Oikeus seksiin. Mitä mieltä olette?

Av-mammalla on oikeus seksiin. Monilla muilla ei ole. Ei ainakaan lihavilla, rupsahtaneilla, väsähtäneillä, köyhillä, keski-ikäisillä tai työttömillä. Oikeuksia on vain niillä, joilla on varaa vaihtaa puolisoa oikeuksiensa toteuttamiseksi.

Onko oikein vaatia toiselta reikäpalvelusta?

Voiko reikäpalvelusta kutsua seksiksi?

Tällöin väkisinmakaaminenkin on seksiä sellaisen mielestä, jonka mielestä reikäpalvelus on seksiä.

Täällä toinen kuka ei tykkää säälipillusta yhtään. Siitä tulee vaan tiuskimista ja todella surkeita epäonnistumisia. Jos ei vaimo kerran halua niin halukkaita löytyy. Eroamaan en kyllä ala, sillä 90% naisista ajautuu samaan haluttomuuteen heti suhteen vakiinnuttua. Jaksan runkata joka päivä, mutta joskus aina täytyy saada muutakin tyydytystä.



Ja onhan se selvä että ruma olen, siks ei vierastakaan saa sen useemmin ja vaimo menetti mielenkiinnon nopeasti vaikka varmasti huomioin joka ikinen päivä eri tavoin. Parisuhteet ja seksi ei vaan mahdu samaan lauseeseen sitten kun vuosia on useempi yhteisessä historiassa.



Ja tottakai vaimolle toivon huomion osoituksia ja kutkuttavia flirttejä työkavereilta ja muilta miehiltä. Se vois jopa piristää häntä ja koitua mun eduksi tavalla tai toisella.

Ideaalissa parisuhteessa on sekä seksiä, että hellyyttä tarpeeksi. Kun seksistä tulee vallankäyttöväline niin metsään mennään ja pahasti. Ketään ei tosiaan saa pakottaa mihinkään. Mutta kamalaa on myös jos ei kotoa saa eikä vieraissa käydä ja pitää vaan kärvistellä. Kyllä se vaikuttaa mielialaan ja käyttäytymiseen. Säännöllinen "purkautuminen" on tärkeää seksuaalisenhyvinvoinnin kannalta, tosin sooloseksi ajanee saman asian. Siinä vaan puuttuu se yhteys ja muu. Meillä ainakin toimii sopimus (puolin ja toisin), että vaikka aina ei itseä huvittais kympillä niin toiselle voi antaa suuseksiä, käsipeliä tms. Puoliso saa kaipaamansa tyydytyksen ja ei tule torjutuksi. Ei se multa ole pois jos imen miehen munaa :) Jatkuva torjuminen syö itsetuntoa ja huono itsetunto + seksinpuute ajaa monesti vieraaseen syliin. Voiko silloin se joka ei ole seksiä missään muodossa toiselle suonut, sanoa olevansa syytön? Minun mielestä parisuhteeseen kuuluu seksi, muutenhan se on kimppakämppäkaveri meininkiä. Toisaalta tarpeen tullen toinen voi sooloillakin jos toisen tilanne sen vaatii. Mutta pitkäaikaiseen selibaattiin vaatiminen ei ole toisen kunnioitusta. Sitten pitää tehdä tilanne selväksi. Et saa enää ikinä seksiä / seksiä on sitten max 1 x kk, ota tai jätä. ap Kiitos hyvistä pohdinnoista... saa jatkaa :)

Ei se ole minulta pois, jos imen munaa miehen halutessa, mutta se on pois miehen ja minun välisestä suhteesta. Jokainen ei-toivottu nainti tai miehen tyydyttäminen ajaa suhteessa entistä enemmän erilleen.

Avioliitossa ei ole oikeutta alistaa toista vetoamalla omiin seksuaalisiin tarpeisiin. Sellainen suhde ei ole enää avioliitto vaan hyväksikäyttöä.

"vain toisen tarpeita tyydyttämässä", vaan myös toisen tarpeita tyydyttämässä. Siinä on vissi ero, huomaatko?

Av-mammalla on oikeus seksiin. Monilla muilla ei ole. Ei ainakaan lihavilla, rupsahtaneilla, väsähtäneillä, köyhillä, keski-ikäisillä tai työttömillä. Oikeuksia on vain niillä, joilla on varaa vaihtaa puolisoa oikeuksiensa toteuttamiseksi.

Onko oikein vaatia toiselta reikäpalvelusta?

Voiko reikäpalvelusta kutsua seksiksi?

Tällöin väkisinmakaaminenkin on seksiä sellaisen mielestä, jonka mielestä reikäpalvelus on seksiä.

kyllä aika hauska nimi kyseiselle toimitukselle :D Itse olen aina ollut haluton, joten siltähän se tuntuukin. Tää nimitys vaan oli huikean hauska, nimenomaan kuvaava nimitys ;)

vaatia toista ihmistä luopumaan seksistä jos itseä se ei niin nappaa. Oikeus on olla haluamatta myös seksiä eikä sillä saa kiristää parisuhteessa, mutta tähän pitäisi olla kompromissi. Ei se niin vaikeaa voi olla haluttomamman osapuolen täyttää toisen tarpeet esim kerta viikkoon, jos ei yhdynnällä niin muilla keinoin. Sadistista on vaatia toiselta uskollisuutta ja olla itse antamatta seksiä. Kyllä seksi on perustarve, mutta se on myös toisen ihmisen huomiointia.

Jooh, näin mä kirjoitan, mutta meillä ei todellakaan toimi näin. Riudun lähes seksittömässä liitossa vastoin tahtoani. Mutta minkäs teet, muutoin rakastan puolisoani mutta tarpeitani hänen ei huvita täyttää, mielummin soolosekstailee.

Olen nyt ollut 5 vuotta ilman seksiä, mies ei ole halunnut/viitsinyt/jaksanut. Olen vakavasti harkitsemassa sivusuhteen aloittamista, ihan vaan seksin takia.

MIKSI tahtoisin edes jollain tasolla tyydyttää miehen tarpeet. Jos en millään tasolla saa mitään vastineeksi, niin tuohan on vain isäntä-orja -suhde.

se on eri asia.

- se edellinen naishenkilö.

Minä en tunnista fyysistä seksiä ollenkaan perustarpeekseni, henkisen rakkauden taas kyllä. Olenko mielestäsi viallinen? Vai onko vain liian vaikeaa tajuta, että jollakin on erilaiset tarpeet, joita ilman on erittäin vaikea tulla toimeen? Ja miksi minun tarpeeni on "väärä"? Rakkauden puuttesta masennun syvästi. Samoin mieheni masentuu seksin puutteesta. Mikä se ero on?

joka katsoo oikeudekseen saada seksiä vaikka toinen osapuoli ei tahdo ja sitten vielä nauttii sellaisesta seksistä mikä on toiselle vastenmielistä.



Sen pitäisi olla yhteinen nautinto.



On aivan turha lässyttää kumppanin läheisyydestä nauttimisesta blaa blaa jos kumppani on niin yhdentekevä että sitä voi käyttää reikänä/dildona.

Itselleni seksi puolison kanssa on parisuhteen lujittamista, lähellä oloa ja rakastamista, ei mekaaninen, orgasmiin tähtäävä suoritus. Jos seksiä ei jostain syystä ole vähään aikaan, koen etääntyväni puolisostani. Haluan, että hän haluaa minua, ja minä haluan haluta häntä. Vain seksihän on se, joka erottaa puolison kavereista...



Jos joutuisin olemaan pitkään ilman seksiä parisuhteessa, eroaisin, ja itse asiassa olenkin kerran pistänyt pitkän parisuhteen poikki sen takia. Suhteessa oli paljon muitakin ongelmia, suurimpana oli se, ettei mies saanut puhuttua tunteistaan, eikä seksiin liittyvistä ongelmista.

Jos toinen haluaa ja toinen vaan yrittää miellyttää ja täyttää vaatimuksia se vie erilleen.

tunnette oikein huumaa seksiin!



Itsellä täytyy olla tunnepuolella kiihkeää tai muuten ei tunnu oikeestaan juuri miltään. eli periaatteessa "ilman" oltu vuosikausia ja kai jatkossakin. Seksi on vähän niinku joku ruoka tai telkkariohjelma, ihan kivaa mutta...

että seksi on perustarve.

Minusta seksiä ei pitäisi rinnastaa ravintoon tai uneen.

Onhan se tärkeä tapa saada kontaktia muihin. Kontaktia saa toki muutenkin, kuin seksillä.



Kukaan ei ole kuollut puutteeseen. Hulluksi siitä voi ehkä tulla tai korkeintaan höperöksi, sellaiseksi peräkammarin ihmiseksi.

Kesken seksin kyllä ajattelen, että miksi en halua tätä useammin, mutta seksin jälkeen taas ahdistaa se tunne sen pakonomaisuudesta. Meillä on kyllä ihan hyvää seksiä ja riittävän usein (myös miehen mielestä, 2krt/vko).



Ennen ajattelin voivani joustaa parisuhteen ja mieheni vuoksi niin, että ns. annan, vaikka itselläni ei tehnyt mieli. Jos minun ei tee mieli, en oikeastaan edes syty, eli seksi oli noina kertoina suorastaan inhottavaa. Tuntui pahalle kun oma mies työntyi sisään, vaikka itse en oikein ollut hommassa mukana. Yhteisesti todettiin tuollaisen olevan typerää ja pilaavan suhteen eli meillä nykyisin niin, että jos ei tee mieli niin silloin ei tarvitse toista miellyttääkseen suostua.



Ihmiset, jotka puhuvat parisuhteen vuoksi antamisesta, ovat varmaankin niitä ihmisiä, jotka seksissä syttyvät pikkuhiljaa, vaikka eivät alunperin olisivatkaan itse halunneet. Minä en ole tuollainen, joten toisen miellyttäminen suostumalla seksiin, oli aina vastenmielistä. Myös suuseksi tuntui inhottavalle jos itse ei olisi yhtään halunnut ottaa suihin.

Jokainen voi tokia hakea seksiä mistä hakee, mutta kannattaa valmistautua siihen, että se tuo mukanaa suuren kasan ongelmia, avioeron esimerkiksi.



Seksi ei ole oikeus, se on hyvää tuuria. Sen saamista voi yrittää myötävaikuttaa, mutta siinä kaikki.

Ideaalissa parisuhteessa on sekä seksiä, että hellyyttä tarpeeksi.

Kun seksistä tulee vallankäyttöväline niin metsään mennään ja pahasti.

Ketään ei tosiaan saa pakottaa mihinkään. Mutta kamalaa on myös jos ei kotoa saa eikä vieraissa käydä ja pitää vaan kärvistellä. Kyllä se vaikuttaa mielialaan ja käyttäytymiseen.

Säännöllinen "purkautuminen" on tärkeää seksuaalisenhyvinvoinnin kannalta, tosin sooloseksi ajanee saman asian. Siinä vaan puuttuu se yhteys ja muu.

Meillä ainakin toimii sopimus (puolin ja toisin), että vaikka aina ei itseä huvittais kympillä niin toiselle voi antaa suuseksiä, käsipeliä tms. Puoliso saa kaipaamansa tyydytyksen ja ei tule torjutuksi. Ei se multa ole pois jos imen miehen munaa :)

Jatkuva torjuminen syö itsetuntoa ja huono itsetunto + seksinpuute ajaa monesti vieraaseen syliin. Voiko silloin se joka ei ole seksiä missään muodossa toiselle suonut, sanoa olevansa syytön?

Minun mielestä parisuhteeseen kuuluu seksi, muutenhan se on kimppakämppäkaveri meininkiä. Toisaalta tarpeen tullen toinen voi sooloillakin jos toisen tilanne sen vaatii. Mutta pitkäaikaiseen selibaattiin vaatiminen ei ole toisen kunnioitusta. Sitten pitää tehdä tilanne selväksi. Et saa enää ikinä seksiä / seksiä on sitten max 1 x kk, ota tai jätä.

ap

Kiitos hyvistä pohdinnoista... saa jatkaa :)

Olen ihmetellyt tätä ketjua lukiessa sitä, miksi pitää näsäviisastella suuntaan ja toiseen. Tämän pitäisi olla ihan yksinkertainen asia keskustella rakentavasti, sillä arvelisin tämän olevan lukemattomille ihmisille kipeä asia. Ei tarvitsisi turhaan näykkiä toinen toisiamme täällä, vaan paremminkin koittaa oikeasti auttaa niitä, joilla on kipeä aika menossa tämän asian kohdalla. On täysin päivän selvää, että on paljon asioita, jotka menevät parisuhteessa seksin edelle. Niitä ovat esimerkiksi kunnioitus, rehellisyys ja luotettavuus, turvallisuus, toisen kuunteleminen sydän ja korvat avoinna, joustavuus, toisen huomioonottaminen ja tukeminen, riittävä lepo ja niin edelleen ja niin edelleen. Yhtä päivänselvää on kuitenkin myös se, että seksi on tärkeä osa parisuhdetta - toisille tärkeämpi ja aktiivisempi asia ja toisille jopa niin vähän tärkeä, että voivat käytännössä elää kokonaan ilman sitä. Sellaistenkin ihmisten olisi silti hyvä muistaa, että heitä ei olisi edes olemassa ilman seksiä. Mielestäni se kertoo jotakin siitä, miten syvällinen asia seksi loppujen lopuksi on, että meistä ainoatakaan olisi täällä ilman seksiä. Ei ihme, että se voi joillekin olla hyvinkin tärkeää.

Olen pohtinut paljon tätä asiaa ihan oman elämän kokemusten pohjalta. Olen samaa mieltä siitä, että ketään ei saa pakottaa seksiin. Toisaalta on tuntunut tässä ketjussä välillä aika yksisilmäiselle se, että sanotaan tyyliin "Ei ketään saa pakottaa seksiin, sehän on väkisinmalaista ja raiskaus!" Kuka ihme täällä on mistään väkisin makaamisesta puhunut?? Minusta tämän ketjun perusajatus on enemmänkin parisuhteessa elämisessä, kuin itse seksissä. Eli kysymyksen voisi asettaa näin: Onko parisuhteessa oikein pitää kiinni siitä sinänsä ihan oikeasta perusoikeudesta, että ei halua seksiä? Mitä silloin tapahtuu puolison oikeudelle saada seksiä? Joku vastaa siihen, että 'hakekoon seksiä muualta'. Tämän jokainen pari ratkaisee itse, mutta mitä tapahtuu niille pareille, joille ulkopuolinen seksisuhde ei ole vaihtoehto? Joku varmasti ehdottaa sooloseksiä. Mutta jokainen rehellinen keskustelija täällä varmaan myöntää, että se ei ole ratkaisu tähän ongelmaan. Sooloseksi voi olla ratkaisu miehen tai naisen paineenpurkuun, mutta eihän se korvaa kaipausta olla yhtä fyysisestikin sen ihmisen kanssa, jota rakastaa.

Minä näen asian näin: Mikään osa-alue parisuhteessa ei voi perustua lähtökohtaan 'Minulla on oikeus sitä ja sitä ja sitä'. Oikeus tosin voi olla ihan oikea, mutta parisuhteessa meidän täytyy etsiä ratkaisuja, joissa meidän on kummankin (ja koko perheen) mahdollisimman hyvä elää yhdessä. Se tarkoittaa ehdottomasti molempien kohdalla kompromissienkin tekemistä. Kompromissit eivät myöskään saa kasaantua vain toisen tehtäväksi, sillä muutenhan eletään tyranniassa, eikä parisuhteessa. Tämä ajatus tuotuna kyseessä olevaan seksi-asiaan: Sen, joka on aktiivisempi seksuaalisesti, tulee rakastaa ja kunnioittaa puolisoaan ja hänen ajauksiaan ja pyrkiä tulemaan omasta puolestaan vastaan niin pitkälle kuin mahdollista. Samoin sen, joka on osapuolista se haluttomampi, tulisi rakastaa ja kunnioittaa puolisoaan ja hänen ajatuksiaan ja pyrkiä tulemaan vastaan niin pitkälle kuin mahdollista. Jos tätä sydäntä löytyy, on hyvät mahdollisuudet sille, että ratkaisutkin löytyvät.

Parisuhdehan ei ole pelkästään kahden minän yhteiseloa, vaan siinä on aina kahden minän lisäksi myös 'Me'. Sehän parisuhteesta tekeekin niin upeaa, kun on hän ja minä ja me yhdessä - kun saan rakastaa ja tulla rakastetuksi ja sen hedelmänä kokea sydänten yhdistyvän.

Tätä kirjoitteli 36-v puolisoaan sydämensä pohjasta rakastava, ihaileva ja kunnioittava henkilö, joka kamppailee omassa arjessaan juuri tämän asian kanssa...

Mielestäni parisuhteessa pitää olla oikeus olla onnellinen, tavalla tai toisella. Itse en välttämättä jättäisi miestäni jos suoranainen seksi loppuisi, mutta jonkinlaista intiimiä kanssakäymistä edellyttäisin, ja sitä että mies olisi ainakin henkisellä tasolla mukana minua tyydyttämässä, vaikkei siihen fyysisesti olisi kyvykäs tai halukas.



Yhtä hyvin tämä voidaan laajentaa siihen että onko parisuhteessa oikeus suudelmiin tai halauksiin. Tai siihen että toinen osapuoli on läsnä. Vai voidaanko katsoa hänen perusoikeudekseen huidella teillä tietämättömillä kaikki päivät ja yöt niin että suhteen toisen osapuolen on se vain kestettävä.



Itselleni ei olisi mikään ongelma jos mieheni sairastuisi, mutta yrittäisi silti parhaansa mukaan minut tyydyttämään. Vaikka se käytännössä olisikin itsetyydytystä. Mutta jos mies ilmottaisi että seksi on nyt meidän välillä loppu, koska hän ei koe tarpeelliseksi antaa minulle nautintoa, niin ukko menisi kyllä äkkiä vaihtoon.

Jos on pidempi tauko seksissä, tuntuu että parisuhde hiipuu, rakkaus alkaa lakastua. Taantuminen kaveriasteelle alkaa juuri siitä että ei ole intiimiä kanssakäymistä. En usko että parisuhteessa voisi olla intohimoista rakkautta ilman seksiä.

Meillä mies ei osaa sanoa "minä rakastan sinua" millään lailla, ja rakastelu on se mistä tiedän että hän rakastaa. Ja rakastelu on se millä näytän hänelle että kuinka paljon rakastan.

Minulle ei ole olemassa "vaan seksiä" vaan nimenomaan se on rakastelua, rakkauden fyysinen ilmentymä.

Pidemmät tauot tekee kyllä hyvin tiukkaa, ja vaikuttaa mielialaan rajusti, ja tulee ihan fyysisiä oireita, nyt vanhemmiten alkaa sitten pidemmän päälle omat halutkin hiipua jossain vaiheessa, ja se on todella surullista. Minä en halua luopua seksuaalisuudestani missään nimessä.

Silloin kun olen mieheni kanssa sylikkäin, varsinkin rakastelun jälkeen, kaikki huolet ja stressi häipyy ja on vaan hyvä rento olo. Miksi ihmeessä luopuisin siitä tai kieltäisin sen rakastamaltani ihmiseltä? Jos seksi on vaan seksiä, niin suhteessa on silloin pahasti vikaa jossain muualla, en usko että sellaista "hyvää" parisuhdetta on jossa seksi ei vaan merkkaa mitään.

Suomessa on oikeus lopettaa toimimaton parisuhde. Mitään seksioikeutta ei ole olemassa. Samanlain voisi vaatia että on oikeus varvashierontaan ja siihen että joku laulaa joka ilta tuutulaulun. Ei sellaisia oikeuksia ole, mutta hyvällä tuurilla (ja taidolla) noita voi onnistua saamaan.