Lue keskustelun säännöt.
En tajunnut, kuinka loukkaantunut lapseni on etäisälleen
04.03.2012 |
Olemme valokuvausta harrastavia (minä ja lapsi) ja en osannut sitä ottaa niin loukkauksena, kun isänsä oli viime koulukuvan jälkeen sanonut lapselleen, että "ei ne sinun kuvat ole muutenkaan täällä esillä joten emme halua koulukuvaasikaan".
Nyt lapsi vasta kertoi itkien koko asian. Hänen kuviaan, ei koulukuvia, eikä mitään ottamiaan kuvia kuulemma laiteta esille koskaan mitenkään. On vain isin uusien lapsien kuvia. Miten tähän pitäisi reagoida? Kysyin isältään ja hän suuttui.
Kommentit (21)
Ei asia sillä hyväksi muutu, vaikka sinä reagoisit miten. Mutta tietenkin pitää yrittää jotainkin lieventää lapsen surua.
Hyvä että olet isälle sanonut asiasta, ehkä hän joskus pitkän ajan päästä, kun on haudutellut asiaa paljon, ottaa lapsesi edes hitusen paremmin huomioon.
Sun tehtävä on sitten yrittää ohjata lapsen ajattelua jotenkin niin, että pettymys ja suuttumus eivät tuntuisi ihan niin pahoilta. Sillä vaikka lapsella on ihan oikeus olla asiasta surullinen, niin häntä ei hyödytä kerätä asiasta katkeruutta.
Jos sanoisit lapselle vaikkapa, että hänen kuvaansa ei tarvi pitää esillä, koska hänellä on isän sydämessä niin erityinen paikka, että isä muistaa hänet joka hetki ilman kuvaakin. Ja kehotat lasta puhumaan isän kanssa asiasta. Tuskin isä lapselle sillä tavalla suuttuu kuin sinulle. Jos lapsi ei innostu puhumisesta, niin sano, että kirjoittaa kirjeen. Ja sitten et todellakaan puutu yhtään siihen kirjeen sisältöön, tai isä huomaa heti, että kirje ei ole vain lapselta.
Siis kirjeen voi kirjoittaa, mutta ei tuollaista paskaa kannata lapselle selittää, että "hänellä on erityispaikka isän sydämessä", koska lapsi ihan varmasti tietää, että näin ei ole. Tuolla tavalla vaan vaikeuttaa asian oikeaa käsittelyä, ja lapsi joutuu pahemmin hämilleen. Ei siis tarvitse sanoa mitään että " isäsi ei välitä sinusta", mutta ei ne lapset tyhmiä ole. Paljon parempi on nimenomaan hankkia lapselle muita läheisiä aikuisia, jos ap:lla on veljiä tai lapsen isoisä elossa tms. niin puhua sinne asiasta, ja yrittää rakentaa lapselle hyvä suhde johonkin aikuiseen miespuoliseen henkilöön.
Ja ylipäätään suunnata niitä lapsen ajatuksia muualle ja auttaa häntä kasvattamaan hyvää itsetuntoa muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sanoisit lapselle vaikkapa, että hänen kuvaansa ei tarvi pitää esillä, koska hänellä on isän sydämessä niin erityinen paikka, että isä muistaa hänet joka hetki ilman kuvaakin. Ja kehotat lasta puhumaan isän kanssa asiasta. Tuskin isä lapselle sillä tavalla suuttuu kuin sinulle. Jos lapsi ei innostu puhumisesta, niin sano, että kirjoittaa kirjeen. Ja sitten et todellakaan puutu yhtään siihen kirjeen sisältöön, tai isä huomaa heti, että kirje ei ole vain lapselta.
Olen nyt melkein kaiku edellisesti kirjoittajasta, mutta tämä oli niin jäätävän huono neuvo, että pakko älähtää. Kuten sanottu, lapset eivät ole tyhmiä. Huonot valheet eivät mene läpi ja huono valhehan tuo olisi. Uskoisiko kukaan tuohon edes jos isä itse sanoisi sen ääneen?
Toisekseen, kun isän ja lapsen suhde on jo vaikea, miksi oi miksi ihmeessä sitä pitäisi vaikeuttaa sillä, että äiti lähtee valehtelemaan siihen väliin? Jos lapsi ei usko, päästään tilanteeseen, jossa lapsi kokee heti, että isä ei välitä ja äiti valehtelee. Vaikka lapsi uskoisi, niin ainoa, jolla on mahdollisuus korjata tilanne, on isä itse - äidin satuilu ei sitä tee. Jos isä ei löydä itsestään selkärankaa, lapsi joutuu joka tapauksessa ennen pitkää kohtaamaan sen, että isä ei välitä. Sitten päästään taas tilanteeseen, jossa lapsi kokee, että isä ei välitä ja vielä päälle, että äiti on valehdellut asiasta kaikki nämä vuodet. Miksi lasta pitäisi huijata rakastamaan ihmistä, joka ei halua tarjota hänelle vastarakkautta? Yksipuolinen rakastaminen ja torjutuksi tuleminen on tarpeeksi inhottavaa - tämä ei koske vain aikuisia parisuhteessa - ilmankin sitä, että joku kolmas osapuoli katteettomasti ruokkii tilannetta valheellisin sanoin.
Ei ole mies laittanut ja eipä meillä olekaan edes sopivia kuvia siihen. Yhteisistä sitten on suunnilleen joka vuosi otettu kuva kehyksissä.
Ei meilläkään ole esillä kuin yhteisten kuvia. Ei ole mies laittanut ja eipä meillä olekaan edes sopivia kuvia siihen. Yhteisistä sitten on suunnilleen joka vuosi otettu kuva kehyksissä.
koska isä suorasanaisesti kieltäytyy ottamasta niitä vastaan, koska ei kuitenkaan laittaisi niitä esille. Melko ikävää lapselle.
Enemmän kuin useammasta yhteisestä lapsestamme. Näitä meidän lapsia näemme joka päivä, lapsipuoltani sitten harvemmin joten kuvat ovat siksikin tärkeät.
Älkää enää toimittako niitä kuvia etäisälle. Jos ei arvosta, niin ei arvosta. Ehkä jonain päivänä valittaa, että kun ei ole edes kuvia annettu... Kuulostaa pesunkestävältä pissipäältä. Kuka aikuinen tuollaista edes menee sanomaan lapselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mies laittanut ja eipä meillä olekaan edes sopivia kuvia siihen. Yhteisistä sitten on suunnilleen joka vuosi otettu kuva kehyksissä.
lapsesta kuvia ja laittaa esille? Syynäkö on vain se että äitinsä ei ole teille kuvia toimittanut?
Ei ole mies laittanut ja eipä meillä olekaan edes sopivia kuvia siihen. Yhteisistä sitten on suunnilleen joka vuosi otettu kuva kehyksissä.
Ei se lapsen vika ole, että hän on olemassa, en tajua, miksi hänelle pitäisi aiheuttaa surua ja pahaa mieltä. Tottakai hänen kuvansa olisi oltava esillä siinä missä muittenkin saman isän lasten kuvien.
Ja ap:n lapsen isä on tampioista tampioin! Voisitko ottaa yhteyttä suoraan isän uuteen vaimoon ja kysyä, onko tämä huomannut näin typerryttävää idiotismia. Jos isän uusi vaimo on samaa mieltä kuin isä, alkaisin harkita, voisiko lapsen isäaikaa vähentää. Ihan vain mielipahan vähentämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ainakin liiotella. Sai tarinallaan ainakin äidin huomion. Minä en varauksetta uskoisi kaikkea mitä lapset puhuvat.
Niin ihanaa et täällä heti haukutaan isä vaikka kyse voi olla lapsen viekkaudesta.
Mitenköhän kysyit asiaa isältä? Jos kuvittelen miehen eksän tiedustelemassa samaa asiaa mieheltäni, muotoilu olisi varmaan jotain tällaista: "Jaa ei teillä kuulemma siellä oo ollenkaan x:n kuvia esille??? Että sen horon lapsen kuvia kyllä on joka paikassa? No, eihän susta isästä ookkaan" tms. Suhtautuisin vähän varauksella lapsen kertomisiin. Jos tuo kuitenkin pitää paikkansa, niin aikamoinen ääliö mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätähän tää on , kun ekäst, nyksät ja tulevat eksät- karsuelli pyörähtää käyntiin.
Ja nyt ollaan sormi suussa ja ihmetellään! Huah..
..kulkujätkälle. Tässä on tulos! Traumapotilaita tulevaisuudessa riittää ja psykiatrit ovat ylityöllistettyjä. Ja syy on teidän, jotka hankitte jokaiseen suhteeseen jälkeläisiä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole valokuvia kenestäkään esillä.Tarkennan ettei meidän yhteisestä ole yhtäkään kuvaa esillä eikä kummankaan lompakossa joten jos etälapsi vetää herneen nenään kun sen kuvia ei laiteta esille niin voi voi.=D
tehkää niitä mukeloita jokaiselle kulkujätkälle. Tässä on tulos! Traumapotilaita tulevaisuudessa riittää ja psykiatrit ovat ylityöllistettyjä. Ja syy on teidän, jotka hankitte jokaiseen suhteeseen jälkeläisiä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän moni ihminen takertuu pikkujuttuun. Meillä ei ole valokuvia kenestäkään esillä.Tarkennan ettei meidän yhteisestä ole yhtäkään kuvaa esillä eikä kummankaan lompakossa joten jos etälapsi vetää herneen nenään kun sen kuvia ei laiteta esille niin voi voi.=D
koska puhut nyt ihan eri asiasta kuin kaikki muut.
on aikuisen ihan ok reagoida, että ei me noita huolita kun ei huolita muitakaan kuvia sinulta. Ja hyllyt täynnä kuvia kaikista muista perheenjäsenistä.
En käsitä ihmistä, jonka mielestä on ok sanoa noin, vaikka kenestäkään ei olisi esillä kuvia. Jos se juttu on lapselle tärkeä, niin silloin se kuva otetaan vastaan ja laitetaan esille. Vaikka vain siksi ajaksi, kun lapsi on siellä.
Vai onko täällä tunne-elämältään vajaita ihmisiä? Itselläni on kummilasten kiikuttamia kuvia kehyksissä ja esillä ovat, vaikka varmaan muutenkin voisin sisustaa kotiani. En pahoita kenenkään mieltä.
Siis täydellinen ääliö ja noita ihmisiä riittää niin naisissa kuin miehissä.
Sukulaistytölläni on sama tilanne ja asia on hänelle tosi kipeä. Uusista lapsista on kuvia vaikka kuinka, mutta vanhasta liitosta olevan lapsen kuvaa ei huolita samalle takanreunukselle tai mihinkään. En kyllä oikein ymmärrä, miksi vasta nyt heräsit siihen että tuo on tosi halpamaista ja traumatisoivaa lapsellesi. Mies suuttui, koska tajuaa olevansa ääliö.
miksi kostetaan lapselle, jos lapsen äidin kanssa ei onnistunut?. Siskolla aika samanlainen tilanne ja hänen pojallaan ei ole isä elämässä mukana.
Sukulaistytölläni on sama tilanne ja asia on hänelle tosi kipeä. Uusista lapsista on kuvia vaikka kuinka, mutta vanhasta liitosta olevan lapsen kuvaa ei huolita samalle takanreunukselle tai mihinkään. En kyllä oikein ymmärrä, miksi vasta nyt heräsit siihen että tuo on tosi halpamaista ja traumatisoivaa lapsellesi. Mies suuttui, koska tajuaa olevansa ääliö.
olen olettanut, että vanhempia koulukuvia olisi esillä. Mutta ei ole niitäkään.
ap
Ei asia sillä hyväksi muutu, vaikka sinä reagoisit miten. Mutta tietenkin pitää yrittää jotainkin lieventää lapsen surua.
Hyvä että olet isälle sanonut asiasta, ehkä hän joskus pitkän ajan päästä, kun on haudutellut asiaa paljon, ottaa lapsesi edes hitusen paremmin huomioon.
Sun tehtävä on sitten yrittää ohjata lapsen ajattelua jotenkin niin, että pettymys ja suuttumus eivät tuntuisi ihan niin pahoilta. Sillä vaikka lapsella on ihan oikeus olla asiasta surullinen, niin häntä ei hyödytä kerätä asiasta katkeruutta.
Jos sanoisit lapselle vaikkapa, että hänen kuvaansa ei tarvi pitää esillä, koska hänellä on isän sydämessä niin erityinen paikka, että isä muistaa hänet joka hetki ilman kuvaakin. Ja kehotat lasta puhumaan isän kanssa asiasta. Tuskin isä lapselle sillä tavalla suuttuu kuin sinulle. Jos lapsi ei innostu puhumisesta, niin sano, että kirjoittaa kirjeen. Ja sitten et todellakaan puutu yhtään siihen kirjeen sisältöön, tai isä huomaa heti, että kirje ei ole vain lapselta.