Tukistin hoitolasta, koska hän puri pienempää vauvaa.

Purija oli 2-vuotias ja uhri 1-vuotias. Nyt olen miettinyt, että olenko hyvä tähän työhön? Olen hoitanut lapsia pitkaan ja tämä oli toinen kerta, ensimmäisen kerran kyseessä oli oma lapsi ja siitä on 4-vuotta. Mitä ajattelette. Ajattelen, että ei saisi, mutta mietin että koen aika rankkana sen, että ajattelen jotenkin, että lapset eivät oikeasti halua eroon äidistään, tarkoitan alle 2-3 vuotiaita, en tiedä mistä tämä on päähäni iskostunut näiden vuosien aikana, mutta tältä minusta tuntuu? Mietin, että minusta tuntuu, että olen rikollinen, kun olen mukana tässä "riistohommassa". Lapset hakevat turvaa ja kiertyvät sykiini kippuralle, mutta eivät haluaisi jakaa minua muiden lasten kanssa, varsinkin tämä yksi, perheensä ainokainen. Riistävää nähdä joka päivä se rakkauden kaipuu? Se että ei riitä tyydyttämään sitä äidin rakkauden jättämää aukkoa. Ehkäpä tästä kaikesta rasittuneena, en jaksanutkaan hillitä enään raivoani vaan tukistin ja olin muutenkin omasta mielestäni tuntuu, pitkän ajan ehkäpä 30 min, töykeä lapselle. Aika karmaisevaa tämä minusta oli, että olin niin raivoissani, että tukistin, mutta en tuntenut mitään hellyttävää, näin vain sen ärsyttävän äidin ja isän siinä lapsessa, jotaka olivat jättäneet lapsensa, hylänneet uransa takia.