Lue keskustelun säännöt.
37-40-vuotiaat sinkut (ja lapsettomat sinkut), miten ikäkriisinne oireilee?
01.03.2012 |
Olen 38-vuotias ja kärsin tähänastisen elämäni pahimmasta ikäkriisistä. Näen unia joissa olen edelleen nuori ja nauran eloisasti muiden nuorten parissa ja yhtäkkiä joku nuorista huudahtaa että olet keski-ikäinen ja katson kauhuissani peiliin josta näen vanhenevat kasvoni. Näitä unia näen toistuvasti.
Herättyäni alkaa itkettää että elämäni on jo tässä vaiheessa ja että en enää koskaan tule olemaan rakastettu ellen ota jotain viisikymppistä miestä. Omanikäiset vapaat miehethän saalistavat vain parikymppisiä. Olen lapseton ja sinkku, takana vain yksi pitkä parisuhde joka päättyi miehen uskottomuuteen. Olen tuomittu vanhenemaan yksin ja vain haaveilemaan toisenlaisesta elämästä. Mikään ei enää tunnu miltään.
Kommentit (11)
sun pitäisi vain löytää mies, jolla sama tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen sinkku, tosin en lapseton. Ikää myös 38, pian 39. Erosin juuri pitkästä suhteesta (17v) ja lasteni isästä ja olen piiiiitkästä aikaa onnellinen. Tunnen eläväni elämäni parasta aikaa ja tiedän että elämällä on minulle vielä paljon annettavaa. Tunnen että tästä vasta uusi elämäni alkaa!!
Sinähän olet nuori vielä. Elä ja nauti ja iloitse jokaisesta hetkestä elämässäsi. Pian se kriisikin menee ohi ja tajuat miten ihanaa elämä on. Ainakin toivon niin!
Olen 38-vuotias ja kärsin tähänastisen elämäni pahimmasta ikäkriisistä. Näen unia joissa olen edelleen nuori ja nauran eloisasti muiden nuorten parissa ja yhtäkkiä joku nuorista huudahtaa että olet keski-ikäinen ja katson kauhuissani peiliin josta näen vanhenevat kasvoni. Näitä unia näen toistuvasti.
Herättyäni alkaa itkettää että elämäni on jo tässä vaiheessa ja että en enää koskaan tule olemaan rakastettu ellen ota jotain viisikymppistä miestä. Omanikäiset vapaat miehethän saalistavat vain parikymppisiä. Olen lapseton ja sinkku, takana vain yksi pitkä parisuhde joka päättyi miehen uskottomuuteen. Olen tuomittu vanhenemaan yksin ja vain haaveilemaan toisenlaisesta elämästä. Mikään ei enää tunnu miltään.
ainakaan arvostele ulkonäköä täällä NIINKUIN JOTKUT TEKEE, jossakin olotilassaan!!!!!! esim joku vaikeuksis lihavuuden sietämisen kanssa! elämä on!
Olen 38-vuotias ja kärsin tähänastisen elämäni pahimmasta ikäkriisistä. Näen unia joissa olen edelleen nuori ja nauran eloisasti muiden nuorten parissa ja yhtäkkiä joku nuorista huudahtaa että olet keski-ikäinen ja katson kauhuissani peiliin josta näen vanhenevat kasvoni. Näitä unia näen toistuvasti.
Herättyäni alkaa itkettää että elämäni on jo tässä vaiheessa ja että en enää koskaan tule olemaan rakastettu ellen ota jotain viisikymppistä miestä. Omanikäiset vapaat miehethän saalistavat vain parikymppisiä. Olen lapseton ja sinkku, takana vain yksi pitkä parisuhde joka päättyi miehen uskottomuuteen. Olen tuomittu vanhenemaan yksin ja vain haaveilemaan toisenlaisesta elämästä. Mikään ei enää tunnu miltään.
hakemaan äijää seurakunnan tilaisuuksista eikä haisevista porttoloista , mistä useimmiten etsitään YÖK.
Lopeta tuo turha rutina: olet hyvä juuri sellaisena, kuin olet => hyväksy, ja rakasta itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta tuo turha rutina: olet hyvä juuri sellaisena, kuin olet => hyväksy, ja rakasta itseäsi.
ole arvostellut ylipainisia....
tosiaan noin että ikäisensä löytäminen on vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 38-vuotias ja kärsin tähänastisen elämäni pahimmasta ikäkriisistä. Näen unia joissa olen edelleen nuori ja nauran eloisasti muiden nuorten parissa ja yhtäkkiä joku nuorista huudahtaa että olet keski-ikäinen ja katson kauhuissani peiliin josta näen vanhenevat kasvoni. Näitä unia näen toistuvasti.
Herättyäni alkaa itkettää että elämäni on jo tässä vaiheessa ja että en enää koskaan tule olemaan rakastettu ellen ota jotain viisikymppistä miestä. Omanikäiset vapaat miehethän saalistavat vain parikymppisiä. Olen lapseton ja sinkku, takana vain yksi pitkä parisuhde joka päättyi miehen uskottomuuteen. Olen tuomittu vanhenemaan yksin ja vain haaveilemaan toisenlaisesta elämästä. Mikään ei enää tunnu miltään.
hakemaan äijää seurakunnan tilaisuuksista eikä haisevista porttoloista , mistä useimmiten etsitään YÖK.
etsimässä miestä". Joskus käyn terassilla kavereiden kanssa kesäisin. En sitäpaitsi haluaisi miestä jolla on niin jyrkkiä ja ahtaita näkemyksiä että hän nimittää baareja "haiseviksi porttoloiksi". Jos seurakunnasta löytyy enimmäkseen tuota ilmapiiriä, niin ei kiitos. Olen käynyt Kotisataman deitissä (uskovaisten sivusto) ja siellä ikäiseni seurakuntahenkiset sinkkumiehet etsivät neitsyitä parikymppisiä. Aika masentavaa.
Iso osa ikäisistäni miehistä on luonnollisesti jo varattuja perheellisiä ja ne vapaat tai eronneet joita tiedän eivät edes halua sitoutua, vaan pitää ainoastaan hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua tää sama tilanne ahdistaa suunnattomasti. Ikää kohta 39 ja en pysty uskomaan että vielä tapaisin miehen, rakastuisin ja ehtisin perustaa perheen. Tuleva tai mahdollisesti jo alkanut hedelmättömyys ahdistaa ja kauhistuttaa, tuntuu että aika loppuu enkä ehtinyt tehdä sitä mitä olisi pitänyt. Ei rakastumisesta ehtisi edes nauttimaan kun heti pitäisi alkaa lapsettomuushoidot ja ne tappaisivat alkaneen suhteen varmasti. Joka ilta itkettää ajatus siitä että minusta ei koskaan tule äitiä, ja että todennäköisesti tulen viettämään koko loppuikäni yksin.
voi voi. Älä ainakaan ala leikkiä nuorekasta, se on vain säälittävää.