kaikkein vaikein työpaikkakiusaamisen muoto= kun esimies kiusaa

kun alainen on ongelma, se on helppo nakki saada pois käsistä, mutta kun esimies ottaa sinut silmätikuksi, alkaa kaikki usko työhön ja omaan itseen karista. Esimies saa helposti työkaverit puolelleen suosimalla heitä.

-palasin töihin lapseni kuoleman jälkeen, olin ollut muutaman kk:n sairaslomalla, ja yhtäkkiä esimieheni olikin aivan eri mieltä minusta. Kaikki, mitä töissä tein, olikin väärin. Kaikkeen hän kommentoi äkäisesti ja negatiivisesti. Sitten kun muita oli paikalla, hän hymyili ja nauroi kovaan ääneen. muttei minulle. Tauoista hän huomautteli jatkuvasti, vaikka olin ottanut itse aikaa taukojen pituudesta, etten virheitä tekisi. Silti huomautuksia tuli päivittäin. jos jokin oli töissä vinossa, kuulin että minua syytettiin ensin. joissakin tapauksissa jopa tiesin että tämä oli esimiehen oma moka, mutta syy kuulema minun. Hän ei suostunut opastamaan minulle uusia asioita koska hänellä oli juuri silloin "johtajan hommia", joita en ymmärrettävästi voi kyseenalaistaa. Sitten kuulin työkavereilta, että olin kuulema kieltäytynyt opettelemasta näitä asioita. Kuulin myös että hän oli sanonut minua vammaiseksi.

Jos kysyin neuvoa ihan rutiinijutuissa, yleisin vastaus oli "kyl sun pitäis tuo jo tietää, sähän oot ollu talossa jo 4 vuotta" enkä vastausta saanut kysymykseeni.

Kerran sitten olin aivan täynnä tätä, ja ajattelin että menempä sanomaan hänelle, että nyt en enää jaksa tätä vi**uilua. Kysyin häneltä, että "miksi olet minulle noin vihainen?" Hän vastasi, että "miksi sä tulit tänne takaisin?" Sanoin että "uskoin sen olevan järkevin ratkaisu, mutta ei ilmeisesti sinun mielestäsi?" Johon hän vastasi ovelasti, että "mitä, jos ajatellaankin niin, että sinua ei tänne kaivattu takaisin, ja koemme sinut rasitteena? Tulet tänne vain kerjäämään sääliä työkaverilta ja asiakkailta!" Sanoin että "ei pidä paikkaansa, ja teen kaikkeni välttääkseni keskustelut tästä minun yksityisasiastani, mutta jos joku siitä kysyy, on minun jotakin vastattava!" Tästä minulle tuli niin paha olo, että juoksin vessaan itkemään. Olin kuin puulla päähän lyöty. Tästä tilanne vain paheni. Huomautuksia tuli vain enemmän ja vihaisempina. Kun pyysin että "voisiko asioista sanoa ihan ystävällisesti?" hän vastasi kovaan ääneen "HEI! Kuuntele nyt itseäsi, etkö kestä yhtään kritiikkiä! Et sä ole täällä mitenkään erityis-asemassa! Kyllä täällä muut ymmärtää vitsit!" Sanoin siihen "ei tämä minusta ole enää hauskaa, tekisi mieli tehdä sinusta valitus kun tuntuu niin pahalle tämä kuukausia kestänyt jatkuva piina."

Tähän hän sanoi, että "siitä vaan, ei sua kukaan usko."

Lapsen kuoleman jälkeen mieleni oli todella herkkä enkä osannut ajatella pahoja asioita. En osannut puolustautua, kun kyseessä oli esimies. Tahdoin että elämässäni ei olisi murheita, kun ne olivat niin raskaita kantaa muutenkin. Tällä esimiehellä oli johtaja- ja luottamushommissa sekä isä että äiti...joten en uskaltanut tehdä valitusta tästä touhusta. Rukoilin Jumalaa yöt ja päivät, että saisin rauhan tästä asiasta, ilman ettei minun täytyisi omasta työstä luopua, tai tehdä ilmoitusta riskeeraamalla kaiken. Joka työpäivä sinnittelin, etten romahda itkuun. Joinain öinä en saanut lainkaan nukuttua, kun nämä asiat todella alkoivat ahdistaa. Odotin että luoja puuttuu peliin ja paha saa palkkansa! Sitten se vastaus tuli vihdoin; esimieheni siirretään toiseen toimipisteeseen. Olen niin iloinen, että pääsen eroon hänestä. Hän on jo uudelle pomolle mustamaalannut minut, mutta uskon, että jos teen parhaani, niin uusi pomo pitää minusta! Voimaa sain luojalta niin paljon myös rukouksissa, että joinain päivinä pystyin hymyilemään vaikka sisälläni tuntui olevan niin iso pala kurkussa ettei mitään järkeä!

Näin jälkeen päin toivon, että olisin pitänyt päiväkirjaa heti ensimmäisistä tylytykistä asti, jotta olisin voinut jollain todistaa kiusaamisen keston ja säännöllisyyden, sekä kaikki tarkat sanomiset. Jos tämä tyyppi ei olisikaan lähtenyt tai jos hän jatkaa toimintaansa muualla ja saa jonkun toisen ihmisen itsetunnon murskattua.

Ja varsinkin silloin kun asiantuntija organisaatiossa ko. alaisella on tietotaito jostain sellaisesta, josta koko firmassa kellään muulla ei ole samantasoista tietämystä. Eli irtisanominen firmalle taloudellinen riski, henkilö kieltäytyy jakamasta tietoaan ( kategorisesti; ei vaan jaa eikä opeta vaikka miten sitä yritetään)... Siinä ollaan tosi pahassa pattitilanteessa