Parisuhteen "hoitaminen"

jotka hoidattavat lapsia jatkuvasti kummeilla ja mummoilla ja luuhaavat hotelleissa hoitamassa suhdetta.

Paremmin kestää ne parit, joilla on hyvä arjensietokyky. Mutta yhdessä on toki kiva puuhailla ja käydä jossain. Mutta jos elämä on vain yhtä projektin hoitamista ja laastarilla paikkaamista, ei se kestä.

Miksi ei voi elää perheenä vaan eletään siivuelämää: laatuaikaa miehelle, laatuaikaa lapsille, omaa aikaa jne...miksi ei osata enää elää kokonaisvaltaista elämää täysillä.

Ja luet kaiken sanasta sanaan!!! Hoitaminen voi olla juuri niitä pieniä arkisia yhteisiä hetkiä.

Vaikka kortin peluu kun lapset ovat nukkumassa. Tai kahdenkeskinen kauppareissu ilman kiirettä. Toisille se on elokuvissakäynti tms. Ja jos kaikilla ei ole arkena näihin mahdollisuutta on heillä varmaan yhtälainen oikeus käydä viikonloppuvapaalla kahdestaan.

Ei se parisuhde pysy pystössä loppuikää jos sillekin ei anna joskus aikaa, se ei tarkoita että koko ajan pitäisi suunnitella yhteistä tekemistä.

Turhan usein kuulee eron syyksi sen että ajauduttiin erilleen, ei ollut enää mitään yhteistä. Tai syntyy romanssi kun oli joku toinen jolla oli aikaa kuunnella.

Parisuhde ei toimi eikä onnistu jos se tarvitsee erityistä hoitoa. Parisuhdehan eletään arkena ja yhteisenä elämänä. Ei se ole mikään projekti vaan elämäntapa.

Se taas on eri asia, että on kiva käydä joskus leffassa ja syömässä. Mutta se, että parisuhde loppuu muka jos ei pääse leffaan ja syömään, on sellainen väite, että siitä parisuhteesta ei taitaisi mitään edes tulla, vaikka asuisitte ravintolassa.

meidän esikoinen oli kyllä hyvä nukkumaan ja kiltti yms... silloin ei tarvittu aikaa parisuhteen hoitamiselle, mutta toinen lapsi olikin asia erikseen, ekan vuoden nukkui ainoastaan 10-15 min pätkissä ja sen jälkeen tähän päivään asti ei oikeastaan korkaan ole nukkunut koknaista yötä eikä mennyt ilman nukuttamatta nukkumaan ja ikää hänellä kohta jo 7 vuotta.



Että eipä oikein ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa väliläl muutama tunti tai päivä lomaa ja lähteä pois kotoa tai viedä lapsia hoitoon että saa hetken olla aivan rauhassa.

en osaa vastata varmaan, mutta samoja ajatuksia kuin muilla... Vaikka perhe-elämä on ihanaa, vanhemmat tarvitsee tilaisuuksia ainakin keskustella "oikeista" asioista ilman, että lapset häiritsee ja keskeyttää tai ylipäänsä kuulee. Vaikka lapset menisi ajoissa nukkumaan - kuten meillä on kaikki menneet - niin siinä vaiheessa päivää saattaa olla niin, ettei vaan kumpikaan tai jompi kumpi jaksa sen kummemmin mitään syvällisiä asioita keskustella. Jos on tiennyt, että illalla mennään ravintolaan kahdestaan, vireystasoaan on suunnitellut sen mukaan, että siellä on skarppina...



Vaikka olen tosi vastuuntuntoinen, musta on ollut ihanaa lähteä joskus miehen kanssa kahdestaan matkalle (ekan kerran kun lapset oli 2,4 ja 6, tokan kerran kun lapset oli 2,4,6,ja 8 ja kolmannen kerran kun lapst oli 3,5,7 ja 9) ihan vain siksi, että voi "vain" nauttia, ilman jatkuvaa vastuunkantoa ja huolehtimista. vaikka ei mitään näitä juttuja - kahdenkeskisiä tekemisiä/ lomailuja - tehdäkään parisuhteen vuoksi vaan siksi, että se on kivaa, niin kyllähän se auttaa parisuhdetta, kun on välillä irti arjen rutiineista ja rooleista. Mutta jos parisuhde on kuralla muuten, niin ei niillä keinoin sitä pelasteta, kyllä se parisuhde rakentuu siinä arjessa. Jos joku ei kaipaa kaksinoloa kumppaninsa kanssa, niin ok, mutta en mä haluaisi olla parisuhteessa sellaisen kanssa, joka ei halua olla mun kanssa kahdestaan...

juuri leffa- ja ravintolakäynneillä ja parisuhteemme voi hyvin pikkulapsiaikana.



Kun nuo käynnit loppui, loppui myös parisuhde.

on käyty vaikka leffassa ja ulkona syömässä tai vaikkapa vaikka jommankumman työpaikan tapahtumassa. Isompia on jätetty hoitoon viikonlopuksi kun on käyty miniloma jossain päin Eurooppaa ja koululaiset on jätetty kerran viikoksi, kun käytiin kaksin aktiivilomalla. Arki on miehellä pirun kiireistä, itselläni taas helpompaa ja hoidankin kodin lähes yksin viikot ja joskus viikonloputkin. Välillä kaipaa kaksinkeskistä aikaa, toki matkustellaan paljon koko perheenäkin ja käydään erilaisissa tapahtumissa ym.

Senkin jälkeen vain ehkä kerran tai korkeintaan pari vuodessa. Nyt kun lapsi on jo murrosiässä, tulee käytyä enemmän. Ja yhdessä ollaan edelleen ja parisuhde kukoistaa. On nimittäin aina osattu hoitaa sitä kotonakin.

ja muutaman tunnin vapaahetkillä.



Mutta sitä pointtia en ap:n aloituksessa ymmärrä että suhdetta hoidettaisiin päiväunien aikaan. Minun mies ei ainakaan ole silloin edes kotona.

vauvat EI mene ajoissa illalla nukkumaan tai nuku pitkiä päiväunia? Meillä 4kk vauva nukahtaa yöunille noin klo 23 ja heräilee 1-2 tunnin välein koko yön. Päivällä nukkuu puolen tunnin tirsoja ja kun on muitakin lapsia hoidettavana, niin ei parisuhteelle vaan jää aikaa.

kun on saanut kiireetöntä seksiä kerrankin rauhassa eikä ole ollut tarvinnut pelätä lasten rynnimistä makuuhuoneeseen kesken kaiken. Uusintoja kun on silloin aikaa otttaa myös



Ja minä nautin kun ollaan kahestaan ravintolaillallisessa ja keskustellaan kaikessa rauhassa, ja nautitaan toisten tekemistä ruuista.



Ainakin nämä pikkukahdenkeskiset hetket piristävät parisuhteen arkea ja lähentävät ja rentouttavat meitä.

Mutta meillä on pikkulapsiaikaa kestänyt yli 6 vuotta. Olen todella nauttinut muutamista hotelliöistämme, teattereista ym mitä olemme kahdestaan tai aikuisporukassa tehneet.



Ei varmaan avioliiton edellytys ole mitenkään kahdenkeskinen kotoa lähteminen mutta itse koen saavani siitä paljon ja jotenkin olen keskittyneempi miehen kanssa olemisen kuin tavallisena lauantai-ilatana lasten mentyä nukkumaan.



Eikös se ole aika selvä asia että on ihan erilaista lähteä ulos yhdessä kuin olla kotona?



Ei siinäkään pahaa ole jos tekee vaikka viikon reissun mutta itse en oikein ole hennonnut olla lapsista erossa yli viikonloppua.



Oleellisin parisuhteen hoito toki tapahtuu arjessa, sitähän elämä lähes pelkästään on.

on ihan eri asia jättää pikkulapsi hoitoon yhdeksi yöksi kuin vaikka viikoksi. Edellinen on minusta ihan ok, jos on muutenkin tuttu ja luotettava hoitaja. Kaikki vauvat ei nuku suurinta osaa vuorokaudesta, jotkut kiljuvat kurkku suorana illat, jolloin kumpikin vanhemmista on kotona.

Parisuhde ei toimi eikä onnistu jos se tarvitsee erityistä hoitoa. Parisuhdehan eletään arkena ja yhteisenä elämänä. Ei se ole mikään projekti vaan elämäntapa.



Se taas on eri asia, että on kiva käydä joskus leffassa ja syömässä. Mutta se, että parisuhde loppuu muka jos ei pääse leffaan ja syömään, on sellainen väite, että siitä parisuhteesta ei taitaisi mitään edes tulla, vaikka asuisitte ravintolassa.

ei käydä leffassa tai lomalla sen takia että hoidettaisiin parisuhdetta, vaan siksi että se on sellaista mistä me nautitaan ja mikä antaa meille paljon. Lapsi ei kärsi siitä että se on joskus illan hoitajan kanssa, tai vaikka viikonlopun mummolassa. Olen sitä mieltä että lasten saanti ei saa lopettaa kaikkea aikuisten harrastustoimintaa ja "aikuisten juttuja", jos vaan hyvän hoitopaikan onnistuu saamaan.

hän ei ole koko elämäni. En suostu olemaan pelkkä pikkuvaimo vailla muuta elämää kuin mies. Meillä on ollut aina selvää se, että molemmat saavat harrastaa haluamiaan asioita, matkustaa ystävien kanssa, tehdä itselleen tärkeitä asioita ilman, että toinen siitä loukkaantuu. Mutta lapset ovat meille tärkeitä eli heidän ylitseen ei kävellä, heille tehdään turvallinen elämä.



Siksi minusta nämä "mieheni haluaa hotelliin" -ruikutukset ovat omituisia. Voihan se mies haluta mitä tahansa, mutta jos se ei tunnut vaimosta olevan OK, niin miksi se pitää toteuttaa? Jos toinen ei halua matkustaa juuri nyt, niin miksi on pakko toimia jotenkin vain miellyttääkseen miestä?



Pelkäättekö te "parisuhdelomailijat" oikeasti sitä, että mies jättää, jos ette kaikessa tee kuten hän tahtoo? Onhan se tutkittu, että vahva arjen sietäminen vie suhdetta eteenpäin, ei satunnainen yhteinen lomailu.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemman_hyvinvointi/pari…

hän ei ole koko elämäni. En suostu olemaan pelkkä pikkuvaimo vailla muuta elämää kuin mies. Meillä on ollut aina selvää se, että molemmat saavat harrastaa haluamiaan asioita, matkustaa ystävien kanssa, tehdä itselleen tärkeitä asioita ilman, että toinen siitä loukkaantuu. Mutta lapset ovat meille tärkeitä eli heidän ylitseen ei kävellä, heille tehdään turvallinen elämä.

Siksi minusta nämä "mieheni haluaa hotelliin" -ruikutukset ovat omituisia. Voihan se mies haluta mitä tahansa, mutta jos se ei tunnut vaimosta olevan OK, niin miksi se pitää toteuttaa? Jos toinen ei halua matkustaa juuri nyt, niin miksi on pakko toimia jotenkin vain miellyttääkseen miestä?

Pelkäättekö te "parisuhdelomailijat" oikeasti sitä, että mies jättää, jos ette kaikessa tee kuten hän tahtoo? Onhan se tutkittu, että vahva arjen sietäminen vie suhdetta eteenpäin, ei satunnainen yhteinen lomailu.

minulla on oikeus lomailla ystävieni kanssa, kun haluan, mutta jos mieheni haluaa lomailla minun kanssani, se on prseestä.

Nyt ollaan menossa eka kertaa ilman lapsia reissuun (ollaan poissa 3 yötä), lapset on 8-, 6- ja 3-vuotiaita.

hän ei ole koko elämäni. En suostu olemaan pelkkä pikkuvaimo vailla muuta elämää kuin mies. Meillä on ollut aina selvää se, että molemmat saavat harrastaa haluamiaan asioita, matkustaa ystävien kanssa, tehdä itselleen tärkeitä asioita ilman, että toinen siitä loukkaantuu. Mutta lapset ovat meille tärkeitä eli heidän ylitseen ei kävellä, heille tehdään turvallinen elämä.

Siksi minusta nämä "mieheni haluaa hotelliin" -ruikutukset ovat omituisia. Voihan se mies haluta mitä tahansa, mutta jos se ei tunnut vaimosta olevan OK, niin miksi se pitää toteuttaa? Jos toinen ei halua matkustaa juuri nyt, niin miksi on pakko toimia jotenkin vain miellyttääkseen miestä?

Pelkäättekö te "parisuhdelomailijat" oikeasti sitä, että mies jättää, jos ette kaikessa tee kuten hän tahtoo? Onhan se tutkittu, että vahva arjen sietäminen vie suhdetta eteenpäin, ei satunnainen yhteinen lomailu.

minulla on oikeus lomailla ystävieni kanssa, kun haluan, mutta jos mieheni haluaa lomailla minun kanssani, se on prseestä.

Mies tekee mitä nainen käskee, mutta mies on aina väärässä. Hänellä ei ole oikeuksia.

ja muutaman tunnin vapaahetkillä.

Mutta sitä pointtia en ap:n aloituksessa ymmärrä että suhdetta hoidettaisiin päiväunien aikaan. Minun mies ei ainakaan ole silloin edes kotona.

Mutta siis miehelläkin on varmaan vapaapäiviä tai lomaa ja silloin hän on myös päiväuniaikaan kotona

Ja luet kaiken sanasta sanaan!!! Hoitaminen voi olla juuri niitä pieniä arkisia yhteisiä hetkiä.

Vaikka kortin peluu kun lapset ovat nukkumassa. Tai kahdenkeskinen kauppareissu ilman kiirettä. Toisille se on elokuvissakäynti tms. Ja jos kaikilla ei ole arkena näihin mahdollisuutta on heillä varmaan yhtälainen oikeus käydä viikonloppuvapaalla kahdestaan.

Ei se parisuhde pysy pystössä loppuikää jos sillekin ei anna joskus aikaa, se ei tarkoita että koko ajan pitäisi suunnitella yhteistä tekemistä.

Turhan usein kuulee eron syyksi sen että ajauduttiin erilleen, ei ollut enää mitään yhteistä. Tai syntyy romanssi kun oli joku toinen jolla oli aikaa kuunnella.

Parisuhde ei toimi eikä onnistu jos se tarvitsee erityistä hoitoa. Parisuhdehan eletään arkena ja yhteisenä elämänä. Ei se ole mikään projekti vaan elämäntapa.

Se taas on eri asia, että on kiva käydä joskus leffassa ja syömässä. Mutta se, että parisuhde loppuu muka jos ei pääse leffaan ja syömään, on sellainen väite, että siitä parisuhteesta ei taitaisi mitään edes tulla, vaikka asuisitte ravintolassa.