Onko parikymppisten sisarusten mitään järkeä ostaa yhteinen asunto?

Alkaisivat käydä opiskelun ohessa töissä? Entäs sitten kun joku haluaakin myydä oman osuutensa ja muuta eivät viellä halua?

Saimme lapset nuorina ja lyhyen ajan sisään. Nyt meillä on 22v ja 20v tytöt ja 19v poika lähdössä maailmalle. Kaikki asuvat vielä kotona, koska vuokrahinnat ovat Helsingissä törkeitä, meillä on tilaa ja näin he pystyvät keskittymään opiskeluihinsa täysipäiväisesti - toisin kuin rahan takia töihin pakotetut opiskelukaverinsa.

Olemme mieheni kanssa muuttamassa pienempään asuntoon keskustaan ja mietimme, olisiko mitään järkeä myydä tätä isoa asuntoa lapsille? He voisivat alkaa kerryttää omaisuutta, eivät eläisi vuokravaihetta ollenkaan ja jossain vaiheessa myisivät tämän.

Lapset opiskelevat vielä ainakin 5 vuotta, nuorin menee nyt kesällä armeijaan ja aloittaa opiskelut vasta sitten.

Jokainen omistaisi siis reilut 33% asunnosta, maksaisivat sitä omalla maksusuunnitelmallaan ja myydessä saisivat omistusosuuden mukaan myyntirahat.

Asumme nyt 140 neliön rivitalossa, jossa on 6 huonetta. 4 makuuhuonetta (eli saisivat vielä vaikka kaverin vuokralaiseksi..).

Ei kukaan halua asua siskojensa kanssa montaa vuotta.

mullakin tuli mieleen. Ja entäs jos joku haluaa lähteä ulkomaille vaihtoon/opiskelemaan ja pitäis kämppää maksaa Suomeen? Entä jos löytyy elämänkumppani - siihenkö samaan kolhoosiin asumaan? Jos olisin tuon ikäinen ja poikasi tyttöystävä, voisin kokea poikaystävän sisarten jatkuvan läsnäolon - hmm - painostavana, jännittävänä tai jotain. Poika voisi tietysti käydä luonani, mutta ei yhteen asumaan, kun rahat menee ämpän maksuun... Miettisin vielä.



Jos teillä on varaa, niin nuoret vuokralle teidän sijoitusasuntoon ja teille pienempi kämppä.

Miten tämä olisi lastenne kannalta hyödyllinen järjestely? Kenelle he maksaisivat asuntoa - suoraan teillekö vai ottaisivatko lainaa pankista? Jos joku tarvitsee jossakin vaiheessa asumiseensa vaikkapa asumistukea, tuossa järjestelyssä sellaista tuskin voi saada. Ja tuosta on hyvin vaikea päästä myöskään irtautumaan, jos kaikki kolme eivät sitä halua. Aivan liian jäykkä ja hankala systeemi!



Jos haluatte lapsianne auttaa ja teillä on varaa muuttaa siihen uuteen asuntoon vanhasta rahoja saamatta, niin myykää se vanha ja alkakaa maksaa niistä rahoista lapsillenne ennakkoperintöä. Näin kukin lapsi voi hankkia sellaisen asunnon kuin haluaa, ja lainanlyhennykset on helppo hoitaa kun tuette heitä taloudellisesti. Jolloin voivat sitten keskittyä siihen opiskeluunsa.



En ymmärrä yhtään, miksi kukaan haluaisi sisaruksineen jäädä asumaan vanhempiensa kotiin elämänvaiheessa, jossa on tarkoitus itsenäistyä ja löytää oma identiteetti. Ovatko lapset tällaista ehdottaneet, vai itsekö ajattelitte ehdottaa lapsille?

millä opiskelijat saa lainaa ja lyhentää sitä - vai onko heillä jotain pesämunaa?



Haluavatko itse asua yhdessä - kaikki ehkä eivät haluaisi?



Aika pian voi jollain tulla kuvioihin puoliso tai työ toiselta puolelta Suomea - silloin haluaisi omansa pois asunnosta, jotta voisi ostaa uuden sieltä, mistä haluaa. Olisiko kahdella muulla silloin varaa ostaa yksi ulos siitä vai pitäisikö koko kämppö myydä, jolloin kaikkien pitäisi etsiä uusi koti kuitenkin.

Minä kyllä voin ymmärtää, miksi lapset haluaisivat jäädä tuohon keskenään asumaan ja tiedän nuoria, jotka ovat asuneet opiskeluaikansa sisarustensa kanssa samoisa asunnoissa. Vaihto-oppilasajoiksi jne siihen on yleensä otettu joku soluhuoneen vuokralainen tilalle. Aikanaan ovat sitten perustaneet perheitä jamuuttaneet näiden kanssa yksiin jonnekin muualle. Ei tämä sinänsä ole ongelma.



Ongelma tulee siitä, että te haluaisitte lasten omistavan asunnon kolmasosissa. Noissa tietämissäni tapauksissa asunto on aina ollut vain yhden henkilön nimissä (joko vanhempien tai sitten yhden sisaruksista, kuka nyt sitten onkaan ollut valmis sitoutumaan taloudellisesti ja kantamaan riskit ja velvollisuudet - muut maksavat osuutensa kuluista ja joissain tapaauksissa myös vähän aika edullista vuokraa). Kolmasosaa asunnosta kun on todella vaikea myydä kenellekään ulkopuoliselle, sitten kun se tarve perustaa oma koti oman perheen kanssa ajankohtaistuu. ELi jos asunto omistetaan isommalla joukolla, sen myyminen on käytännössä mahdotonta muuta kuin kaikkien yhteisellä päätöksellä ja se taas voi helposti olla liian sitova tilanne tuossa elämänvaiheessa.

Idioottimainen ajatus myydä asunto lapsille, mistä tiedät missä ovat vuoden- kahden päästä? Joku lapsista haluaa myydä osuutensa asunnosta, kenelle? toisille sisaruksille? Millä he sen ostavat? Vieras tuskin ostaa 33% asunnosta?



Meillä opiskelemaan lähenyt tyttö otti kissan, vuoden päästä oli siitä kauhea murhe mihin se laitetaan kun lähti vaihtoon ja jäikin maailmalle toistaiseksi, saati että olisi kotimaassa ollut asunnon osa, jota ei edes olisi voinut kenellekään myydä, opiskelevilla sisaruksilla ei varaa ostaa ja kukaan ulkopuolinen ei osta.

kuulostaa perin epäkäytännölliseltä... eikö ole parempi hommata kaikille yksiöt? On helpompi myydä/ vuokrata jatkossa kun tilanteet muuttuu. Lisäksi muistelen, että pitää omistaa 50% jotta voi myydä verovapaasti...



asumisjuttuja ja tietoa löytyy esim:

http://www.investori.com/b/index.php/asunto101

mitään järkeä myydä asuntoa heille, koska omistusosuudesta luopuminen tulee niin hankalaksi heille. Kukaan vieras ei osta 33 % asunnosta, joten asunnosta tulee heille lähinnä kiviriippa, kun löytyy seurustelukumppanit ja haluaisi aloitella omaa yhteistä elämää.



Jos te muutatte pois, vuokratkaa asunto lapsillenne ihan virallisesti ja ottakaa siihen vaikka neljäskin vuokralle. Luullakseni ovat oikeutettuja asumistukeenkin, kun paperit on viralliset. Saattehan itse uuteen asuntoon asuntolainaa, varsinkin jos vanha kämppä on velaton. Jos sitä nyt on sitten niin välttämätön pakko just nyt muuttaa. Itse odottelisin, että linnut lentää pesästä. Se on parasta apua lapsillenne.