Joka lauantainen raivari luultavasti taas edessä kun meen töistä kotiin... ov
Meillä on lauantaisin siivouspäivä johon jokainen osallistuu.
Tähän asti se on mennyt niin että mä siivoon yksin aina, mutta jokin aika sitten yhdessä perheen kanssa sovittiin että kaikki jotka sotkee myös siivoaa.
Kaikki muut on tätä noudattanut paitsi mies...
Viime lauantaina meile oli tulossa vieraita aika pian sen jälkeen kun pääsen töistä ja miehen piti komen tunnin aikana viedä aamulla matot ulos ja imuroida ja pestä lattia, mä oisin pyyhkinyt pölyt ja tuonut matot sisälle yms töiden jälkeen...
No, mä tulin töistä niin siellä se vasta kantoi mattoja ulos ja sitten tulikin jo joku kaveri hakemaan jotaina romuja ja miehen piti mennä sitä auttamaan...
Minä yksin siivosin tunnissa, ennen kuin vieraat tulivat.
Tänään uusi yritys, itse kasasin matot eteiseen ja imuroin ja pesin osan lattioista ennen kun lähdin töihin, miehen pitäis viedä matot ulos ja pestä lattiat loppuun ja tampata matot, muut jääköön huomiselle, lapset siivoaa aina omat huoneensa ja omat tavarat yhteisistä tiloista.
Tiedän että raivarti odottaa taas kun pääsen kotiin kun mies vasta noussut ylös sängystä...
Kommentit (31)
mitäs olette opettanut ne ja pajonut heti seurustelun alusta asti. Nyt näkyy tulos! Teetkö vielä eväät miehelle töihin mukaan?
Kyl mullakin alkais keittää jos joka vietävän lauantai pitäs matot raahat pihalle ja imuroida ja mopata ja siihen päälle vielä pölyjen pyyhintää.
Meillä imuri lojuu lattialla usein ja joka päivä imuroidaan jotakin. En edes muista milloin olisin mattoja vienyt ulos.
En todellakaan jaksais moista.
Silti meillä on ihan siistiä.
mies melkein käy kotona syömässä tai käy jossain ruokapaikassa tai hakee kaupasta evääät, mutta en joka päivä enkä jos ei huvita.
Joo mun vika kun miehen olen tuollaiseksi opettanut, olen sitä mieltä että se joka on kotona (siis kotiäitinä) hoitaa kodin eli ruuat ja siivoukset yms... ja mies oppi tähän tietenkin kun olin kaksi vuotta vanhemman lapsen kanssa kotona vuosia vuosia sitten, silloin sovittiin että se joka kotona hoitaa kodin ja sitten kun molemmat töissä niin molemmat osallistuu kodin hoitoon yms...
Mutta jotenkin siinä kävi vaan niin että minä menin vaan lisäksi töihin, mikään muu ei muuttunut.
Yhden lapsen kanssa se ei ollut mitenkään raskasta enkä asiasta tajunnut silloin valittaa mutta perheen kasvaessa se ei enää oloekaan niin helppoa olla ns yksinhuoltaja... ja kun vielä yksi huollettava on iso mies.
mitäs olette opettanut ne ja pajonut heti seurustelun alusta asti. Nyt näkyy tulos! Teetkö vielä eväät miehelle töihin mukaan?
Samanlaisia possuja on miehen veljetkin, niillä vain on vielä paljon siivottomampaa, siis sellaista, että lapsia ei voi päästää niiden kotiin.
Ja mitä miehen äiti on ekat 25 vuotta opettanut, niin sitä ei vaimon opit pysty ihan muutamassa vuodessa kumoamaan.
kun miehen kämpäään ekan kerran menin niin en ole koskaan niin sotkuista asuntoa nähnyt, silloin en asiaa ajatellut kun mies oli sinne juuri muuttanut eikä omistanut vielä imuria ja tavarat oli pahvilaatikoissa yms...
Ja mitä olen miehen kavereilta kuullut niin kotona asuessaan mieheni huone oli niin sekainen ja haiseva läävä ettei sinne voinut mennä ja äiti ei koskaan käskenyt siivoamaan...
ap
kun miehen kämpäään ekan kerran menin niin en ole koskaan niin sotkuista asuntoa nähnyt, silloin en asiaa ajatellut kun mies oli sinne juuri muuttanut eikä omistanut vielä imuria ja tavarat oli pahvilaatikoissa yms... Ja mitä olen miehen kavereilta kuullut niin kotona asuessaan mieheni huone oli niin sekainen ja haiseva läävä ettei sinne voinut mennä ja äiti ei koskaan käskenyt siivoamaan... ap
mitä se mököttäminen tai raivoaminen auttaa, jos se kerran viihtyy sellaisessa sekasessa paikassa.
Miksi teidän pitäisi elää juuri SINUN siisteyskäsitysten mukaan? Miksi ei kelpaa se miehen järjestys? Ja jos ei sulle kelpaa, niin sitten sä siivoat!
Mitä ihmeen ruikutusta toi tommonen "muttakun se ei koskaan tee/elä niinkuin MINÄ haluan."
Asuisit yksin jos kaiken pitää olla just SUN mielen mukaan.
niin silloin yleensä saa sotkuisen miehen joka ei välitä siisteydestä.
kun miehen kämpäään ekan kerran menin niin en ole koskaan niin sotkuista asuntoa nähnyt, silloin en asiaa ajatellut kun mies oli sinne juuri muuttanut eikä omistanut vielä imuria ja tavarat oli pahvilaatikoissa yms...
Ja mitä olen miehen kavereilta kuullut niin kotona asuessaan mieheni huone oli niin sekainen ja haiseva läävä ettei sinne voinut mennä ja äiti ei koskaan käskenyt siivoamaan...
ap
jotka hokee, että kerran viikossa suursiivous on liikaa ja kyllä muakin ärsyttäis ja plaaplaaplaa! Ihan oikeesti, joillakin sitä kuraa ja paskaa yksinkertaisesti tulee enemmän. Sille ei voi mitään. Meillä on koira ja nyt kevään tullessa siitä lähtee karvaa aivan älyttömästi. Joka päivä saa tehdä 10 minuutin pikasiivouksen, että karvat pysyvät kurissa. Lisäksi meillä tehdään kerran viikossa suursiivous johon menee maksimissaan se tunti aikaa! Yhtä samanlaista tappelua se on meilläkin.
Talvisin mä olen ollut se joka luo lumet pihalta.
Mies jättää roskiaan ja vaatteitaan lojumaan pisin pitkin kämppää. Astioita pisin pitkin pöytiä. Kun pyydän kerrankin auttamaan mua siivouksessa, on se touhu yhtä rutinaa.
Että tervetuloa "kerhoon". Tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu! Tässä vois vähän melkeen niinku käyttää sanontaa "Otan osaa", ei tosin niin vakavassa merkityksessä. Kumminkin. Tsemppiä ja jaksamista!
ja valittaa minulle kun sotken! Pesen päivittäin pyykkiä, imuroin kerran päivässä ja pesen lattioita lähes päivittäin, jos ovat likaiset. Ja miehen mielestä meillä on silti sotkuista :D Tosin läheskään aina ei kaikkia nurkkia imuroida/pestä vaan suuremmat alueet.
Itse se kyllä siivoaa ne mitkä ei sille riitä.
Meillä on kaksi lasta ja kolmio, joten samaa mieltä olen sen kanssa siitä, että ahtaan oloiseksi kämppä käy jos siellä on lisäksi sotkuista. Hiekkaa ja kuraa kyllä tulee jatkuvasti sisälle.
Mutta ymmärrän teidän miehiänne, että se nalkutus voi ärsyttää ;) Tosin itsekin väitän, että nalkuttaisin, jos meillä mies ei sotkisi, sen verran siisti olen itsekin.
että koti näyttää ihan toiselta, jos mies on sellainen, että joka päivä vain vähän piipahtaa sisällä ulkokengissä, jättää joka päivä "vain tänään" kamansa levälleen, jättää roskat roskiksen viereen pöydälle (mikähän siinä voi olla niin vaikeaa laittaa ne siihen vieressä olevaan roskikseen, ja niin edelleen. Mulla on tuollainen mies, ja sen jälkiä ei kerta kaikkiaan ehdi siivoamaan, kun se sotkee ihan koko ajan joka käänteessä. Jos olisi edes päivät töissä kodin ulkopuolella sotkemassa jossain muualla, mutta kun työtkin tekee kotona... Omasta mielestään tällainen mies on tietenkin todella siisti, kun kerran viikossa saa jonkin roskan roskikseen asti. Ja sitä muistaa aina mainostaa, että hän ei piere ruokapöydässä. Hallelujaa, tuostahan ansaitsee jo ylistystä! Eihän tuollaisen kanssa elämisestä mitään meinaa tulla, vaikka en ole mikään himosiivoaja ollenkaan. Siivoojahan meille hankittiin, siitä on kyllä apua, ettei kaikki siivoamisen taakka ole vain yhden ihmisen harteilla. Ja nyt lapsetkin alkavat olla sen ikäisiä, että osaavat jo viedä tavaransa paikoilleen siivouspäivänä. Jouluksi ja juhannukseksi tehdään isompi siivous, mihin miehenkin on oikeesti pakko osallistua. Ja hyvin tuo on lapsuudenkodistaan oppinut siivoamisesta nurisemisen, kun nuo kaksi vaivaista kertaa vuodessa aiheuttaa joka ikinen kerta sellaisen valituksen, että oikeestiko nyt pitää jotain siivota. Huokaus soikoon!
Vai esittikö muuta ennen papin aamenta?
Ja kun ei toimi se että nätisti puhutaan ja sovitaan yhdessä niin mitä enää voin tehdä kun raivostua, olen koittanut vaikka mitä, sitä etten puutu vaan annan olla ja mutisematta hoidan itse ei toimi ei. Kunnon raivarti niin johan alkaa tulla liikettä...
ap