Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Noloa Mammat! Oisitte katsonut unisef Putousta ja miettisitte hetken...
04.03.2012 |
Eilen Putouksessa tuli aika herkkä jakso, kuvattiin esim. Vietnamissa perheiden kohtaloita. Lapset joutuivat tekemään työtä, että pystyisivät elättämään esim. Isovanhempansa, koska vanhemmat olivat kuolleet tai hylänneet lapset. Jopa sokeat, vaikeasti kävelevät ja sairaat isovanhemmat olivat ainoita lohtuja lasten elämässä. Aivan kamalaa!
Osalla lapsista ei ollut ketään, osa asui sillan alla kuluttaen aikaa imppaamiseen, koska ei ole vanhempia, jotka pitäisi huolta.
Jos oikeasti välitätte lapsista, niin moni adoptoisi itselleen lapsen. On ne olot niin kurjia, että ei voi kuin herkistyä ja arvostaa sitä, mitä itsellä on ja miten turvallisen ja rakkaudellisen lapsuuden itse on saanut.
Ei ole vielä lapsia, mutta vakaasti harkitsen adoptointia ja vaikka 1 biologinen joskus siinä lisänä, riippuen toki, miten vaikean kautta toi adoptointi nyt sitten onnistuisi.
Sinänsä biologisten lasten teolla, en kokisi tekeväni kovin suurta, vaikka oma lapsi olisi suuri asis, mutta enemmän kokisin tekeväni jotain tärkeää, jos pelastaisin tuolta vietnamin kaduilta orvon ja apua tarvitsevan hädässä olevan lapsen.
Pointti oli se, että lopettakaa valittaminen! Teillä on asiat hyvin! Jostain kotihoidontuestakin kehtaatte valittaa, että jos joudutte töihin menemään. Katsokaa pieniä vietnamlaislapsia, ne tekevät töitä lapsena, jotta saisivat päivän ruoka-annoksen. Teille se työnteko on laiskuutta, kun rahaa pitäisi saada ilmaiseksi.
Pistää vihaksi tommonen, ettei mitään arvosteta ja kaikesta valitetaan. Kunnioittaisitte edes niitä hädässä olevia, sillä suurinisa maapallon väestössä elää tollasissa slummeissa ja tekee työtä lapsena ja huolehtii lapsena perheestään. Ne ihmiset pysyy monet vahvana, vaikka mieli tekisi itkeä.
Täällä mammat valittaa ja siittää kakaroita mennen tullen ja valittaa vaan kaikesta. Kaikki pitäisi tulla ilmaisella, kaikkien pitäisi kumarrella teille. Ihan ihmevaatimuksia.
Ne, jotka ovat pelastaneet hätää kärsiviä lapsia kehitysmaista ja pelastaneet elävän viattoman ihmisen, sellaista pitäisi tukea ja antaa kaikki kunnioitus. Se, joka pelastaa orvon lapsen, on tehnyt suuren työn aidosti suurella sydämellä joka välittää lapsista ja niiden kohtaloista, eikä sen sijaan ahnehdi omien geenien kopioimista ja rahaa valtiolta ja valita joka ikisestä asiasta täällä palstoilla yms, jos joku asia ei aina mene lapsiperheiden ehdoilla.
Mietikkää ja katsokaa netistä se unisef putousjakso! Sellaista se suurimmalla osalla se elämä on... :/ ja surkuttelu on välillä ihan hyvästä, aina ei tarvi elää sateenkaarimaassa, sillä tämä maa on vain pieni osa sitä hyvää mitä meillä on..
Kommentit (31)
Mutta mitenpä ne lapset tänne sais, ei mitenkään.
Ap
Kannattaa kuitenkin kelata hieman, mikä on ap se sun juttu, johon rahkeesi riittävät ja joka tyydyttää omaa omatuntoasi. Hukkuvaa ei voi auttaa, jos meinaa itse hukkua siihen eli kaikkeen ei vain riitä resurssit tai itse on pulassa. Jokaisella on erilaiset nämä kyvyt ja prioriteetit. Jos joku ei halua auttaa yhtäkään, niin se on hänen asiansa. Hän on siihen päätökseen varmaan perustelunsa itselleen selvittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomesta kelpaisi rahat ja sympatia muualle, mutta jostain syystä ketään ei näytä kiinnostavan miten ikävät ilmiöt on EHKÄISTY meillä. Kyllä meilläkin kansa kärsii, se kärsimys ei vaan ole yhtä konkreettista kuin muissa maissa. Meillä on valtava ihmismassa masentuneita ja mielenterveysongelmaisia, jotka ovat menettäneet elämänilonsa ja elävät haamuina päivästä toiseen, lääkkeiden voimalla. Jostain syystä masentuneista ei pidetä meteliä ja kansaa kiihotetaan jopa ajattelemaan, ettei se olisi sairaus ollenkaan.
Jonkin verran tarvii vielä ap:n kasvaa, jotta pystyy näkemään asian realistisesti. Oletko muuten varma, että tuo 12-vuotias tyttö edes haluaisi lähteä isovanhempiensa luota mihinkään? Sinusta siis ventovieras parikymppinen tyttö on parempi vaihtoehto lapselle kuin oma perhe? Tietenkin elämä on hänellä ollut rankkaa ja tulee varmasti olemaan, mutta kaikkea tuota ei kukaan pysty poistamaan. Elämä on arvaamatonta. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava hetki tuo tullessaan.
Vaikka olen itse 20-vuotias Olisin halunnut sen 12-vuotiaan tytön joka oli erittäin urhea ja suloinen kaikesta karusta elämästä huolimatta. Teki töitä puolipv jokapv, jotta sai elätettyä perheensä. Sen tytön voisin ottaa kotiin lapsekseni vaikka ikäeroa meillä olisi vain 8v tai vaikka adoptoiduksi pikkusiskoksi :) olisin voinu ottaa sen 8-vuotiaan pojan tai 5-vuotiaan tytönkin, mutta ne sillan alla asuneet on niin erilaiseen elämään tottunu, et ei tällainen nuori nainen heidän kanssa pärjäisi. Mutta ne muut lapset, joiden elämän vielä kykenisin pelastamaan, jotka itse vielä ymmärsi tilanteensa ja arvosti niitä sairaita isovanhempiaan eniten ja rakkaudesta. Mutta mitenpä ne lapset tänne sais, ei mitenkään.
Ap
millä tavoin Unicef auttaa lapsia paikan päällä. Oli perustettu katulasten keskuksia, autettu taloudellisesti perheitä yms. Kaikkia maailman lapsia ei voi kotimaassaan auttaa, mutta ei kyllä adoptoimallakaan.
Itse näen suurimpana ongelmana kansainvälisen ihmiskaupan, johon lapsetkin valitettavasti joutuvat. Se on ehkä kuvottavin ilmiö nykyajassa - kaikista kauheinta on, että länsimaalaiset ovat sen jatkumisessa aktiivisesti mukana.
HUOMIOIKAA TÄMÄ!!!! Kuinka moni on tietoinen siitä mistä ne vaatteet tulee mitä ostatte? Varsinkin usein merkkivaatteet joista maksetaan työntekijälle ällöttävän vähän ottaen huomioon paljon rikkaat ihmiset niillä takovat rahaa???
Kuinka moni on tiedustellut vaatekaupalta käyttävätkö he lapsityövoimaa? Kuinka moni vaatekauppa on julistanut tekevänsä näin? Silti ostetaan uuttauuttauutta kun vanha on niin yök!
Puhumattakaan ruokatottumuksista! Minä haluan tulevaisuudessa adoptiolapsen mutta täysin itsekkäistä syistä. Haluan haastaa itseni henkisesti ja sitäpaitsi koen turhana kuormittaa tätä maapalloa lisäihmisillä kun täältä löytyy jo nyt paljon lapsia vailla huolenpitoa.
Ajatelkaa gobaalisti arkipäivässänne älkääkä nyyhkyttäkö hyväntekeväisyysohjelmien edessä.
Tajuatko ap kuinka pitkä ja hankala prosessi adoptio on?
Yksittäinen pariskunta voi odottaa kymmenenkin vuotta adoptiolasta, ei niitä mistään kaupan hyllyltä oteta.
Prosessi on niin byrokraattinen ja hankala, että Suomen väkiluku(veronmaksajat) romahtaisi muutamaassa vuosiymmenessä niin ettei olisi tarpeeksi työikäisiä maksamaan eläkkeitä...mutta sittenhän voidaan tehdä se toinen inhimillinen teko ja ottaaa enemmän pakolaisia duuniin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta esim. eilesessä jaksossa oli maita, jotka pitäisi laittaa itse vastuuseen, koska maissa on sekä köyhiä että rikkaita.
Mutta helpompaahan se näille valtioille on, että rikkaat saavat siellä rikastua rauhassa ja haetaan sitten apu lapsille apujärjestöiltä.
Kierre on valmis.
Oikeastiko olisit valmis viemään lapsen rakastamansa perheen luota? Vain koska he ovat köyhiä, olisit olevinasi suuri hyväntekijä ja veisit lapsen pois rakkaidensa, kulttuurinsa ja oman kielensä luota?
Ok, olet nuori, mutta edes mun 11-vuotiaani ei ajattelisi noin pinnallisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan pysty itseäni katsomaan Putousta, koko ohjelma on niin perusteellisen vastenmielinen. Mutta olen aktiivisesti mukana hyväntekeväisyystoiminnassa, joka auttaa avun tarvitsijoita täällä Suomessa.
Minulle Suomen kansalaisten hyvinvointi tulee ensin, sitten vasta muun maailman. Suomessakin on valtavasti niitä, jotka voivat pahoin ja joilla ei ole toimeentuloa.
jos aikoisi adoptoida koko pienen ikänsä impanneen katulapsen köyhistä oloista...
Ihan vaan pelkkä rakkaus ja huolepito ei näitä lapsia enää kykenen pelastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptio on iso asia, sitä ei tehdä hyväntekeväisyydestä, hyväntekeväisyystyö on erikseen. Jos noilla perusteilla saisi adoptoida, seuraukset olisivat katastrofaaliset. Jo nyt, vaikka adoptioprosessi on pitkä ja byrokraattinen, se luo tavallaan pohjan ihmiskaupalle. Paras ja kestävin keino auttaa, on auttaa perheitä heidän kotiseudullaan. Todella itsekästä ja naivia ajatella olevansa suuri hyväntekijä jos kiskoisi lapsen isovanhemmiltaan ja toisi uuteen vieraaseen ympäristöön.
Jos ap haluat auttaa, voit lähteä vapaaehtoistyöhön kehitysmaahan. Auta siellä lapsia ja perheitä, heidän omassa tutussa kulttuurissaan ja ympäristössään. Ota kummilapsi, tai luovuta rahaa luotettavalle järjestölle.
Ja mitä tulee murheisiin, siinä puhut asiaa, ettei kaikesta tarvitsisi valittaa. Mutta ongelmat ovat hyvin henkilökohtaisia. On toki hyvä asettaa omat ongelmansa perspektiiviin, mutta muista, että AINA löytyy ihmisiä joilla asiat ovat vieläkin huonommin. Koskaan ei siis saisi valittaa. Minulle avioero oli suurin henkilökohtainen tragediani, ei paljon auta ajatella, että Afrikassa lapsia kuolee nälkään. Ei se minun tuskaani helpoita. Kyllä pitää myös saada surra ja valittaa, vaikka jollain muulla menisi vieläkin huonommin.
Alue: Aihe vapaa
jossain roska-Putouksessa tuollaista näytetään?