sitä vähän suunnitella.
Itse en ainakaan jaksa mitä vain enkä ole tyytyväinen missä oloissa tahansa. Esim. ensimmäiset vuotemme lapsen kanssa olivat raskaita, silloin en ollut tyytyväinen elämääni todellakaan. Kun taas nykyään olen tosi tyytyväinen elämääni kun lapsi on kasvanut hiukan. Siksi yksi on sopiva määrä meille.
t. ei ap
Vierailija:
ihminen jaksaa ihan mitä vain. Ihminen voi olla tyytyväinen missä oloissa tahansa - tai tyytymätön oli mitä oli.
Ei elämää voi suunnitella noin.
Minä olin 10v onnellinen yhden lapsen äiti ja tarkoitus ei ollut tehdä enempää. Toinen tuli kaikista varotoimista huolimatta kun esikoinen oli juuri täyttänyt 10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatiin kuopus kun esikoinen oli jo 13v ja ihanaa on ollut.Tosin ei enmpää haluttas ja teemme kaikkemme ettei tulis enää lisää lapsia mutta sen verran opittiin että aina ei itse voi päättää näistä asioista mutta yrittää tietty voi hallita elämää.
Lapsiperheen elämä ei ole kuitenkaan aina helppoa. Meidän perheestä tuntuu, että kaivaisimme verta nenästämme, jos vielä lisää lapsia ryhtyisimme hankkimaan. Lapsiperhe-elämä on antoisaa, mutta usein myös raskasta. Meille yhdessä on riittävästi sekä sitä antoisuutta että vaatimuksia.
Ajattelin, että emme ehkä jaksa hoitaa kahta lasta hyvin. Meillä ei ole tukijoukkoja ympärillä. Mieheni oli kuitenkin erittäin vahvasti sitä mieltä, että ei halua, että poikamme jää ainokaiseksi; hän on kasvanut ainoana lapsena ja ollut siitä katkera. Samoin molemmat siskoni kannustivat meitä, että loppujen lopuksi pääsee kuitenkin helpommalla kahden tai jopa useamman lapsen kanssa (molemmilla on kolme). Aluksi on raskasta, mutta parin vuoden päästä paljon helpompaa, kun lapset leikkivät keskenään.
Juuri niin kävikin. Kuopuksen vauva-aika oli hirveän raskas (esikoinen 2,5-vuotias uhmaikäinen, vauva itkuinen ja huono-uninen), mutta selvisimme siitä. Nyt kuopus on kolme, ja kun joskus mieheni kanssa katselemme tenavien touhuja ja ajattelemme, että meillä olisi vain yksi lapsi, sydäntä viiltää. Uskon, että potisimme koko ajan huonoa omatuntoa esikoisen vuoksi, siis siinä tapauksessa, että olisimme oman itsekkyytemme ja mukavuudenhalumme takia jättänyt kakkosen hankkimatta.
Alku voi tehdä tiukkaa. Minä hankkisin varmaan kolmannenkin lapsen, jos saisin sen noin 1,5-vuotiaana. Kolmatta yhtä raskasta vauva-aikaa henkinen kanttini ei enää ehkä kestäisi (viimeksikin piti syödä jo rauhoittavia unettomuuteen ja masennukseen), emmekä tunne enää tarvetta moiseen urakointiin. Nyt on hyvä. Sinä tiedät itse sydämessäsi, mikä teille on hyvä, kun mietit rauhassa - eikä lyhyellä tähtäimellä, vaan elämää vuosikausia eteenpäin.
Itselläni on sisaruksia ja tajusin mitä lapseltani riistäisin jos veisin häneltä mahdollisuuden sisarukseen. Ilman minkäänlaista vauvakuumetta sitten onnistuimme saamaan toisen lapsen. Lapset ovat jo kouluikäisiä ja tiedän tehneeni oikean valinnan katsoessan kahta pientä reppuselkäistä lasta jotka kävelevät koulusta käsi kädessä, toisistaan huolehtien :' ).
Vierailija:
täällä oltas tyytyväisiä kunhan sais sen yhdenkin
Turha suunnitella asioita liikaa.Meillä on kolme ja on ihanaa
seurata kuinka tärkeitä he ovat toisilleen.Joskus ajattelin että kaksi
lasta olisi kiva saada,kuinka ollakkaan kuume iski.Kuopus on nyt 6kk,
ihana pikkumies.Onneksi teimme kolmannen ;)
Nyt vasta osaan nauttia äitiydestä täysillä :)
.