Miksi joidenkin ihmisten suhteen on tosi varovainen?
Joitakin ei arkaile ollenkaan.
Minulla on tässä naapurustossa kaksi naista, joita pelkään. Molemmat ovat itseasiassa entisiä kavereitani ja olen heidän lastensa kummi. Ennen oltiin paljonkin yhteydessä, mutta nyt he ovat ystävystyneet keskenään eikä minulla ole enää sijaa heidän elämässän. Ainakin näyttää siltä.
Olen alkanut pelkäämään heitä, en enää uskalla mennä heidän seuraansa, tunnen oloni ulkopuoliseksi. Heidän olemuksensa on jotenkin sellainen kylmä, ei aito. Ikäänkuin piikittelevä. Toisilleen ovat ystävällisiä, minua karttelevat. Olen kuin ilmaa. Vaistoavatko sen, että tunnen oloni vaivautuneeksi, en uskalla olla minäkään oma itseni.
Usein jopa tietoisesti välttelen näitä naisia (tiedä vaikka hekin välttelevät minua). Yleensä mulle tulee vain paha mieli kun juttelen heidän kanssaan. Yleensä ystävien näkeminen piristää, nyt on päinvastoin. Minussa on kait joku vika.