Ujo tyttö tavalliselle ekaluokalle vai pienryhmään?

ehdottomasti laittaisin normiluokalle. Oma eskarityttäreni on myös "perfektionisti" ja tekee asiat tarkasti ja katastrofi syntyy jos jokin asia menee eri tavalla kuin oli suunnitellut (lähinnä piirustukset yms.). Eskariope kutsui tyttöä siis perfektionistiksi, mutta positiivisella tavalla. Itse lähinnä totesin, että "vähempikin tarkkuus riittäisi meille...". En ikinä kuvittelisikaan että tuon "syyn" takia joku laitettaisiin pienryhmään. Enkä myöskään ap:n muiden "syiden" takia. Myös minun tyttö on aika ujo, mutta ilmeisesti kaverisuhteiden luomisessa aika hyvä, koska leikkii monien eskarikavereiden kanssa. Uudet tilanteet kuitenkin jännittää aika paljon. Ei muuta kuin tavalliseen kouluryhmään ja sittenhän voi anoa vaihtoa jos syksy näyttää ongelmalliselta. Tsemppiä!

on kokemusta pienluokasta ainoastaan tuttavien kautta ja noiden kokemuksien perusteella ei missään nimessä ujoa lasta pitäisi laittaa pienluokalle. Suurin osa pienluokan oppilaista on käytöshäiriöisiä ja siellä on "normaali", kiltti lapsi hätää kärsimässä.



Oma lapsi oli myös hyvin ujo ja arka kouluun mennessään, mutta nopeasti on reipastunut. Ehdottomasti normaaliluokalle tyttö, jos ei tosiaan muuta "vikaa" ole kuin ujous.

Ei pienryhmä ole paikka johon laitetaan "ongelmalapset" ON olemassa hieman herkempia lapsia esim ujoja tai fyysistä ikää nuorempia. Esim oma poikani ei ole ihan ikätasollaan eli latenssivaihe alkoi myöhässä.. Hän on pienluokalla jossa on myös ujoja lapsia. Poikani oppii ihan oppisuunnitelman mukaan ja ottaa muita ikätasoisiaan kiinni. Loppuvuodesta kun on syntynyt ja keskosena niin ei ihan pärjää alkuvuodesta syntyneille.. Minä soisin jokaiselle lapselle pienryhmnän. Opettajalla on aikaa antaa yksilöllistä opetusta ja luokassa on rauhallisempaa kuin yli 20 oppilaan luokissa. "Sosiaalista" leimaa on turha pelätä. Ne on aikuiset joilla on ennakkoluuloja ja eikö tässä mietitä lapsen PARASTA eikä miltä näytetään muiden silmissä...?

Myös minulla on ujo ja hitaasti lämpeävä 5-vuotias tytär. On taitava monessa asiassa, kuten urheilussa, piirtämisessä ja matematiikassa. Ja erityisen hyvä hän on huomioimaan muiden tunnetiloja ja on hyvin empaattinen. Perfektionistin vikaa on myös eikä hän tahdo oikein kestää epäonnistumista. Hakee aika huonosti kontaktia muihin ja yleensä viihtyykin omissa oloissaan.

Neuvolan th on ollut jo pitkään ollut sitä mieltä, että tuo ujous pitää "kitkeä lapsesta pois" eikä tyttö tule terkan mukaan pärjäämään tuolla luonteella eskarissa. Vertailee lasta myös muihin "reippaisiin" ikätovereihin. Sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä, että kaikki testit tyttö suorittaa aina moitteettomasti.

Siis olen sitä ehdottomasti sitä mieltä ap, että laitatte lapsesi normiluokalle. Kamalaa, miten kaikkien pitäisi olla suunapäänä eikä erilaisia temperamentti-eroja ymmärretä. Pidetään me vanhemmat omien ujojen lastemme puolta!!

Ujo ja arka voi olla melko helppo kohde =(

Ihan oikeasti, eikö nykyään ekaluokkalainen saa olla ujo ja arka ?????

kohta keksitä joku hieno diagnoosi. Ihan niin kuin jokainen epäsosiaalinen lapsi on nykyään asperger.

Selektiivinen mutismi. Onko ap kukaan koskaan sinulle tuosta puhunut? Jos ei niin googleta ja katso tasmaako mikaan sinun lapseesi.

Meidan tytolla on tuo ja varsinkin toi "ei katso silmiin"- kommenttisi kuulosti tutulta.

eskaripojalla on selektiivinen mutismi. Pojan psykiatrin kanssa juttelin tästä kouluun lähdöstä ja hän painotti, että ehdottomasti normaalille luokalle.

Poika osaa lukea, osaa laskea jo kertolaskujakin jne... Eli akateemiset taidot on hyvät, ei oppimisonglemaa tms. joissain tehtävissä tehtävän aloitus kestää epävarmuuden takia vähän aikaa, mutta kun uudelleen ohjaa aloittamaan, tekee kyllä.

Eskariope meinasi pienluokkaa, minä en tykännyt ajatuksesta ja pyysin pojan psykiatrin mielipiteen asiaan. Psykiatri selitti, että poika kyllä oppii opettajan kanssa kommunikoimaan tavalla tai toisella, jollei pysty puhumaan.

Meidän pojan selektiivinen mutismi kohdistuu aikuisiin. Toisten lasten kanssa ei mitään ongelmaa, silloin on puhelias, vauhdikaskin jne... mutta aikuisille ei puhu eikä pysty katsomaan silmiin. Paitsi nyt on talven aikana alkanut puhua eskariopelle. Katsetta välttelee edelleen.

Ujo ja arka voi olla melko helppo kohde =(

Ja mun mielestä myös kaikki punahiuksiset, rillipäät ja lihavat pitäis laittaa pienryhmään. Ovat kuitenkin suuressa riskissä joutua kiusatuksi..

On nyt ekalla ja reipastuu koko ajan. Opekin on sanonut että viittaa ja puhuu jo paljon enemmän kuin vielä syksyllä.

Luottaisin eskariopeen joka on tyttöä nähnyt ja kuullut paljon. Älkää tehkö ujoudesta ongelmaa, rohkaiskaa lasta, mutta antakaa tämän edetä omassa tahdissaan. Eikä kaikkien tarvi olla koko ajan hölöttämässä ja esillä, meitä hiljaisempiakin tarvitaan.

avustajana pienessä luokassa siellä juuri tämän syyn takia tullut lapsi.Hyvin on mennyt,mutta mielestäni voisi hyvinkin olla tavallisessa luokassa.Meillä aika rauhallinen luokka joten on työrauha,mutta aina ei näin ole.

jos se siis on sitä

Ujo ja arka voi olla melko helppo kohde =(

Ja mun mielestä myös kaikki punahiuksiset, rillipäät ja lihavat pitäis laittaa pienryhmään. Ovat kuitenkin suuressa riskissä joutua kiusatuksi..

t:rillipää

Jos sellaista tarjotaan niin ilman muuta. Sieltä pääsee aina pois jos todetaan tytön kehittyneen. Ja ekaa luokkaa aloittaessa sosiaaliset taidot ovat akateemisia tärkeämmät.

Jos laitat normiluokalle, voi olla täysin mahdoton siirtyä kesken vuotta pienryhmään koska ryhmä on todennäköisesti täynnä ja jonokin on. Mieti myös sitä tilannetta. Lapsesi tarvitsee apua, mutta ei sitä saa. Liiallinen ujos voi olla pahakin ongelma.

että ujous on nimen omaan ominaisuus ja luonteenpiirre, eikä mikään vamma? Ei kai sinne pienryhmiin luonteenpiirteiden takia ketään oteta?

Jos sellaista tarjotaan niin ilman muuta. Sieltä pääsee aina pois jos todetaan tytön kehittyneen. Ja ekaa luokkaa aloittaessa sosiaaliset taidot ovat akateemisia tärkeämmät.

Jos laitat normiluokalle, voi olla täysin mahdoton siirtyä kesken vuotta pienryhmään koska ryhmä on todennäköisesti täynnä ja jonokin on. Mieti myös sitä tilannetta. Lapsesi tarvitsee apua, mutta ei sitä saa. Liiallinen ujos voi olla pahakin ongelma.

sitäkin mietin että jos tyttö kävisi ekaluokan tuossa pienryhmässä ja toiselle menisi tavalliselle luokalle (niin kuin "suunnitelma" on), niin tuleeko se sosiaalinen shokki sitten toisena vuonna? Tyttö joutuisi uutena menemään valmiiseen luokkaan ja vieläpä olisi tiedossa hänen olevan "apuluokkalainen". Tuleeko siitä astelmasta koko kouluajan kestävä riippa? Toisella luokalla pitää jo osata käydä koulua, ekallahan sitä vasta opetellaan.

Pahetaanko pienryhmään joutuminen tytön itseluottamusta entisestään? Sillä se on tytön suurin puute, itseensä uskominen! ap

pienryhmät eivät ole yleensä se paras paikka tyttäresi kaltaisille lapsille pienryhmien oppilasaineksen takia.



Ja toisekseen mikään mainitsemasi ongelma ei ole sellainen, etteikö asian kanssa normaaliryhmässä pärjäisi.



Luottaisin myös lapsen eskariopen mielipiteeseen, hän kuitenkin on seurannut lasta pitkään ja nimenomaan ryhmässä/oppimistilanteissa jne.



Jos normaaliluokka tuntuu täysin mahdottomalta niin miten olisi kolmivuotinen alkuopetus? Eli 1-2 luokkien oppimäärä käydään läpi kolmessa vuodessa ja sen jälkeen siirrytään tavalliselle kolmannelle luokalle.

jos laitatte tytön erityisluokalle, hän saa käsityksen että hänessä on jotain vikaa, jokin ogelma joka pitää korjata, eikä häntä huolita tavalliselle luokalle. leima säilyy varmasti pitkään. Tytössä ei vaikuta olevan mitään vikaa. hän on vain ujo. ongelmat kavereiden hankkimisessa on ihan tavallisia, ja kaikki kohtaa niitä joskus.. Enkä oikein ymmärrä näitä kiusaamis puheita. olen ollut itse lapsena jopa sairaalloisen ujo, ja kokemukseni mukaan ujoja ei koskaan kiusattu, ei minua eikä muitakaan. meidät jätettiin rauhaan juuri siksi että olimme niin ujoja. kiusaajat eivät halunneet iskeä liian herkkiin.

Yleensä pienryhmässä on paljon ujolle suurempi riski, että joutuu kiusatuksi kuin tavallisella luokalla, koska sen oppilailla on monenlaisia ongelmia. Lisäksi pienryhmien oppilaista enemmistö on yleensä poikia, jolloin sellaisella luokalla tytön voi olla vaikea löytää kaveria. Kavereiden saamista vaikeuttaa usein myös se, että pienryhmän oppilaat tulevat laajemmalta alueelta, ja luokkakaverit asuvat kaukana.



Ja jos tyttö aloittaa koulun nyt pienryhmässä ja siirtyy esim. vuoden päästä normaaliluokalle, on kavereiden saaminen silloin ujolle vaikeaa, kun luokan muut sosiaaliset kuviot ovat jo muodostuneet.

Siis eihän lapsesi varmastikaan ole normiluokan häntäpäätä. Ehkä vähän vaikea ryhmätehtävissä, joita on nykyisin koulussa paljon ja pienilläkin. Itse uskoisin eskariopea, joka enemmän näkee lasta. Ite olen ollut ujo ja luokkani paras, silloin ei kyllä ryhmätehtäviä niin ollut. Pienryhmässä on todella ongelmaisia lapsia, sillä suurin osahan halutaan integroida normiluokkaan.

Entäs kouluavustaja luokkaan?Kun lapsella ei ole mitään varsinaista syytä mennä pienluokalle oppimisen kannalta niin miksi sinne pitäis laittaa...tietysti pienryhmässä opella on enempi aikaa oppilaille,mutta miten taasturhautuu jos ei ole oppimisvaikeuksia ja toisilla on?

Tyttömme oli psykologilla koulukypsyystesteissä ja hänen suosituksensa on, että lapsi menisi pienryhmään. Taidoissa ei ole ongelmaa (melkein lukee, osaa laskea + ja - laskuja, hahmotustehtävät sujuvat hyvin), keskittymiskyky on loistava, oppiminen kiinnostaa ja hän on huolellinen. Ongelma on ujous ja toisiin ihmisiin kontaktin ottaminen. Monimutkaisemmista tehtävänannoista ei saa kiinni. Kaverisuhteita ei osaa solmia. Eskariopettaja oli ihmeissään tuosta pienryhmä suosituksesta, vaikka luonnollisesti on tietoinen noista lapsen vaikeuksista.

Onko lapselle parempi olla pienryhmän "parhaimmistoa" vai normiluokan häntäpäätä? Leimautuuko pienryhmässä pysyvästi erityislapseksi? Jos ryhmän muut lapset ovat "moniongelmaisempia" niin kärsiikö lapseni siitä?

Mitä ihmettä tässä tekisi? Toki haluan lapselleni erityistukea jos hän sitä tarvitsee, mutta en halua myöskään tarpeetonta sosiaalista leimaa, josta voi olla vaikea päästä eroon! Eli kokemuksia pienryhmästä kaipailisin!

Kaverien saaminen ja turvallinen ryhmä näkyvät myös koululaisten oppimistuloksissa. Jo seitsemänvuotias vertaa itseään samanikäisiin ja havainnoi asemaansa kaverijoukossa.



Mannerheimin Lastensuojeluliiton vuonna 2010 tekemän Kiusaavatko pienetkin lapset? -selvityksen perusteella kiusaamisilmiö on yleinen jo päiväkodeissa. Pienten lasten keskuudessa kiusaaminen on tyypillisesti leikeistä ja ryhmistä ulkopuolelle sulkemista, jota aikuisen voi olla vaikeaa tunnistaa.



Kiusaaminen jatkuu helposti koulussa, jos kierrettä ei saada katkaistua. Kiusaamiseen ja kaverisuhteisiin liittyvät pelot näkyvät myös MLL:n Lasten ja nuorten puhelimen yhteydenotoissa.



– Viime vuonna kiusaamisen kokemukset olivat ylivoimaisesti yleisin Lasten ja nuorten puhelimen vakava keskustelunaihe kaikenikäisten lasten ja nuorten parissa. Esimerkiksi ujo lapsi saattaa olla jo valmiiksi varautunut uusissa ihmissuhteissa ja saa vain vähän myönteistä palautetta luokkakavereiltaan. Seurauksena lapsi vetäytyy entisestään eikä uskalla ottaa kontaktia toisiin, MLL:n auttavien puhelimien päällikkö Tatjana Pajamäki muistuttaa.



Kaverisuhteiden syntymistä ei voi jättää pelkästään lapsen vastuulle. Opettajan haasteena on havainnoida luokkaa ja huolehtia, että jokainen pääsee toimintaan mukaan.



– Esimerkiksi pari- ja ryhmätöissä opettajan tulisi jakaa ryhmät niin, että erilaiset persoonat voivat tutustua toisiinsa ja oppia toistensa vahvuuksia ja taitoja eivätkä samat oppilaat työskentele aina yhdessä, Pajamäki neuvoo.

Onko lapsi aloittanut jo koulun?