Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, jotka tutustuneet vanhempiinsa vasta näiden jäätyä eläkkeelle?
01.03.2012 |
Vanhempani ovat aina eläneet töiden ehdoilla. Molemmilla raskaat työt, isälläni vielä sellainen ettei häntä juuri kotona nähnyt. En ole kolmeenkymmeneen vuoteen nähnyt vanhempiani kuin väsyneinä ja lyhytpinnaisina, ja olen jotenkin ajatellut, että tuollaisia he ovat, kenties hetken paikalla mutta eivät ikinä läsnä, ja ihmisinä uupuneita ja negatiivisia.
Molemmat jäivät reilu vuosi sitten eläkkeelle, ja ovat muuttuneet täysin. Isäni, jota ei ole koskaan kiinnostanut minun elämäni, soittelee, muistaa lapsenlapiaan, nauraa, hassuttelee ja on kerta kaikkiaan oikein mukavaa seuraa. Äitini, joka ei ole koskaan harrastanut mitään, hyppää kaupungilla harrastuspiireissä melkein joka päivä, pistää asuntoa uusiksi ja on ihan eri ihminen. Mä olen niin iloinen ja onnellinen, että saan nähdä heistä nämäkin puolet. En ollut tajunnut kuinka rankkaa heillä on töissä ollut, niin ettei vapaa-ajalle ole jäänyt paukkuja mihinkään, ja kuinka kovasti he ovat kaivanneet lepoa ja vapaata aikaa. Ymmärrän nyt, että monet asiat, jotka mielestäni olisivat voineet olla meidänkin lapsuudessamme toisin, ovat johtuneet vanhempien väsymyksestä, eivät niinkään siitä millaisia he ovat persoonina ja miten he olisivat toivoneet asioiden menneen.
Onko muita, joille on käynyt näin? Ois kiva kuulla kokemuksia. :)
Kommentit (5)
koskaan ole olleet mitään uraohjuksia vaan ihan tavallisia duunareita. Lapsena olivat läsnä ja osallistuivat, olivat ihania vanhempia. Nyt kun ovat eläkeiän kynnyksellä huomaa, kuinka väsyneitä he ovat. Työpäivän jälkeen ei irtoa paukkuja mihinkään.En tunge lasteni kanssa väkisin kylään, tiedän etteivät he jaksa kiljuvaa lapsilaumaa pitkään, vaikka kuinka meistä kaikista tykkäävätkin ja haluavat osallistua. Ensimmäinen jännittävä muutos tapahtui, kun isäni jäi eläkkeelle syksyllä. Ihan hulluna energiaa! Onhan se nyt selvä, ettei 8 tunnin fyysisen työn jälkeen enää reilu kuuskymppisenä jaksa, mutta nyt jaksaa. Harrastaa, osallistuu, kuskaa mielellään meidän lapsia harrastuksiin jne. Ihan tajuttoman iso apu. Äitini jäi vuoden vaihteessa vuorotteluvapaalle. Nyt tapahtuu sellaisella tahdilla, ettei perässä pysy. Viime viikolla kysyi, tarvinko uusia mattoja, oli varannut kudonta-ajan ja siellä se nyt tämän viikon on tehnyt kangaspuilla mattoja.
Miehen vanhemmat on olleet muutaman vuoden eläkkeellä. Kiinnostus meitä kohtaan on edelleen nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullinen tilanne. :( Toivottavasti vanhempasi edes joskus ymmärtävät, mitä tekevät sinulle, lapsillesi ja itselleen.
ap.
aika aikaansa kutakin. Mukava että ap:n vanhemmat ovat päässeet ruuhkavuosista irti ja osaavat nyt eläkkeellä nauttia niistä asioista joihin ei silloin ollut aikaa. Aika monessa perheessä tuo taitaa mennä noin. Kun on lapset, työt ja kaikki muut projektit siihen päälle niin ei vaan jää sitä aikaa mihinkään leppoisaan yhdessäoloon..
Joskus omena putoaa liian kauas puusta. Olisi äärimmäisen helpottavaa jos ei tarvitsisi olla missään tekemisissä heidän kanssaan. He ovat minulle ventovieraita ihmisiä joita kohtaan en tunne mitään. Näin käy kun tehdään liikaa töitä ja ollaan omille lapsille hirviömäisiä. Jos lapsi ei halua olla vanhempansa kanssa tekemisisssä on vika lähtökohtaisesti aina vanhemmassa itsessään.
Alue: Aihe vapaa
minusta eivät vanhempani olleet kiinnostuneet lapsena, saati sitten nuorena aikuisena. Odotin kovasti että asia olisi korjaantunut kun sain lapsen, mutta ei - sama tunnekylmyys kohdistuu lapseenikin. Kyseessä ei ole tylyys tai ilkeys, vaan piittaamattomuus. Eivät koskaan soita, eivät halua käydä meillä kylässä, eivät kutsu sinne, eivät soittele tai halua tavata lastenlastaan.
Emme ole nähneet kahteen vuoteen ollenkaan, ja molemmat vanhempani ovat jääneet eläkkeelle pari vuotta sitten. Nyt heillä vasta menoja onkin.
Käyvät harrastuksissa, seuramatkoilla, eläkeläiskerhoissa, ties missä.
Jotkut ehkä ovat viisaita ja ymmärtävät että viime kädessä vain läheiset ovat rakkaita ja tärkeitä. Sinun vanhempasi ymmärsivät sen, omani eivät. Ovat siis menettäneet läheiset suhteet sekä omiin lapsiinsa että ainoaan lapsenlapseensa. Tälle ei oikein voi mitään, ja olen asian kanssa sinällään sinut ja sen hyväksynyt. Surullinen olen toki.
Olen iloinen puolestasi AP että saat edes nyt kokea läsnäolevat vanhemmat.