Olen pilannut pari kaveruussuhdetta. :/

tulokseen, että mulla on helkutin huono itsetunto. Pelkään ihmisen arvostelua ja sitä ettei musta tykätä ja sitten käyttäydyn kuin tollo.

En koskaan ole tykännyt arvosteluista, enkä osaa tuoda omia ajatuksiani kunnolla julki. Monikaan ei varmaan oikeasti tiedä millainen olen.

Ehkä minuakin pidetään jotenkin ylimielisenä. En vaan uskalla mennä ihmisten seuraan, pelkään ettei minusta pidetä aidosti enkä halua tungetella ja häiritä muita.

Olen hieman erakkoluonne mutta kuitenkin kaipaan ihmisten seuraa. Vaikka samalla jännitänkin sitä, pidetäänkö minusta ja mitä muut minusta ajattelevat ja että osaanko luontevasti jutella ihmisille. Ap

Kun tapaan uusia ihmisia, niin katson, milta musta tuntuu sen ihmisen seurassa ja sen tunteen mukaan elan. Haluan kuulla siita uudesta ihmisesta ja tietaa, mita sen paassa liikkuu. Joskus synkkaa, joskus ei.

Monet sanoo mua ylpeäksi, raukat eivät tiedä totuutta. Mulla on pari ihanaa ystävää, mutta heitä näen aivan liian harvoin ja tälläisen luonteen kanssa on tosi vaikea saada esim. lenkkikavereita mistään.

Toivon niin hyvää itsetuntoa omille lapsilleni ja sitä etteivät he häpeile itseään tai tekemisiään, mutta välillä se on vaikeaa, kun on tälläinen pönttö. Olenkin sanonut joskus, että älkää tehkö niin kuin mä, oppikaa mun virheistä.

roikkua sinun perässä?

Mulla sydän hakkaa ja menen aivan paniikkiin kun näen nämä pari kaveriani. Mun on vaan niin vaikeaa pyytää ketään mukaan esim. lenkille. Monet kerrat on "torjuttu" etten enää uskalla pyytää. "Käydään joskus toiste". Tuo joskus toiste ei ole vielä tänäkään päivänä tullut. Ja toisen kaverini osalta leffa-yms. pyyntöni eivät ole koskaan kelvanneet, joten en halua enkä uskalla pakottaa ketään seuraani. Ap

Itse olen ollut ja siitä suosta on ollut pitkä matka ylös. Joskus minullakin oli tuollaista, mutta vähä vähältä uskalsin antaa itsestäni enemmän. Olen nykyään jopa ammatiltani opettaja ja tapaan satoja ihmisiä päivittäin. Perusluonteeni on sosiaalinen. Erakoitumiseni johtui ympäristötekijöistä. Kesti kauan palata taas omaksi itsekseen. Olen hävennyt vuosien varrella todella paljon, mutta vähä vähältä häpeä on väistynyt.



Suosittelen vaan uskaltamaan, ap. Muuten vietät erakoituneen elämän vasten tahtoasi.

En tiedä itsekään mistä tuo on alkunsa saanut. Omasta itsestäni kai... Ja jo esim. oma isäni lyttäsi minua koko ajan, joten kait huono itsetunto ja epävarmuus kumpuaa lapsuudenkodistakin. Ja tunnen jääväni vielä näin aikuisenakin oman siskoni varjoon, joka on kaunis, lahjakas ja suosittu. Puhumattakaan muista ihmisistä.

Harvassa on kehut ja kannustukset vielä näin aikuisiälläkin. Jopa toinen näistä kavereistani on ivannut minua, joten vaikeaa on tuntea olonsa hyväksytyksi ja pidetyksi. Ap

niin paljon luottaa toisiin ihmisiin. en halunnut tutustua muihin ja siksi käyttäydyin miten käyttäydyn.



muutama vuosi sitten vain päätin, että en mieti enää mitä muut ajattelee, että hekin ovat vain ihmisiä. hetki siinä vierähti mutta nykyisin tulen toimeen suurimman osan ihmisten kanssa, en jännitä, uskallan keskustella ja olla avoimempi. Ihmiset pitävät minusta tai sitten ei, en masennu siitä jos joku ei minusta pidä. minulla on ne tärkeät ihmiset jotka jaksaa minua sellaisena kun olen.



Ja olen koulukiusattu, vaihdoin joka vuosi koulua ja aina tyttöporukat minua kiusasi. Nyt tiedän, että olivat vain kateellisia huonon itsetunnon omaavia pellejä.

Joskus facessa olen (kun en uskalla päin naamaa sanoa) kirjoittanut jotain silleen vihjailevasti yksinäisyydestäni, ihmisten unohtamisesta, ulkopuolelle jäämisestä.(

Olen itse ollut ihan samanlainen ja tunnen lisäksi muitakin tuollaisia tyyppejä ja sen perusteella on pakko sanoa näin:



Katso tosiaan peiliin. Käyttäydyt välttelevästi etkä osallistu tai ota itse yhteyttä kavereihisi, vaan kaikki yhteydenpito tulee heidän puoleltaan. Sitten kun he vähitellen kyllästyvät raahaamaan sinua mukanaan, niin yrität syyllistää heitä epämääräisillä vihjailuilla ja valituksilla feisbuukissa. Tämä on kenen tahansa mielestä rasittavaa käytöstä.



Sori, jos nyt pahoitit mielesi, mutta kantsii oikeasti yrittää tunnistaa oman käytöksensä ongelmakohdat ja pyrkiä muuttamaan niitä. Moni huonoitsetuntoinen ja 'hylätty' ei oikeasti tajua miten omalla käytöksellään edistää sitä erakoitumistaan ja karkottaa kaverit. Olen itse ollut ihan samanlainen, säälin itseäni ja syyllistin muita hylkäämisestäni ja passiivisuudestani sekä muusta negatiivisesta käytöksestä. Kesti kauan ennenkuin opin siitä pois.