mitä vittua mä teen? Eronko vai onko muita vaihtoehtoja?

Menkää nyt ensin vaikka hakemaan apua jostain ammatti-ihmisiltä.

Niin tuo oli varmasti kakkoselta tarkoitettu ns. sarkastisena heittona että "elä nyt vaan missään nimessä kerro enempää"....... tarkoittaen siis että kerro nyt hyvä jumala vähän yksityiskohtaisemmin! Ymmärsitkö?

naiset tai miehet, mitä mä teen. meillä on pitkä helvetin hyvä ja koukeroinen suhde ja paljon lapsia. Nyt vaan tuntuu että onko tää vittu nyt tässä? pistänkö paperit meneen,kun toinen on omissa maailmoissaan eikä mitään PARISUHDETTA ole missään, paitsi sängyssä.

nyt oon ihan eroamassa. tuntuu että pakko vaihtaa suuntaa. en vaan tiedä onko siinä mitään järkeä. lapset kärsis, ja kaikki... olenko itsekäs kun ajattelen itseäni? en vaan kestä sitä että jos mä PUHUN niin mua ei kuulla.

nyt oon ihan eroamassa. tuntuu että pakko vaihtaa suuntaa. en vaan tiedä onko siinä mitään järkeä. lapset kärsis, ja kaikki... olenko itsekäs kun ajattelen itseäni? en vaan kestä sitä että jos mä PUHUN niin mua ei kuulla.

itsekäs syy. Narsisti olet jos eroat siitä syystä.

Tai siis narsistihan olet selkeästi kun ajattelet vain itseäsi. Olet tainnu jo päätöksesi tehdä ja sympatiaa sille haet.

go girl

Vierailija kirjoitti:

go girl

Jep, eiköhän ole jahkaillut tarpeex kaua

Ihan samoja kysymyksiä täällä pyöritelty. Suhde (pitkä) on aivan kuollut. Ei mitään yhteistä, ei läheisyyttä, ei arvostusta. En muista koska mies olisi edes hymyillyt minulle viimeksi, ehkä 10v sitten? On aina pahalla tuulella ja vihainen. Normaaali keskustelu on ihan mahdotonta. Lisäksi alkoholia kuluu kausittain tosi paljon.

Mutta lapset! Jos ei olisi lapsia niin en edes miettisi. Mutta onko väärin sekoittaa lasten elämä oman onnellisuuden vuoksi?

Parisuhdeterapia oikeasti kannattaa! Kunhan löytää sopivan terapeutin, on niin monenlaisia. Kannustan ainakin kokeilemaan.

Kirjastosta löytyy myös self-help-oppaita parisuhteen parantamiseksi, ovat parempia kuin jotkut naistenlehtien vinkit.

Hei siskot. Älkää liian kauan miettikö, että erotako vai ei. Elämää ei kannata kuluttaa huonossa liitossa.

Vierailija kirjoitti:

nyt oon ihan eroamassa. tuntuu että pakko vaihtaa suuntaa. en vaan tiedä onko siinä mitään järkeä. lapset kärsis, ja kaikki... olenko itsekäs kun ajattelen itseäni? en vaan kestä sitä että jos mä PUHUN niin mua ei kuulla.

itsekäs syy. Narsisti olet jos eroat siitä syystä.

Tai siis narsistihan olet selkeästi kun ajattelet vain itseäsi. Olet tainnu jo päätöksesi tehdä ja sympatiaa sille haet.

Sinä se narsisti olet jos kuvittelet voivasi muiden elämään puuttua ja tiedät kaiken paremmin.

Hyi oksennus.

Jokaisella on oikeus olla onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samoja kysymyksiä täällä pyöritelty. Suhde (pitkä) on aivan kuollut. Ei mitään yhteistä, ei läheisyyttä, ei arvostusta. En muista koska mies olisi edes hymyillyt minulle viimeksi, ehkä 10v sitten? On aina pahalla tuulella ja vihainen. Normaaali keskustelu on ihan mahdotonta. Lisäksi alkoholia kuluu kausittain tosi paljon.

Mutta lapset! Jos ei olisi lapsia niin en edes miettisi. Mutta onko väärin sekoittaa lasten elämä oman onnellisuuden vuoksi?

"En muista koska mies olisi edes hymyillyt minulle viimeksi, ehkä 10v sitten?"

Apua, repesin tälle täysin! 😂

Anna anteeksi, ei olisi pitänyt, sillä karmea tilanne.

Voivatko lapsennekaan oikeasti nauttia tuosta? Kannattaa miettiä, jos et jostain syystä ole sitä jo tehnyt.

Olen itse avioeroperheestä, ja alkujärkytyksen jälkeen olin vain onnellinen, että vanhempani erosivat. Loppui se kauhea painostava ilmapiiri kotona. Siihen asti siis, kunnes äitini sitten löysi uuden miehen, jonka kanssa taas omat ongelmansa... Onneksi pystyin muuttamaan pois kodista pian sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

nyt oon ihan eroamassa. tuntuu että pakko vaihtaa suuntaa. en vaan tiedä onko siinä mitään järkeä. lapset kärsis, ja kaikki... olenko itsekäs kun ajattelen itseäni? en vaan kestä sitä että jos mä PUHUN niin mua ei kuulla.

Niin.

Ks. edellinen kommenttini/postaukseni nro 12.

Kärsisivätkö ne lapset oikeasti erosta enemmän, kuin nykytilanteesta, jossa olet ihan poikki/sekaisin/muissa maailmoissa ja lapset elävät kaiken sen ristiriidan keskellä?

Aina näissä vastaavissa ketjuissa puhutaan, kuinka ero ei mukamas ole lapsien edun mukaista ja lapset menettävät siinä niin kauheasti.

En vaan ymmärrä tätä hössötystä itse lapsena tuon läpikäyneenä. Onko se kuitenkin lähes aina vain tekosyy jäädä huonoon liittoon, kyn ei uskalleta lähteä?

Miettikää tätä oikeasti.

Turha haaskata elämää turhiin ja negatiivisiin ihmisiin. Jos voi paremmin ilman toista niin siitä vuaa!

Lassi lisää

Sitä vittua.

Tämän takia naiset kaikkoaa deittimarkkinoilta ja syntyvyyskin laskee, koska naisia ei enää kiinnosta kulkea (iso-)äitiensä viitoittamaa polkua.

Kai

kkkkkkkkkkkkkkkkkkk

Vierailija kirjoitti:

Ihan samoja kysymyksiä täällä pyöritelty. Suhde (pitkä) on aivan kuollut. Ei mitään yhteistä, ei läheisyyttä, ei arvostusta. En muista koska mies olisi edes hymyillyt minulle viimeksi, ehkä 10v sitten? On aina pahalla tuulella ja vihainen. Normaaali keskustelu on ihan mahdotonta. Lisäksi alkoholia kuluu kausittain tosi paljon.

Mutta lapset! Jos ei olisi lapsia niin en edes miettisi. Mutta onko väärin sekoittaa lasten elämä oman onnellisuuden vuoksi?

Suomalaisella miehellä on väärä keino eli alkoholi hoitaa asioita tai jättää ne hoitamatta turruttamalla oloaan. Menisi vaikka papin kanssa keskustelemaan.