Oikeus seksiin. Mitä mieltä olette?
Mielestäni jokaisella naisella ja miehellä on parisuhteessa oikeus seksiin.
Seksi on, jos ei nyt perustarve niin ainakin lähellä sitä. Ihminen on seksuaalinen olento, joka tarvitsee seksiä ja sen tuomaa tyydytystä.
Ymmärrän, että suhteessa voi olla aikoja jolloin ei seksiä ole mm synnytyksen jälkeen, sairaus, taloudelliset ym ongelmat. Mutta jatkuva seksittömyys, jos toinen siitä kärsii on kidutusta.
Nyt moni lyö pöytään sooloseksi kortin. Mutta se ei ole sama asia. Vaikka sekin kivaa ja tyydyttävää on, niin siinä jää se kumppanin läheisyys puuttumaan. Ja harvapa meistä esim pystyy itselleen antamaan suuseksiä tai peppuseksiä :D
Minun mielestäni parisuhteessa elävällä ihmisellä joka ei kotoaan saa seksi on täysi oikeus hakea sitä muualta. Jos itse ei halua toiselle jotain antaa niin miksi kumppanin sitten pitäisi kärvistellä ilman?
Eikä se seksisuhde varmasti kenelläkään ole heti ekana mielessä vaan moni jaksaa ja jaksaa, mutta ei lopputomiin.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (56)
Jos haluaa naida eli mennä naimisiin ja olla naimisissa, niin silloin pitää naida. Jos ei halua naida eli harrastaa seksiä, niin sitten ei pidä naida eli mennä naimisiin. Kenelläkään ei ole velvollisuutta jatkaa seksitöntä avioliittoa pidemmän päälle eikä kukaan voi odottaa, että oma puoliso eläisi selibaatissa siksi, ettei itseä kiinnosta tai ei pysty. Jos haluaa henkistä suhdetta ja kaveruutta, niin sitä varten voi olla ihan hyvin pelkkiä kavereita.
Vai voisiko ajatella, että sen seksin lisäksi tai vastapainoksi jokaisella olisi oikeus pitkiin yöuniin, hellyyteen, turvallisuuteen, mieliruokiin, omiin ystäviin jne.
Minusta seksiin ei ole koskaan kenelläkään missään parisuhteessa oikeutta ohi toisen tarpeiden olla ilman seksiä.
Vai voisiko ajatella, että sen seksin lisäksi tai vastapainoksi jokaisella olisi oikeus pitkiin yöuniin, hellyyteen, turvallisuuteen, mieliruokiin, omiin ystäviin jne. Minusta seksiin ei ole koskaan kenelläkään missään parisuhteessa oikeutta ohi toisen tarpeiden olla ilman seksiä.
Sehän ei silloin itseltä pois? Tai voisiko ajatella, että antaa esim suuseksiä tms jos ei itse halua yhdyntää?
En minäkään pakottamista hyväksyä enkä myöskään seksillä kiristämistä.
Mutta jos en itse tahtoisi seksiä enää ikinä, niin kyllä miehellä olisi oikeus hakea sitä muualta.
ap
Mä olen nähnyt mitä se tekee kun seksistä tehdään ihmisen perustarve.
kyllä samaa mieltä. Mikäli odottaa puolisoltaan uskollisuutta, ei voi viedä tältä oikeutta seksin harrastamiseen olemalla itse antamatta.
Ja tietysti nuo sairaudet, synnytsten jälkeinen aika jne. on otettava huomioon. Mutta jos kyseessä on vuosia kestänyt haluttomuus, jolle ei edes yritetä tehdä mitään, niin aika törkeää puolisoa kohtaan.
Ei voida sanoa seksiin olevan yleistä oikeutta. Asia on kunkin pariskunnan välinen. Pariskunta sopii, voiko toinen hakea seksiä ulkopuolelta.
Parinvalinnassa kannattaisi myös kannattaa huomiota seksin tärkeyteen. Jos seksi on itselle tärkeää, ei kannata valita puolisoa, jota seksi ei niin kiinnosta.
Tuota mieltä minäkin aiemmin olin, eli että seksi on parisuhteen kantava voima. Mutta nyt, kun mieheni ei halua ja/tai kykene sitä minulle antamaan enkä pysty häntä siihen pakottamaan (miltä se sitten maistuisi??), ei hän ole silti lakannut olemasta minulle rakas. Juuri siksi, että hän on rakas, on vaikea ajatus, että etsisin intiimiyttä muualta.
Ja kumpi meistä sitten mahtaa olla itsekkäämpi? Minäkö, jos vaatisin seksiä sen hinnallakin, että äärimmäisen lääkeherkälle ja -kielteiselle miehelleni kehittyisi erektioääkkeestä ammatin kannalta tuhoisa tinnitus? Vai hänkö, kun haluaa pitää kiinni fyysisestä koskemattomuudestaan ja ammattinsa edellytyksestä tässä asiassa?
Ei voida sanoa seksiin olevan yleistä oikeutta. Asia on kunkin pariskunnan välinen. Pariskunta sopii, voiko toinen hakea seksiä ulkopuolelta. Parinvalinnassa kannattaisi myös kannattaa huomiota seksin tärkeyteen. Jos seksi on itselle tärkeää, ei kannata valita puolisoa, jota seksi ei niin kiinnosta.
Noita seksi asioita kun ei voi etukäteen ennustaa. Kumppani voi olla hyvinkin seksuaalisesti aktiivinen, mutta jossain vaiheessa se hiipuu. Vai pitääkö suhteen alussa vaatia kirjallinen sopimus, että seksiä on oltava aina vähintään 2x vkossa ja jos ei ole niin on oikeus lähteä hakemaan sitä muualta...
ap
Niin silloin olet myös velvollinen antamaan toiselle seksiä, sehän on yksi avioliiton lupauksista.
Ei voida sanoa seksiin olevan yleistä oikeutta. Asia on kunkin pariskunnan välinen. Pariskunta sopii, voiko toinen hakea seksiä ulkopuolelta. Parinvalinnassa kannattaisi myös kannattaa huomiota seksin tärkeyteen. Jos seksi on itselle tärkeää, ei kannata valita puolisoa, jota seksi ei niin kiinnosta.
Noita seksi asioita kun ei voi etukäteen ennustaa. Kumppani voi olla hyvinkin seksuaalisesti aktiivinen, mutta jossain vaiheessa se hiipuu. Vai pitääkö suhteen alussa vaatia kirjallinen sopimus, että seksiä on oltava aina vähintään 2x vkossa ja jos ei ole niin on oikeus lähteä hakemaan sitä muualta...
ap
Jos toinen ei voi olla ilman seksiä, niin silloin on parasta alkaa puhua erosta. Ei tarvitse siis tyytyä seksittömään elämään. Kuten sanoin, asiasta neuvotellaan pariskunnan kesken. Kukin sitten päättää, onko tärkeämpää saada/olla antamatta seksiä vai pitää puolisostaan kiinni.
Tuota mieltä minäkin aiemmin olin, eli että seksi on parisuhteen kantava voima. Mutta nyt, kun mieheni ei halua ja/tai kykene sitä minulle antamaan enkä pysty häntä siihen pakottamaan (miltä se sitten maistuisi??), ei hän ole silti lakannut olemasta minulle rakas. Juuri siksi, että hän on rakas, on vaikea ajatus, että etsisin intiimiyttä muualta. Ja kumpi meistä sitten mahtaa olla itsekkäämpi? Minäkö, jos vaatisin seksiä sen hinnallakin, että äärimmäisen lääkeherkälle ja -kielteiselle miehelleni kehittyisi erektioääkkeestä ammatin kannalta tuhoisa tinnitus? Vai hänkö, kun haluaa pitää kiinni fyysisestä koskemattomuudestaan ja ammattinsa edellytyksestä tässä asiassa?
Vastaavassa tilanteessa yrittäisin ainakin tuottaa miehelleni tyydytystä muuten jos en yhdyntään pystyisi. Silti kokisin hänen oikeudeksi käydä joskus ihan naimassakin, se kun on eri juttu kun esim käsi tai suuhoito.
Totta kai kumppani on rakas vaikka ei seksiä olisikaan.
ap
Tämä on varmaan yksilöllistä, mutta minulle mikään ei voi täysin korvata perinteistä penetraatioyhdyntää. Se on kokonaisvaltaista, ainoaa oikeaa seksiä, muu on korviketta. Mieheni valitettavasti tietää tämän vanhastaan - tilannehan ei ole ollut sama koko suhteemme ajan, vaan mieheni kykenemättömyys on kehittynyt iän myötä.
Ja koska mieheni tietää, ettei mikään muu riitä, muun läheisyden antaminen tuntuu häneltä vähän samalta kuin huippukokista ehkä tuntuisi lämmittää juhlapukuisille illallisvieraille HK:n nakkeja. Eli ei niin innostavalta.
Tämä on varmaan yksilöllistä, mutta minulle mikään ei voi täysin korvata perinteistä penetraatioyhdyntää. Se on kokonaisvaltaista, ainoaa oikeaa seksiä, muu on korviketta. Mieheni valitettavasti tietää tämän vanhastaan - tilannehan ei ole ollut sama koko suhteemme ajan, vaan mieheni kykenemättömyys on kehittynyt iän myötä. Ja koska mieheni tietää, ettei mikään muu riitä, muun läheisyden antaminen tuntuu häneltä vähän samalta kuin huippukokista ehkä tuntuisi lämmittää juhlapukuisille illallisvieraille HK:n nakkeja. Eli ei niin innostavalta.
Asia on miehelleni niin arka, että hän yritti jättää minut sen takia. Ero olisi siis hänelle ollut helpompi ratkaisu kuin erektiolääke tai asian hoitaminen muulla tavoin. En suostunut eroamaan.
Eroajatus sisälsi sen, että olisin silloin vapaa etsimään kykenevämpää seuraa. Päättelen, että jos hankkisin rakastajan, hän jättäisi minut heti.
Eli suo siellä, vetelä täällä. Mutta rakas vieressä silti.
9
No ei kai tässä nyt mitään juridista oikeutta haetakaan. Enemmänkin tässä on kyse siitä että voidaanko avioeron ottamista tai muuta suhteen päättämistä seksin puutteen takia pitää moraalisesti oikeutettuna.