Lue keskustelun säännöt.
Miten aikuinen antaa kiusata itseään töissä?
28.02.2012 |
Olen tässä pohtinut, että miten joku tavallaan "suostuu" siihen, että häntä kiusataan työpaikalla? Eihän siihen kai ole mikään pakko alistua? Itseäni on yritetty kiusata töissä, mutta annoin ensinnäkin takaisin samalla mitalla ja toisekseen jätin nämä ihmiset omaan arvoonsa. Viihdyn siis ihan kivasti yksinänikin, eli en tarvitse ainakaan juuri näiden kiusaajien seuraa. Mikseivät kiusatut siis vain ole omissa oloissaan ja ole kuin niitä kiusaajia ei olisikaan? Kuitenkin on aikuiset ihmiset kyseessä.
Kommentit (10)
niihin on vaikea antaa takaisin. Minulla on esim. ollut sellainen apulaisosastonhoitaja, joka osoiitti kaikella olemuksellaan, että ei voinut sietää minua. Piti ilmana, ei katsonut päin, ei puhutellut, ei antanut tietoa potilaista, ei auttanut. Ei jakanut tehtävävastuita, vaikka pyysin niitä. Kaikki yksittäiset sanat häneltä olivat pelkkää tiuskimista.
Vaikka sellaisen yrittää ohittaa käyttäytymällä itse asiallisesti ja ammatillisesti vuodesta toiseen, toisen käytös alkaa vähitellen jäytää jokaista työpäivää. Hän oli niin alentuva ja epäystävällinen, että se aiheutti jo potilaiden ja muilla osastoilla työskentelevien äimistelyä.
Mutta minkä ihmeen teet?? Varsinainen osastonhoitaja pelkäsi häntä omalla tavallaan myös. Lisäksi kyseinen henkilö oli luottamusmies! Hänen hyväveli-ihmisensä ulottuivat ylihoitajaan asti. Esimiesasemassa olevat voivat olla myös niitä kiusaajia.
Puhuin hänelle yhden ainoan kerran ja kysyin suoraan mikä mättää, mitä hän haluaa minun tekevän toisin. En saanut vastausta silloinkaan.
En ajatellut häntä varsinaisesti kiusaajana, mutta kyllä hänen kanssaan oli inhottavaa olla töissä. Enkä ollut ainoa, Hän jakoi ihmiset omiin suosikkeihinsa ja tarpeettomiin roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se oo ihan niin yksinkertasta.
Kiusata voi vaikka kahvitunnilla jos se on sellasta "henkistä nalajailua"..
ei semmosta kovin helposti pääse pakoon, tosiaan takas voi koittaa antaa samalla mitalla mutta itse en välttämättä lähtis samalle lapselliselle linjalle kiusaajien kanssa.
Paras tapa varmaan kostaa on se että näyttäis siltä ettei välitä ollenkaan mitä muut puhuu tai tekee. kyllä ne sitten ehkä lopettaa jos huomaa ettei kohde ärsyynny ym
ja opettaja näki mut ihan nollana. Mikään mitä tein tai sanoin ei kelvannut. Nakkelin kuulemma niskojani ja kieltäydyin tehtävistä. Joka asiasta sain negatiivista palautetta. Oppilaiden edessäkin sanoi, etten tiedä/osaa. Vuosi oli aivan järkyttävä, mutta päätin kestää. Onneksi sain muulta henkilöstöltä tukea ja voimia, esimieskin oli puolellani. Jälkikäteen olen katunut sitä, etten lähtenyt heti alkuun, kuitenkin heti tajusin, että metsään ollaan menossa "yhteistyössä". Edelleen näen välillä painajaisia tuosta työpaikasta ja työparista, vaikke pesti loppui liki kaksi vuotta sitten.
Mainittakoon vielä, että työkokemusta mulla on alalta yli kymmenen vuotta. En ymmärrä miten se näki mut niin väärin!
vaikka kiusan kohde yrittäisi esittää, ettei tunnu missään. Luu kurkkuun vaan kiusaajalle jos menee oikein sietämättömäksi.
esim. tuolle apulaisosastonhoitajalle, jolle ei auttanut suora puhe, asiallisuus eikä luovuttaminen?
Ratkaisin itse homman niin, että kiersin hänet kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että kaikki, jotka eivät ole kaiken aikaan iloa ja hymyä ja sanovat jostain asiasta suoraan jotain, ovat sellaisen ihmeellisen negatiivisen puheen kohteena, joka sitten taas ruokkii huomioimaan yhä enemmän niitä huonoja puolia.
Ja sitten minulle sanotaan, että olen työpaikan kiusanhenki, kun en lähde puheisiin mukaan vaan kuulemma vain pyörittelen silmiäni päässä.
Suuremmassa porukassa ok. Mutta jos menee kahden keskeen koppiin jotain kysymään tai kyseenalaistamaan niin johan saa tuta mitä vain. Et ole viihtynyt, aina sun kanssa saa puhua tällaisia; johan tässä jo hyvin menikin pari kuukautta jne. Enkä tosiaan ole hankala ihminen vaan yritän pitää suuni kiinni. Miten toimin tässä tapauksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaisissa työpaikoissa varmaan ilmenee eritavoi sekä siihen puututaan tai ollaan puuttumatta.
Omassa työssäni on pitänyt tehdä tiimityötä. Ei työ oikein onnistu, jos toinen ei tee sovittua ja sitten valehtelee pomolle. Tai mitä tehdä, kun hän levittelee perättömiä juoruja tai mustamaalaa, mutta kukaan ei edes kerro noista jutuista sinulle (alkuun). Entä kun esimiestä ei asia kiinnosta? Ei siinä auttanut lopulta kuin työn vaihto, mutta varmaan ymmrrät kuinka kurjaa tuo on?
Niin ja ihan tavallisessa duunissa hän omi työvälineet ja piti niitä kaapissa lukkojen takana. Esimies kyllä tiesi asiasta ja hänelle siitä valitettiin, mutta asialle ei tapahtunut mitään. Eikä muuten työsuojelustakaan ollut mitään iloa. Totesivat tilanteen selvästi kiusaamiseksi, mutta eivät osanneet vaikuttaa tilanteeseen.
esim. tuolle apulaisosastonhoitajalle, jolle ei auttanut suora puhe, asiallisuus eikä luovuttaminen?
Ratkaisin itse homman niin, että kiersin hänet kaukaa.
takaisin hyvin maireasti ja ystävällisesti, että hei, helpottiko sua nyt kun sait ilkeillä, tuliko sulle parempi olo?
ja kaikkien ei ole niin helppo sanoa ei.