Lue keskustelun säännöt.
Pienet lapset, parisuhde ja seksielämä :(
09.03.2012 |
Tällä hetkellä ahdistaa. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, joista pienempi on vasta 2 vuotias. Minä olen kotona tällä hetkellä ja mies kä töissä. Meillä ei ole sukulaisia tms hoitoapuna, ja olemme viimeksi käyneet kaksin treffeillä viime syyskuussa. Illat menevät usein siten, että minä katson sohvalla telkkaria yksin ja mies on tietokoneella pelaamassa. Tämä siis alkaen n. yhdeksältä, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Mies sitten jää vielä pelaamaan kun minä menen n. yhdentoista maissa nukkumaan ja usein pelaa n. kahteen asti.
Ihmettelen, miten hän jaksaa herätä ja käydä töissä tuota rataa. Minä heräänkin aina lasten kanssa n. seitsämän puoli kahdeksan maissa ja mies nukkuu vielä hetken. Lähtee töihin yhdeksän maissa ja tulee n. kuuden, seitsämän aikaan kotiin.
Minua väsyttää välillä todella pitkät päivät lasten kanssa. Omia menoja minulla on ehkä kerran-kaksi kuussa, jolloin käyn yleensä ostoksilla tai esim tapaamassa ystäviäni. Kaiken muun ajan vietän lasten kanssa tai olemme yhdessä perheenä.
Minua rasittaa, kun mieheni ei puhu mistään. Joskus kun vaikuttaa stressaantuneelta saatan kysellä, mikä on, mutta vastaukset ovat hyvin lyhytsanaisia. Minä taas en henkisen etäisyytemme takika koe seksielämäämme tyydyttäväksi, eikä mieskään. Seksiä meillä on n. kaksi-kolme kertaa kuussa. Mies katsoo öisin myös pornoa ja anteksi vaan, vetää käteen.
En tiedä, miten tästä eteenpäin. Joskus yritän avata keskustelua ja pakottamalla miehen saa joten kuten puhumaan asioista. En vaan jaksaisi aina olla aloitteentekijä ja vastuussa suhteen henkisestä puolesta. Lisäksi tunnen olevani alakynnessä, kun olen "vaan" kotona ja mies käy töissä, siksi annan hänen nukkua aamulla, vaikka tekisi mieli repiä hänet seitsämältä ylös, että tulisi sitten aikaisemmin kotiin iltapäivällä.
Kommentit (6)
Tätä se on, totaalitukiverkottomia ollaan, isovanhemmat eivät ole ikinä auttaneet eivätkä auta, vaikka nätisti pyytäisi. Sen jälkeen kun eka lapsi syntyi niin kahdestaan ei olla käyty missään, eikä päästä käymään ennenkuin pienin, nyt vauva, on sen verran iso että uskallan jättää hoitajalle joka on "ventovieras".
Usko minua kun sanon, että ainoa mitä on tehtävvissä on muuttaa oma asene. Älä haikaile ja aihoa kahdeneskisen ajan perään jos se on mahdotonta. Tulee vaan paha mieli. Älä vertaa itseäsi naapuriin jolla isovanhemmat auttaa päiittäin. Tulee vieläkin pahempi mieli
Ajattelet vaan että nyt on tämä tilanne, ehkä paska tuuri suvun/verkoston suhteen, mutta näillä mennään.
Meillä auttoi se kun lopetettiin haaveilu kahdenkeskisestä ajasta. Kun sitä ei ikinä saant niin aina pettyi. Nyt menee hyvin kun myönnettiin realiteetit ja päätettiin että nyt se 10v kestetään ilman hetkeäkään parisuhdeaikaa. Sitten joskus on taas eri aika ja eri kuviot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muitakin ongelmia kuin seksin puute. Meilläkään ei aikoihin ole ollut seksiä, mutta katsotaan sentään illalla yhdessä sitä teeveetä tai leffaa :D
Pukukaa!!!! Jos voisitte laittaa viihdekoneet kiiinni joku ilta ja jutella tilanteesta. Miettiseitte yhdessä miten parisuhdetta voisi koittaa saada paremmaksi. Helposti se menee noin, että vaan olla möllötetään kumpikin omissa huoneissa ja paetaan ongelmia johonkin muihin juttuihin.... Kyllä meilläkin on vähän samanlaista, muttei vielä onneksi olla kovin syvällä suossa. Meillä on vauva ja kolmivuotias, joten seksielämä on aika hiljaista. Juttelemme kyllä asioista ja puhumme, että yritetään nyt harrastaa seksiä vähän useammin, muttei siitä vaan aina mitään tule, kun vauva on niin kiinni minussa ja nukkuu meidän sängyssä. Pitää varmaan alkaa sekstailemaan olohuoneessa kun lapset nukkuu makkareissa....
Minusta tärkeää olisi että puhalletaan yhteen hiileen, ollaan perhe, ajatellaan yhteistä hyvää. Niin, ettei aleta syytellä toista ja vaatia sitä sun tätä. Toki omia harrastuksia ja menojakin saa molemmilla olla, mutta ei niin paljoa, että alkaa tuntua että toinen elää ihan omaa erillistä elämäänsä.
Tsemppiä sinulle, koittakaa jutella ja tehdä jotain suhteen hyväksi!
aiemmalla kirjoittajalla. Lastenhoitoapua ei saada ja ollaan päätetty pärjätä ilman. Meinasin jo alkaa katkeroitua, kun tuntuu, että kaikilla muilla isovanhemmat oikein kilpailee lastenlastensa hoitovuoroista.
Tää on nyt tätä nämä vuodet, yritetään nauttia siitä mitä meillä on ja tehdään yhdessä perheenä asioita. Parisuhde on toki "erilainen", kun ei kahdenkeskistä aikaa ole. Mutta ollaan päätetty selviytyä :)
Itse ollaan päätetty, että toimitaan toisin silloin kun ollaan itse isovanhempia. Autetaan siis niin paljon kuin pystytään, jos meillä joskus on lastenlapsia.
nukkuvat kannattaa lopettaa heti. Tai sovitte ainaki, että pidätte pari kertaa viikossa treffi-illan sohvalla, saunassa jne.
Odota vain kun ne lapset tulevat teini-ikään, ette voi harrastaa seksiäkään samaan tyyliin kuin silloin,kun lapset olivat pieniä. Kannattaa nyt laittaa asiat kuntoon.
ettei hän pääse vain istumaan koneelle. Sopikaa, että tänään lapset syö valmispöperöä ja aikuiset kokkaa pitkän kaavan mukaan illalla. Teette yhdessä ruokaa, juttelette samalla. Lisää keskustelua päivittäiseen elämään, yritä aktivoida miestä.
Muistan tuon hyvin itsekin, lapsi juuri alkamassa olla sen verran vanha että saadaan omaa elämääkin. Meillä meni tuohon, että levättiin vain päivän päätteeksi, kunnes juttelin vakavasti miehelle, että on ikävä häntä. Hän on lähellä, mutta kaukana. Sovittiin yhdessä että nyt keskitytään taas toisiimme, kun vauvavuosi oli ohi. Elämä kukoistaa jälleen :) teilläkin vaikuttaa olevan ihan hyvä suhde, olette vain väsyneitä ja parisuhteenne ei ole vielä löytänyt nykyistä dynamiikkaansa sen jälkeen kun lapsi tuli taloon. Tsemppiä!