Käsi sydämelle, oletko koskaan aidosti kateellinen? Jos, niin mistä?

hyvästä takapuolesta usein

viisaudesta ja tohtorin tutkinnosta :)

Joskus ihan hassuistakin asioista. Vaikka siitä, että toisen elämä vaikuttaa jotenkin vaivattomammalta,on paremman näköinen, varakkaampi, komea mies ;). Tiedostan kyllä kateuteni ja pyrin siihen ettei se vaikuta käytökseeni tai ajatuksiini kateuden kohteesta. Mielestäni ihmiset jotka väittävät etteivät koskaan kadehdi eivät ole rehellisiä itselleen/muille. Ja kateushan ei ole pelkästään mikään naisten juttu...myös miehet kadehtivat! Kateus on näitä kiellettyjä tunteita...

ja edellinen lapsi oli tuskin kahta. Hän mietti aborttia ja minä olin lapsettomuushoidoissa. Olin ihan oikeasti kiukkuinen ja kateellinen.

jotka ovat terveitä ja onnellisia. Oma sydämeni ei kestä ylipainoa (perinnöllinen sairaus) joten on pakko laihduttaa.

Kateellisuus nostaa päätään, kun näen onnellisen pariskunnan (etenkin jos nainen raskaana). Omassa parisuhteessa ei mene lujaa ja lasta ei ole vaikka kello tikittää.

nimittäin isovanhemmista. Että joillain on rakastavat ja osallistuvat sellaiset.



Itselläni neljä turhaa patalaiskaa isovanhempaa jotka eivät ole ikinä kiinnostuneet lapsista sen vertaa että edes leikkisivät niiden kanssa tai haluaisivat viettää aikaa. Puhumattakaan hoitamisesta tms.

t. 7 tuhatta

Olen useenkin kateellinen, mutta harvemmin ihan kunnolla. Saatan olla kateellinen tyhmistä jutuista, kuten vaikkapa jonkun tisseistä, muuten hyvästä ja laihasta kropasta, poikaystävästä/puolisosta, tms. Erityisesti tuo vartalo kadehdituttaa, koska olen pullea ja rinnatkin on vähän niin ja näin.

että näin pk-seudulla asuvana, omakotitalosta haaveilevana pikkaisen käy kateeksi ne perheet, joilla on tuuri käynyt tonttiarvonnoissa. Itsellä mennyt sivu suun...

Olen todella kateellinen ihmisille, jotka saavat isoja perintöjä. Heidän ei siis itse ole tarvinnut panna tikkua ristiin ja silti rikastuvat.

oman hienon asunnon..vaan asun vuokralla ja ajelen kymmenen vuotta vanhalla rämällä.



Toinen asia, josta olen kateellinen, on rakastava, normaali perhe (vanhemmat). Itselläni on kyllä vanhemmat elossa, mutta en voi sanoa kokeneeni koskaan erityistä lämpöä, tavallista perhettä, sydämmellisyyttä, apuakaan en ole saanut missään muussa muodossa kuin rahallisesti.



Minulle sen sijaan saatetaan olla kateellisia ammatistani, ulkonäöstäni, lapsesta..

Esim. nyt olen kateellinen siskolleni joka on parhaillaan Thaimaassa lomalla. :) Olen myös usein kateellinen ihmisille, jotka ovat kauniimpia ja hoikempia kuin minä vaikka syövät herkkuja ja ties mitä. Joskus olen kateellinen myös joidenkin kivoista työpaikoista, kun itselläni ei ole työtä.



Nää asiat ei silti pilaa mun elämää, mutta pakkohan mun on myöntää että välillä kateus pistää.

lapsista, joilla ei ole mitään vakavaa sairautta, vammaa eikä oireyhtymää.

Meille on osunut useampi kohdalle ja elämä on ajoittain erittäin raskasta.

Tuntuu, että kun yhdestä ongelmasta selviää, seuraava kaatuu päälle. P..an määrä on meidän elämässä vakio.

Olen kateellinen myös läheisistä ja kaikinpuolin hyvistä väleistä lähisukuun.

jolla on hyvät turvaverkostot. Pääsi etenemään ohitseni koska joudun olemaan pois töistä lasten takia niin paljon.

polvista, joilla voi lenkkeillä.



Superhyvästä matikkapäästä.



Koulutetuista fiksuista vanhemmista.

enimmäkseen rahasta. Vaikka yritänkin aina muistuttaa itselleni, että terveys on vielä tärkeämpää.

melkein mistä vaan.

Niille joiden elämä on tasapainossa. Itsellä on sitä ja tätä...



Sydänystävistä. Kaipaan niin läheistä ystävää, joka myös asuisi tässä lähellä, vaikka ihan kävelymatkan päässä ;)



Oma paras ystäväni on toki tärkeä, mutta piiiitkä välimatka vie meitä auttamatta erilleen. Emme siis voi olla läsnä toistemme arjessa, auttaa lasten kanssa, mennä yhdessä lähipuistoon jne. Tapaamiset ovat aina nopeita viikonloppukeikkoja.

silloin, kun olin itse työssä josta en pitänyt yhtään. Ja silloin, kun olin työttömänä. Nyt kun olen työssä josta pidän ja josta saa kunnon palkkaa, ei ole syytä olla kateellinen kenellekään mistään.