Uskotko sielunkumppaneihin?

minullakin sellainen tavallaan on, ei elämässäni, mutta joskus tulevaisuudessa vasta.

Kyllä.

Joidenkin ihmisten kanssa sitä vain on kertakaikkiaan niin samalla aallonpituudella, ettei tarvitse selitellä mitään ja kaikki sujuu loistavasti. Mieltymys on silloin aina molemminpuoleista, kyllä sen huomaa.



Mieheni on sielunkumppanini, ja onnekseni mulla on myös kaksi tällaista ystävää.

mulla paremminkin alkaa hälytyskellot soida, jos kuulen tuollaisen luonnehdinnan jonkun parisuhteesta.

Ja sitten taas monilla liittyykin, mikä on mielestäni vaan hieno asia. Eli onpa sulla kurja mielikuva asiasta! Näetköhän pelkästään uhkia joka paikassa muutenkin..

Ongelma on vain se että olemme molemmat varattuja.

Ongelma on vain se että olemme molemmat varattuja.

parisuhdekuvioita ja seksiä?

Useimmat ystäväni ovat omiani.

Onko tässä ajatuksena, että siellä taustalla olisi jokin "yliluonnollinen" yhteys?



Mä ajattelen tuon käsitteen ihan vaan sellaisena, että sielunkumppani on ihminen, jonka kanssa asiat vaan loksahtaa ja elämät ja persoonat sopii hyvin yhteen. Uskon että siihen vaikuttaa just ihmisten persoonat ja jollain lailla samanlainen psykologinen rakenne.

Ongelma on vain se että olemme molemmat varattuja.

Enkä ihan osaa nähdä kyseistä jännää kumppanuutta aina pelkällä platonisella tasolla, mutta parempi tietysti sekin kuin ei mitään.

Ongelma on vain se että olemme molemmat varattuja.

"Kemia" kaikella tasolla on aika huimaa kun tapaamme. Tuntuu, että muu maailma siirtyy jonnekin taka-alalle kun olemme yhdessä. Lapsuudenkavereita olemme, nykyisin vain vähän tekemisissä. Kaipaan häntä päivittäin.