G: Miten teillä vieroitettiin tutista?

sitä tuttia alettiin pitää ikään kuin piilossa, ensin niin että ainoastaan unille mentäessä oli se tutti ja siitä sitten pikku hiljaa opeteltiin nukahtamaankin ilman tuttia... meillä se homma meni suht nopeasti ohi tosin lapsi oli kyllä paljon nuorempi 10kk kun aloitettiin ja siinä vuoden paikkeilla urakka oli ohi...

muulloinkun nukkumaan mennessä. Oli tarkoitus vieroittaa jo ennen vuoden ikää, mutta lapsi sairasteli monta kuukautta ja se sitten unohtui. Nyt olen huomannut, että tutista on tullut tosi tärkeä, kyselee tuttia jo ennen nukkumaan menoaikaa.

Ap

ollaan aina viety tutit pupuvauvoille ja se siitä. Yksi ilta mennyt tutin perään itkiessä mutta ei ole yöuniin vaikuttanut mitenkään.

alkuun alettiin sanomaan että tutti on vaan yötä ja päiväunia varten eli ei annettu pitää sitä suussa muulloin. Sitten lähdettiin viikon reissuun ja "unohdettiin" tutit kotiin. Paikan päällä on toki kaikkea muuta kivaa, mutta tuttia ei ollut ja muutaman minuutin itkun jälkeen tyytyi nukkumaan ilman tuttia. seuraavana iltana vielä kysyi tuttia, mutta kerrottiin että sitä ei ole ja taas tirautti pienen itkun, muta nukkui yön hyvin.



ja minä olin tietysti puulla päähänlyöty että miten tuo lopetus oli noin helppoa. Meidän lapselle on ollut tärkeä myös rätti ja vesipullo (siis vesinokkamuki) ja niistä ei ole vieläkään luovuttu. Mutta niistäpä nyt ei olekkaan mitään haittaa...

eli ei tarkoituksella annettu ollenkaan. Ei turhaa tutinlutkutusta, itkua öisin sen perään, vieroitushommia. Myös tuttipullo jätettiin väliin eli tissistä hörppymukiin.

tutit puunjuurelle metsään oravavauvoille, hyvin meni.

eli ei tarkoituksella annettu ollenkaan. Ei turhaa tutinlutkutusta, itkua öisin sen perään, vieroitushommia. Myös tuttipullo jätettiin väliin eli tissistä hörppymukiin.

tämäkin tänne jakamaan. Tuskin oli mitään hyödyllistä vihjettä ap:lle tässä sinun kirjoituksessasi. Piti vain päästä tuomaan itseään esille. Oikein supermamma.

-Ohis

eikä kaivannut ollenkaan

tutti jätettiin pihalle erään kiven juureen, koska pupuäidin pienet vauvat kaipasivat tuttia. Ja kun kohta menimme katsomaan, oli tutti hävinnyt ja pupuäiti oli jättänyt samaan paikkaan kiitokseksi pienen paketin (pieni legojuttu) + pienen unilelun. Pupun antama unilelu kainalossa mentiin nukkumaan ja tuttia ei oikeastaan kaipailtu (meillä oli myös käytössä ainoastaan illalla nukkumaan mennessä).

Meidän piti ja piti aiemmin, mutta meni sitten 2v ikään. Ja meille olikin tosi hyvä ja helppo ikä luopua tutista, koska ymmärsi puhetta ja puhui myös itse. Oravavauvoille vietiin. Päiväunille nukahtaminen kesti ekana päivänä"vain" 45min ja yöunille ei sitäkään ja sen jälk. ei ongelmaa oikeastaan ollut. Puhuttiin vaan, että oravavauvat sai ne jne. Hyvin meni siis!

tutti vaan 'katosi', eikä lapsi osannut kysellä sen perään.



Iltatuttipullosta luovuttiin 1 v 4kk samalla tyylillä. Sen perään lapsi muutamia iltoja itki, mutta nopeasti unohtu.

Jäi tutti pois, joten siinä ei ollut mitään suurempaa draamaa. Kaveriperheissä tutit on viety metsään oravavauvoille tms. Näin lapsi saa itse viedä tutin pois :)

ja sitä säilytettiin poissa lapsen silmistä muutoin. Sitten vaan tuttia ruvettiin unohtelemaan päikyille mennessä. Yks kaks ei vaatinut tuttia ollenkaan. Toinen ei edes syönnyt tuttia.

sanoi vaan yök, kun sitä tuputettiin oli n. 1v 8kk. Etukäteen olin ap:n tavoin murehtinut asiaa, mutta helpostikin se voi siis käydä. Toinen lapsemme ei tutitellut alun alkaenkaan.

ettei muista.



Äiti varmaan piilotti.

leikkaa tutin päästä pieni pala pois niin että siihen tulee reikä niin tutti ei kiinnosta lastasi enää pätkääkään!! entinen yksin huoltaja Isä ikää50v

mielestämme lapsemme, joka tuttia imi oli paljon helpompi vauva kuin toinen ilman tuttia, se oli hyvä rauhoitus keino.



Päiväaikaan tuttia ei tietysti kannata antaa. Kaksivuotiaalla lapsella on jo niin paljon touhua, että helposti siinä tutit unohtuu.

että se on kerrasta poikki. Nukahtaminen vähän vaikeutui kun aiemmin nukahti aina yksikseen. Pari iltaa oli vähän vaikea nukahtaa, tuntui imeskelevän kieltä ja huulia kun ei reppana oikein tienny mitä sillä suulla pitäs tehdä :) Yhtenä yönä heräs hirveään raivariin, varmaan puoli tuntia huusi ja potki jne. Mutta tuttia ei saanut takaisin. Siihen ne tais jäädä. Eikä olla jätetty yksin huutamaan vaan oltu turvana vieressä.



Tehtiin vielä sellainen miehen kanssa, että kun päätös tehtiin että nyt se lähtee, niin kaikki vaan roskiin ettei heikkona hetkenä (mahd yöllä) turvaudu luovuttamaan...



Hyvin se menee! Tsemppiä!

saksilla viilto tuttiin niin, ettei pääse imemään . sitten vaan tuumataan, että tutti meni rikki - itse inhoan valehtelua pupuista ja heppavauvoista . Lapsille ei pidä puhua höpöjä taruolennoista tms. Joulupukkikin on satu jota aikuisetkin elävät jouluna

ja jatkoi huutamista. Kunnes 1½-vuotiaana keksi että muillakin lapsilla on tutti, mulle kanssa! Tässä kohtaa päätin että näin isona ei enää tuttia ruveta käyttämään ja heitin tutit pois.