Vanhat ystävät on hylänneet mut, enkä saa uusiakaan, missä vika?

odotatko vain toisten tekevän aloitteen?

kyse voi olla sattumasta ja huonosta tuurista, tai sitten sinussa on jokin piirre josta useimmat eivät pidä, tai jokin piirre jonka takia sinua tulkitaan väärin (esim. luullaan ettet kaipaa seuraa).

laittamalla sähköpostia ja parin kuukauden päästä soittamalla kun eivät ole vastanneet. Kaikki nämä kolme kaveria väittivät etteivät ole saanet sähköposteja, eli siis valehtelivat..ikävä kyllä. Tapaaminen sovittiin alustavasti, mutta he eivät ottaneetkaan yhteyttä ja tästä on nyt kaksi vuotta aikaa.



Pari muuta vanhaa kaveria on kadulla vastaan kävellessä yrittänyt kävellä ohi muka huomaamatta. Vähän surulliseksi vetää.



Muiden lasten äidit, naapurit ja muut, eivät halua olla kanssani missään tekemisissä. Onneksi sentään antavan lastensa leikkiä minun lasteni kanssa, jotka itseasiassa ovat varsin suosittuja kaveripiirissään. Vain äidistä ei tykätä.. :-(



Alussa ehdottelin muille äideill yhteisiä menoja lasten kanssa, kunnes tajusin että eihän nyt kaikilla sentään voi aina varattua olla, vaan tosiasiassa eivät halua lähteä kanssani..

Mulla samaa. Olen miettinyt mikä mussa on vikana.

Joskus otan itse yhteyttä, mutta ihmettelen miksi nämä ihmiset eivät juuri koskaan ota yhteyttä?

koetan ehkä vähän liian miellyttää ihmisiä. Olen tosi kiltti, enkä saa pidettyä puoliani helposti, joka johtaa välillä siihen, että kun mitta täyttyy niin sitten suutunkin hyvin helposti.



Ehkäpä nämä muut ihmiset pitävätkin minua mielenterveysongelmaisena.. hmm.

että millaista ihmistä/äitiä te karttaisitte? mikä saisi teillä "hälytyskellot" soimaan että tuon mutsin kanssa ei kannata ryhtyä kaveriksi?

miten hanskaatte tilantteen jos lapsenne ovat kuitenkin keskenään kavereita?

Emme me pysty antamillasi tiedoilla tuohon vastaamaan.



Joku yllä kyseli, oletko arka, ujo tai mt-ongelmainen. Entä sitten; kyllähän kaikilla nämä kriteerit täyttävilläkin (tai joitain näistä kriteereistä täyttävillä) voi olla ystäviä vaikka kuinka. Lisäksi jotkut pitävätkin ko. temperamentin omistajista; esim. itse automaattisesti usein miellyn ihmiseen jossa tunnistan tietyn, tutun, hillityn tavan olla.

Ole vaan sinnikäs ja elä elämää silmät auki, niin vielä jossakin vaiheessa löytyy. Eikä todellisia rakkaita aitoja ystäviä montaa tulekaan vastaan, näin mä ajattelen. Eivätkä esimerkiksi arkuus tai ujous mitään vikoja ole! Mulla ainakin on sellaisten ihmisten kanssa lähes aina eri vaiheissa elämääni löytynyt yhteinen sävel helpostikin. Ovat kokemani mukaan luotettavia ihmisiä ystävinä, eivätkä myöskään ole aina äänessä itseään korostaen tai määräilemässä muita. Kunhan siis se tutustuminen vaan joskus on jotenkin alkanut. :)



Ehkä joku jossakin jo haluaisikin ystäväksesi muttet ole sitä huomannut? Usein se on niin sattumaakin kun joku kiva ihmissuhde alkaa tai yhtä lailla jos se jää alkamatta. Voi olla tuuristakin kiinni tosi monessa kohtaa. Joskus sitä myös saattaa tajuta että kylläpä tuossa onkin mielenkiintoisen ja mukavan oloinen ihminen, miksen aiemmin ymmärtänyt.

Mietinkin tässä yksi päivä, että mikä ihme on vikana kun nykyään en saa uusia ystäviä, tai edes kavereita, millään. Ennen olen aina helposti löytänyt ystäviä ja monet ovat vuosikausia olleetkin elämässä. Nyt niitä on enää todella vähän.



Itse pidän melkolailla oma-aloitteisesti yhteyttä niihin ystäviin, jotka joten kuten ovat elämässäni. Aina aloitteet lähtevät minulta ja saan olla kyselemässä, että koska sopii ja millon passais. Ja sitten tosi moni ystävä tosiaan on kadonnut kokonaan.



Toisaalta taas tapaan paljon vieraita äitejä puistoissa, lasten harrastuksissa ja tuntuu, että kukaan ei halua edes jutella kanssani. On ihan sellainen absurdi olo välillä, että onko minulla joku pirunsarvi otsassa vai mikä mättää. Varsinkin kun aina ennen olen helposti saanut ystäviä.



En ole mt-potilas, osaan puhua muustakin kuin lapsista vaikka kotona tällä hetkellä heidän kanssa olenkin, en ole liian tungetteleva mutta yritän kuitenkin osoittaa ystävällisesti kiinnostuksen esim. heidän lastaan kohtaan. Enkä kyllä mielestäni ole edes epätoivoinenkaan. En ymmärrä tätä tilannetta.

Tässä vinkkejä:



Aloita uusi harrastus. Sitä kautta löydät uusia ystäviä. Kansalaisopistot ympäri maan tarjoavat jos jonkinlaista uutta harrastusta, edullisesti. Tai jos sinulla on jokin kyky, niin käytä hyödyksesi. Mene vaikka kuoroon.



Aloita opiskelu. Voit opiskella jotain uutta ihan vain itseäsi varten, jos sinua kiinnostaa jokin asia. Kotona ollessasi, lapsia hoitaessasi, voit suorittaa esim.avoimen yliopiston kursseja, jos saat tenttipäiväksi lapselle/lapsille hoitajan. Ehkä pääset mukaan myös luennoille, siellä tapaa uusia ihmisiä, joiden kanssa voi lähteä esim. kahville.



Jos lapsesi on kouluikäinen, niin mene mukaan lapsen mahdolliseen harrastusporukkaan. Melko monessa lajissa taustalla on joukko vanhempia.



Jos olet kotiäiti, niin mene esim MLL:n perhekahvilaan tai seurakunnan perhekerhoihin. Sieltä saat taatusti uusia tuttuja, joista voi tulla ystäviä..

Moi! Itse olen tosi suosittu ihminen valoisan luonteeni takia. Minulla on sydänystäviä ja kavereita, minne tahansa menenkin. Omalta kohdaltani voin sanoa, että en jaksa tutustua uuteen ihmiseen, jos hän 1. puhuu itsestään koko ajan, 2. on liian hölö, 3. on liian hiljainen, 4. jotenkin oudot jutut, 5. puhuu sairauksistaan koko ajan, 6. puhuu lapsistaan liikaa, 7. on tylsä. Oletko jotain näistä?

Vaikea auttaa,mutta voisiko olla että olet liian"hölö"? Semmoinen voi syntyä vahingossa kun sinulla on ongelmia ollut ystäviä saada niin olet ehkä yli-innokas heti kun joku juttelee sinulle.Eli kokeileppa jos vähän "jämäköidyt" eli turhat höpinät pois,älä naura liikaa mutta pidä katsekontakti reippaasti tarvittaessa ja muista hymyillä.Hymy näkyy silmistä!Voit myös tuommoisissa tilanteissa "matkia" muita äitejä (jos olet jossain missä useita) eli peilaa heidän käyttäytymistään.Jos he ovat Suht hiljaa ja rauhallisia,ole sinäkin.Kun näette useammin, he ehkä avautuvat jolloin sinäkin voit.Suomalaiset on vähän sellaisia,että helposti ei jakseta ottaa kontaktia pirteisiinkin ja ulospäinsuuntautuneisiin ihmisiin jos höpöttäminen tuntuu raskaalta ja heiltä ei alun perin kiinnostusta löydy uusille ystäville.Kiinnostus voi herätä myöhemmin.Voi myös olla että liikut ns. Väärissä porukoissa eli samanhenkiset ihmiset ovat muualla.Niitä voit löytää esim harrastuspaikoista.

tiedän tunteen... ite oon 12v ja mun vanha ystävä on hylännyt mut samoin kuin muutkin enkä saa uusia... olin ollu mun parhaan kaverin kanssa tuttuja jo vauvasta...

synnyttiinkin samassa huonessa sairaalassa

:(( harmillista toi yksinäisyys

Vierailija kirjoitti:

Mietinkin tässä yksi päivä, että mikä ihme on vikana kun nykyään en saa uusia ystäviä, tai edes kavereita, millään. Ennen olen aina helposti löytänyt ystäviä ja monet ovat vuosikausia olleetkin elämässä. Nyt niitä on enää todella vähän.

Itse pidän melkolailla oma-aloitteisesti yhteyttä niihin ystäviin, jotka joten kuten ovat elämässäni. Aina aloitteet lähtevät minulta ja saan olla kyselemässä, että koska sopii ja millon passais. Ja sitten tosi moni ystävä tosiaan on kadonnut kokonaan.

Toisaalta taas tapaan paljon vieraita äitejä puistoissa, lasten harrastuksissa ja tuntuu, että kukaan ei halua edes jutella kanssani. On ihan sellainen absurdi olo välillä, että onko minulla joku pirunsarvi otsassa vai mikä mättää. Varsinkin kun aina ennen olen helposti saanut ystäviä.

En ole mt-potilas, osaan puhua muustakin kuin lapsista vaikka kotona tällä hetkellä heidän kanssa olenkin, en ole liian tungetteleva mutta yritän kuitenkin osoittaa ystävällisesti kiinnostuksen esim. heidän lastaan kohtaan. Enkä kyllä mielestäni ole edes epätoivoinenkaan. En ymmärrä tätä tilannetta.

Mulla tämä täysin sama juttu että usein Itse pidän melkolailla oma-aloitteisesti yhteyttä niihin ystäviin, jotka joten kuten ovat elämässäni ja kyselen kuulumisia. Aina aloitteet lähtevät minulta ja saan olla kyselemässä, että koska sopii ja millon passais. Takaisin viestejä ja kyselyitä ei kuitenkaan kuulu ja sitten tosi moni ystävä tosiaan on kadonnut kokonaan.

up

Ulkonäkö, olemus, keskustelutaidot. Lähde purkamaan ongelmaa pohtimalla mitä haluat saada ystävältä ja tarkastele annatko itse sitä samaa. Ehkä on niin että sinun jutut eivät kiinnosta ja jos niin on, muuta puheenaiheita ja tapaasi keskustella.

Takastele toimintaasi. Katoavatko ystävät toisistaan riippumatta, jos niin on, sinussa, tai sinun tavoissa toimia ja keskustella  on jotain feelua.

Mulle kävi näin, kun elämässäni oli isoja menetyksiä. Moni ystävä katosi tai otti etäisyyttä. Itse olin romuna surun vuoksi.

Samaa vikaa, mua tosi monet nykyään välttelee, enkä tiedä mistä edes johtuu. Vanhat kaverit ajat sitten hylänneet, vaikka viime näkemät olivat antoisia. Olen kumminkin normaali, huumorintajuinen nainen.