Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan parantunut vatsatautikammosta?
03.03.2012 |
Itselläni alkaa olla jo todella paha kammo; en halua olla missään tekemisissä ihmisten/perheiden kanssa, joilla on ollut vatsatautia viimeisen viikon aikana. Jos kuulen että lasten koululuokalla on joku vatsataudissa kuullostelen jokaista lasten yskäsdystä ja tiiraan naaman väriä ja pelkään.
Pahinta on se taudin odottaminen; jos se sitten iskee niin selviän kyllä ja pystyn toimimaan mutta tämä välttely on jokseenkin jos hysteeristä...
Onko muita samanlaisia? Oletteko pystyneet hölläämään pelosta jollain konstilla?
Kommentit (9)
meidän perheessä on ollut vuosien varrella niin kurjia vatsatautikokemuksia ja niistä on jäänyt myös pysyvää haittaa, joten ei kiitos yhtään tautia meille enää kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös yksi kammoinen. Ihan minkä tahansa räkätaudin mieluummin ottaisin kuin vatsataudin. Meidän muksut on 7v ja 5v ja ovat sairastaneet 2 vatsatautia molemmat. Ja juuri sen jälkeen kun menivät päiväkotiin, kotivuosina ei ollut koskaan. Itse sairastin viime vuonna myös taudin (lapsilta sain) pitkästä aikaa, viimeksi mulla on oksennustauti ollut 12-vuotiaana ja nyt olen päälle 30v. Kammo tautiin vain paheni.
Ja vituttaa suoraan sanoen perheet jotka kutsuvat kylään heti pian sen jälkeen kun tauti on sairastettu kun sieltä pinnoiltahan sen sitten helposti saa. Ja mustakin kamalinta on se odotus, selviän sitten itse taudista jotenkin mutta se odotus että tarttuuko vai ei on KAMALAA. Viimeksikin tauti iti 4 päivää ennen kuin iski. Onneksi on muitakin jotka tätä pelkäävät.
Olen vielä pph, joten tauteja on aika vaikea välttää. Olen joka käänteessä pesemässä ja desinfioimassa vessaa ja ovenkahvoja ja valokatkaisimia ja omia käsiä silloin, kun tautia on liikkeellä. Juuri tuo taudin odottelu on niin kauheaa, kun tiedän, että muhun se tulee aina, vaikka mitä tekisin. Itku melkein pääsee, jos joku lapsista oksentaa.
Minä pääsin kammosta eroon maitohappobakteerien ansiosta. Tauti ei tule yleensä ollenkaan perheeseen, ja jos tulee, tosi lievänä. Tarvii kyllä syottää säännöllisesti koko porukalle.
Olen aina ollut tällainen. Ennen pelkäsin myös oksentamista itsessään hysteerisesti, mutta esikoista odottaessani oksensin alkuvaiheessa joka päivä monta kertaa, joten itse oksentamiseen meni kammo.
Mutta se tauti! Välttelen myös ihan hulluna sitä ja pahinta on tosiaan se odotus, tarttuiko vai eikö. Tuleeko vai ei.
Jotenkin olen päässyt pahimmasta pelosta, kun se tauti on meidän perheessä vuosien varrella niin monta kertaa ollut. Jotenkin olen pystynyt ajattelamaan että se on VAIN mahatautia. "Vatsaflunssa"-termi myös auttaa, kun ajattelen että se on ihan kuin vain flunssa joka iskee vatsaan. Tiedän, kuulostaa tyhmältä, mutta mulla auttaa vähän.
Ärsyttävää on mielestäni se, että jotkut vähättelevät vatsatauteja. Jos noroviruksen vaikka saa, se voi vetää hyvinkin heikoksi kunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ilmoittautuu yksi mahatautikammoinen. Tälle on olemassa sanakin: emetofobia. Kannattaa googlata, meitä on nimittäin satojatuhansia ympäri maailman.
En tiedä voiko fobiasta parantua, mutta itselläni tulee lievempiä ja pahempia kausia ja nuo lievemmät kaudet auttavat pitämään pään suurinpiirtein kunnossa. On hirveän väsyttävää elää jatkuvassa pelossa. Emetofobiassa pahinta on se, ettei pelon kohde ole ns. konkreettinen - eli selkeästi sellainen jonka voi välttää ja josta voi pysyä kaukana, koska mahatautiviruksia on aina liikkeellä. Tätäkin fobiaa on eri laatuja: jotkut pelkäävät kaikkea oksentamiseen liittyvää, toiset vaan itse mahatautia.
Henkilökohtaisesti inhoan tyyppejä, jotka eivät pysy kotonaan tarpeeksi kauan sairastamisen jälkeen tai eivät huolehdi hygieniastaan. Nämä tyypit ajattelevat "Leviää se tauti kuitenkin." Jos kaikki olisivat vähän varovaisempia virusten levittämisessä, nämä epidemiat saataisiin äkkiä haltuun! Joten muistakaa, naiset: KÄSIENPESU!!! Ja taudista toipumisen jälkeen koittakaa olla vastaanottamatta vieraita/menemättä kylään ainakaan viikkoon. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koko perheen suhteen. Olenkin sairaanhoitaja, ja tiedän, että se on ainoa keino välttää tauti.
Käsidesi ei tapa noroa, siis saippuapesu on ainoa, mikä tepsii, yhdistettynä siihen, ettei koske suuta tai nenää tai ruokaa ellei ole juuri pessyt käsiä.
Aina sisään tullessa, aina ennen ruokaan koskemista, aina wc:ssä asioidessa. Julkisissa vessoissa kädet pestään, suljetaan hana paperilla ja avataan ovi paperilla/kyynärpäällä. Myös ulko-ovia availen hihansuulla, ettei käsiin tartu pöpöt. :)
Sairastunut eristetään omaan huoneeseen ja palvellaan hänelle ruoka sinne, ja wc pestään (kloorilla, jos noroa) hänen jälkeensä, ellei mahdollisuutta omaan vessaan. Ja hänelle oma käsipyyhe.
Meillä on tuskin koskaan mahatautia, vaikka lapsen on päiväkoti-ikäisiä, ja itse hoidan infektiopotilaita töissä.
Tuttua tekstiä ja asiaa; olen jokseenkin samanlainen. Inhoan talvea ja jo sana oksennus saa minut voimaan pahoin saati sitten tietoisuus ympärillä riehuvasta vatsataudista. Luuelen, että meitä samanlaisia on useita, kaikki eivät vain uskalla tunnustaa pelkoa!