Haluaisin vielä kolmannen tyttären :)

Mitä jos tuleekin poika? Palautatko takaisin?

Ap on jo käsikirjoittanut mielessään vastaukset. (Tosin tunnen ihan oikeasti yhden ihmisen, joka on vakuuttunut saavansa vain tyttöjä.)

kun et toivo/halua/saa poikaa.



Itselläni on kaksi tyttöä ja yksi poika, ja ehdottomasti se poika on kaikkein läheisin ja rakkauttaan osoittavin äitiään kohtaan. Tuo pihalta kukkia, askartelee päiväkodissa äidille juttuja ja aina suukottaa ja halaa ja kertoo miten äiti on rakas. Tytöt ovat tästä pojasta paljon "omaehtoisempia" tai sellaisia jääräpäitä, eivät niin paljoa kaipaa syliä/hellyyttä kuin poika.



Itseni saa raivon valtaan tämä "poikaviha" mikä av palstalla jyllää. Jos pitäisi valita että kumpaa sukupuolta ottaisin lapset jos kaikkien pitäisi olla samaa sukupuolta, niin ottaisin POIKIA.



Tyttäryys ei ole mikään automaattinen tae että on läheiset välit ja rakkaudentäyteistä menoa. Esimerkkinä käy vaikka oma äitini joka oli aina tunnekylmä minua kohtaan ja hylkäsi minut heti kun täytin 18. Äitini kanssa olen viimeksi puhunut jotain 6 vuotta sitten.



Joten ap, kannattaisi ehkä ihan vaikka kokeilla sitäkin mahdollisuutta että haaveilisit ihanasta, rakastavasta äidilleen läheisestä POJASTA.

Sun saa raivon valtaan olematon poikaviha ja oma kirjoituksesi on täynnä tyttövihaa. Säälittää tyttöjesi puolesta, kostat heille lapsuutesi traumat. Harmi ettei kaikki lapsesi ole poikia, et ole tyttöjä ansainnut.



Äidilläni oli kamala äiti joka haukkui häntä ja kehui aina äidin veljeä. Ei päästänyt äitiäni oppikouluun vaikka äiti oli enoa parempi koulussa. Eno tietenkin pääsi. MUTTA minun äitini oli ihana, eikä kostanut lapsuttaan.



t. kolmen tytön äiti jonka mielestä pojatkin on kivoja mutta omat tytöt tietenkin parhaita

ei ihme, että on niin paljon kaiken maailman häiriökäyttäytymistä, masennusta yms. jos tällaisia äitejä todella on olemassa.

hui!

Omassa lapsuudenperheessäni näin oli, eikä se olut ollenkaan mukavaa. Yksi meistä (minä) olin usein yksin, kun kaksi muuta olivat enemmän samanhenkisiä keskenään. Käsin asiasta vielä aikuisenakin, vaika minulla on omia lapsia.:( Onneksi en voi saada kolmea tyttöä, koska minulla on jo tyttö ja poika!!:D

tarkoitin siis kolmatta tyttöä



Sen siitä saa, kun kirjoittaa liian nopeasti! Anteeksi muutkin kirjoitusvirheet!

Esimerkkinä käy vaikka oma äitini joka oli aina tunnekylmä minua kohtaan ja hylkäsi minut heti kun täytin 18. Äitini kanssa olen viimeksi puhunut jotain 6 vuotta sitten.

joten oikein paljon onnea sinulle kahdesta tyttärestäsi!

Voithan aina yrittää saada kolmennenkin!

(minä en saanut yrityksistä huolimatta yhtään :(

Pikku prinsessat ovat prinssien ohella ihania, kaikki lapset ovat ihania!!!!

ja pikkusiskoni olivat keskenään läheisempiä kuin minun kanssani, mutta silti olimme ja olemme myös kaikki 3 läheisiä, ja siskoni ovat omien lasten ja miehen jälkeen paras asia elämässäni! 3 tyttöä on ihana juttu! (itse taidan saada vain poikia, joten panostan siihen 3 poikaan, mikä on myös ihana juttu! kuten kaikki muutkin yhdistelmät :)

Omassa lapsuudenperheessäni näin oli, eikä se olut ollenkaan mukavaa. Yksi meistä (minä) olin usein yksin, kun kaksi muuta olivat enemmän samanhenkisiä keskenään. Käsin asiasta vielä aikuisenakin, vaika minulla on omia lapsia.:( Onneksi en voi saada kolmea tyttöä, koska minulla on jo tyttö ja poika!!:D

vaan nro 5 tiedostaa sen ettei odota sulupuolistereotypian mukaista käytöstä tyttäriltään.



Tyttäret ovat ihan yhtä rakkaita kuin poikanikin ja eivät kyllä saa mitään lapsuuden traumoja jatkumona, nämä asiat on terapiassa selvitetty ja teen kaiken toisin kuin äitini.



Sitä tarkoitan (siihen ei vaan ehkä av mammojen äly riitä) että ei automaattisesti tytär ole sellainen kun stereotypia määrittelee. EI ole automaattisesti niin että äiti ja tytär on läheisemmät kuin äiti ja poika. Ei ole automaattisesti niin että tytön kanssa voi leikkiä nukekotileikkejä ja tehdä tyttöjen juttuja. Ei ole automaattisesti niin että tyttö on aikuisenakin läheinen ja rakas.



Kun ne lapset on YKSILÖITÄ. Minua siis edelleen raivostuttaa se yksisilmäinen stereotypisoiva luokittelu tääällä av:lla, että automaattisesti vain ja ainoastaan tyttären kanssa voi olla läheiset välit.



Ja sitten kun joku kertoo että voi olla myös toisin niin hyökätään kimppuun ja syytetään tytärvihasta tai lapsuuden traumojen siirrosta... tarkastelkaapa omaa ajattelumaailmaanne vähän kriittisemmin.



Minusta ei ole reilua tytärtä kohtaan asettaa tuollaisia kamalan stereotyyppisiä odotuksia. Että äiti on jo valmiiksi "päättänyt" että tyttären kanssa sitten yhdessä shoppaillaan, meikataan, jutellaan naisten juttuja ja muuta. Entäpä jos tytär ei HALUA? Tytär voi olla vaikka poikatyttö?