Kun yhteishuoltajuus ei toimi.
Hei!
Tilanne on sellainen, että 5-vuotias pojankoltiainen on minun luonani kirjoilla ja eri paikkakunnalla asuvan äidin kanssa on virallisesti viikko/viikko-yhteishuoltajuus. Kuitenkin äidin psyykkisten ongelmien ja jääräpäisyyden takia yhteishuoltajuus on todella vaikeaa ja raskasta.
Itse olen kokopäivätöissä ja opiskelen. Äiti ei käsittääkseni tee mitään ja on poikkeuksetta täysin varaton. Poika on työpäiväni ajan normaalisti päivähoidossa. Olen myös lauantait töissä joten silloin poika on yleensä minun äitini luona joka sunnuntaisin sitten kuskaa pojan viikoksi äidilleen.
Lähes joka viikko vaihtopäivänä ilmenee äidin puolelta ongelmia. Joko hän ei halua tuoda poikaa minulle tai ei suostu ottamaan poikaa vastaan. Mielestäni sen pitäisi olla selvää, että mikäli minä järjestän pojalle kyydin äitinsä luokse joka toinen viikko, niin vastaavasti hänen tulisi järjestää pojalle kyyti minun luokse. Kuitenkin tästä tulee aina riitaa, yleensä siksi että persaukisena hän vaati minulta bussirahaa tai sitten minua hakemaan poikaa milloin mistäkin syystä. Tähän en ole kertaakaan suostunut ja yleensä sitten poika tuodaan luokseni reippaasti myöhässä haukkujen, huutojen ja rähjäämisen saattelemana. Siis äiti rähjää, ei poika =)
Vastaavasti hän saattaa keksiä milloin hyvänsä ties mitä syitä sille ettei suostu ottamaan poikaa silloin kun on sovittu. Tämän pelleilyn takia olen menettänyt jopa työpaikan.
Esimerkiksi flunssaa/kuumetta hän pitää perusteena sille, ettei hänen tarvitse olla poikansa kanssa. Vastaavasti jos poika on hänen luonaan kipeänä, niin hän näyttää pitävän sitä jonkinlaisena sankaritekona että on viikon ajan hoitanut sairasta lastaan.
Sanomattakin lienee selvää, että kaikesta tästä koituu minulle ja minun lähipiirilleni valtaisia ongelmia kun yksinäni koitan näin epävakaassa tilanteessa hoitaa työn, opiskelun, päivähoitoasiat ja omaakin sosiaalista elämää.
Kommunikointi ei toimi lainkaan sillä pojan äidin järjenjuoksu on mitä on. Hän vaikuttaa ihan aidosti uskovan niin, että hänellä on erityisoikeuksia tehdä mitä milloinkin päähän putkahtaa ja että loppumaailman pitää vaan siihen tyytyä ja sopeutua. Kun yritän vedota siihen, että minun on pakko käydä töissä ja hoitaa kouluasiat, niin hän toteaa yleensä vain että "Itse olet elämäsi järjestänyt." Paradoksaalisesti kuitenkin esimerkiksi hänen täysin onneton taloudellinen tilanne on hänen mielestään täysin minun aiheuttama ja täten minun pitäisi hoitaa kaikki asiat ja hänen ei tarvitse osallistua juuri mihinkään.
Tätä nyt siis on jatkunut nyt viitisen vuotta ja olen todella, todella väsynyt tähän.
Eikö minulla ole mitään aseita tässä tilanteessa?
Parin viikon päästä on lastenvalvoja-tapaaminen ja kovasti mietin että miten tämän yhteishuoltajuus saataisiin raiteilleen.
Mikä neuvoksi?