Tapailevatko sinun ja miehesi vanhemmat toisiaan usein?
Mä asun avomieheni kotimaassa ja omat vanhempani ei tänne enää jaksa matkustaa. Olemme olleet yhdessä jo vuosikausia. Miehen vanhemmat ovat tavanneet jopa miehen siskon poikaystävien vanhempia.
Kommentit (23)
Olemme asuneet yhdessä jo vuosikausia, mutta vanhempamme eivät ole tavanneet. Nyt olemme menossa keväällä naimisiin ja kaipa vanhemmille pitäisi joku tutustumistilaisuus järjestää ennen häitä.
Ensin mies ei halunnut tutustuttaa vanhempiaan minun perheeseeni, koska hänen äidillään vaikeita mielenterveysongelmia ja tilitti niitä jokaiselle. Minun vanhempani eivät ole nyt viime vuosina jostain syystä halunneet tutustua miehen vanhempiin. En oikein tiedä miksi. Ovat niin erilaisia, että tuskin heistä ylimpiä ystäviä muutenkaan tulee. Ovat ihan eri planeetoilta.
Tosi harmi. Serkkuni ja hänen puolisonsa vanhemmat tulevat tosi hyvin toimeen, käyvät yhdessä Savonlinnan oopperajuhlilla, jne. Olisi ollut kiva, jos olisin löytänyt miehen, jonka vanhemmista olisi ollut myös minun vanhemmilleni seuraa.
eivätkä tule tapaamaankaan toisiaan.
Asumme kaikki 30km säteellä toisistamme. Jos nyt lapsen synttäreillä sattuvat käymään samaan aikaan, niin silloin tapaavat. Kutsutaan kyllä usein eri aikaan.
Olemme olleet yhdessä 7 vuotta.
Miehen perhe on vl-perhe.
Minun vanhempani eivät ole.
Siinä se.
Naimisissa ei olla,
vielä.
Ennen häitä tutustumisdinner, häissä ja lasten ristiäisissä. Äitini olisi jo vuosia aikaisemmin halunneet järeästä kihlajaiskahvit, mutta mieheni ei halunnut. Vanhempamme ovat hyvin erityyppisiä, mutta asuvat samassa kaupungissa, mutta liikkuvat ihan eri piireissä.
Vanhempani tapaavat sisarusteni puolisoiden vanhempia ilman yhdistäviä lapsia.
jo ennen kuin tapasimme. Ainoastaan äitini kerkesi tavata mieheni. Mutta vanhempani kyllä ovat tavanneet vanhempien sisarustenipuolisoiden vanhemppia, ja heitä on kutsuttu meille.
jos sattuvat törmäämään kylillä. Asumme nimittäin kaikki melkein vierekkäisissä taloissa.
Asuvat eri puolilla Suomea eivätkä tule koskaan enää tapaamaan, paitsi jos mun mieheni sattuu kuolemaan ennen heitä (mikä ei ole todennäköistä), silloin varmaan tulisivat molemmat hautajaisiin. Jos minä kuolisin niin anoppi ei tulisi hautajaisiin, joten eivät tapaisi silloinkaan.
Kyläilevät toistensa luona ja harrastavat ja matkustelevat yhdessä.
Me olemme olleet 15 vuotta yhdessä ja vanhempamme tapaavat meidän perheen juhlissa. Kihlajaiset, häät, ristiäiset, lasten syntymäpäivät (ei aina, monesti käyvät eri aikaan). Minulle on ainakin ihan sama, miten tulevat toimeen, ei he ole keskenään menneet yhteen... Ei heidän tarvi tutustua ja olla ystäviä, miksi ihmeessä pitäisi?! Minulle on tärkeintä se, että isovanhemmat on lapsenlapsistaan kiinnostuneita, ei toisistaan...
Ovat kyllä ihan hyvissä väleissä,ei siinä mitään
tapaavat lähinnä juhlissa. koen appivanhemmat paljon läheisemmäksi kuin omat vanhempani, appivanhemmilla kyläilemme mieluummin ja omien vanhempien luona käväisemme ja välillä jäädään myös "kylää", tosin se on vaikeaa kun ei ole yhteisiä puheenaiheita kellään.. =(
Me olemme olleet 15 vuotta yhdessä ja vanhempamme tapaavat meidän perheen juhlissa. Kihlajaiset, häät, ristiäiset, lasten syntymäpäivät (ei aina, monesti käyvät eri aikaan). Minulle on ainakin ihan sama, miten tulevat toimeen, ei he ole keskenään menneet yhteen... Ei heidän tarvi tutustua ja olla ystäviä, miksi ihmeessä pitäisi?! Minulle on tärkeintä se, että isovanhemmat on lapsenlapsistaan kiinnostuneita, ei toisistaan...
Mutta isovanhemmuus on hyvä yhdistävä tekijä, jolloin on mahdollisuus tutustua paremmin ja vaikka ystävystyä. Mutta se tapahtuu, jos henkilökemiat toimivat.
Eivät ole tavanneet koskaan, koska mieheni vanhemmat olivat jo kuolleet kun mieheni tapasin.
Ensimmäisen poikaystäväni äiti on sen sijaan edelleen äitini ystävä.
jonka kautta kaikki tapavat kesällä useita kertoja viikossa, talvella n. kerran kuussa. Tähän lisäksi vielä synttärit ja muut juhlat ja tietysti muuten vaan -vierailut.
Asutaan kaikki n. 15km säteellä, joten usein tavataan! :)
Mäkin ehdin nähdä vaan apen 2 kertaa, kolmannella kerralla menin hautajaisiin.
Mun isän kans ei olla tekemisissä edes me.
eivät ole koskaan tavanneet, tuskin tulevat tapaamaankaan. ainakaan toivottavasti. naurettavaa kyllä stressaisin sitä hirveesti. :) ovat siis tosi erilaisia. en usko että löytäisivät mitään yhteistä.
toisaalta ihan sama, mitä sitten. ovat kuitenkin aikuisia ihmisiä ja osaisivat varmaan käyttäytyä sen hetken. mutta hyvä näin joka tapauksessa.
ja oikeestaan parempi vaan, etteivät ole tutustuneet tai jopa ystävystyneet. ei sitten tarvii niiden keskenään puida meijän asioita. haha.
Esikoisen ristiäisissä äitini ja isäni tapasivat miehen äidin, hänen miesystävänsä, miehen veljen ja serkun. Miehen suku on levinnyt ympäri maapalloa joten käyvän todella vähän meilläpäin Suomessa. Äitini eikä isäkään juuri matkustele. Eikä heillä olisi yhteistä kieltäkään joten tapaamiset edellyttävät minun ja mieheni läsnäoloa.
Varmasti tulisivat hyvin keskenään kyllä toimeen jos se vain olisi mahdollista.
Asumme kaikki 20 kilometrin säteellä toisistamme.