Miehen erotuskan tarina

Mulle voisi varmaan ostaa hamekankaan kun kirjoitan tämän. Minulla on kuitenkin syyni. Tiedän, että Hän lukee tämän ja ehkä ymmärtää jotain lisää minusta.

Vaikeuksien kautta voittoon suhde saa sinetin. Suurta ilotulitusta ei tullutkaan. Molemmat kuitenkin varmasti annettiin toisillemme paljon. Monet rutiinit ja totutut asiat saivat uuden merkityksen. Toivon että molemmat päästiin ihmisyydessä ainakin askeleen tai parin verran eteenpäin.

Myös asenteet ja itsekyys saivat muokkausta. Jokin kuitenkin unohtui tai jäi pois kun toinen on itsestäänselvyys. Itsestäänselvyyttähän ei ole olemassakaan oikeasti, eli yhteinen aika ja ne kiintymyksenosoitukset, olipa se sitten vain ohimennen hipaisu tai halaus. Suudelmista puhumattakaan. Näiden loppuminen on aina lopun alku. Miksi kaksi aikuista ihmistä edes luulee pystyvänsä elämään saman katon alla jos ei saa sitä hellyyttää, miksi parisuhteessa yleensä ollaan? Siksi se loppuu. Puhuminen vähenee ja loppuu sekin. Rakentavat hetket menettävät merkityksen, jos kumpikaan ei sitoudu niihin asioihin, mitkä ovat parisuhteelle tärkeitä. Alkaa vain odotus, että tulivuori purkautuu. Savua näkyi, mutta kumpikaan ei sitten tehnyt mitään. Purkauksen vyöry vei tunteet ja halut onnellisempaan elämään. Myös täällä olevat kommentit vaikuttavat negatiivisesti. Katkerat ihmiset heittävät vettä mielipiteitä pyytävien miinuskiukaaseen. Eihän kukaan halua kannustaa ketään. Varmasti täällä on fiksujakin ja paljon, mutta ne muutamat myrkyttäjät saavat myös paljon pahaa aikaan ihmisille, jotka lukevat viestiketjuja kuin elämänopasta. Yhtä kaikki. Yhden asian haluan vain tuoda esille. Puhukaa keskenänne ja ottakaa asiat vakavasti. Poistakaa kodistanne wlan ja alkakaa elämään, kuten ennen ihmiset elivät. Ei netin kautta enään keskusteluja. Meillä loppui tähän ja toivon että jotain positiivista herätti jos jaksoit lukea loppuun. Elämässä on muutakin kuin sohva ja läppäri.