Ponnistustarve synnytyksessä, millaista se on?

Kätilöt vaan sanoneet koska pitää ponnistaa.

alapäässä...tulee vaan olo, että nyt sitä vois ponnistaa ulospäin.

tarve kakata, niin kertaa se sadalla, niin ehkä pääset lähelle. Ponnistuttaa niin kamalasti, että alapääsi tekee sen vaikka et haluaisi (ei saa vielä ponnistaa) pitää keskittyä 100%:sti että voit yrittää saada syntyvän ponnistuksen hallintaan ja estää kehoasi menemästä siihen mukaan

alapäässä...tulee vaan olo, että nyt sitä vois ponnistaa ulospäin.

Tuntuu tosiaan paine alapäässä, joka "pakottaa" ponnistamaan.

Vähän kuin olisi kauhea kakkahätä ja kakka pyrkii ulos =D

paine on niin valatava että sinun on pakko ponnistaa, koska haluat sen kivun pois Onneksi ponnistusvaihe on usein lyhyt.

eri osastolta. Tuntui, että lapsi tulee väkisin, vaikkei edes ponnistaisi, mutta ponnistaminen helpotti oloa.

Se pallo vaan tulee ja tulee.

vauva ei sattunut samalla tavalla terävästi.



Vauva tuntuu suurelta ja on suuri, mutta niin vain se työntyy melkein itsestään ulos silloin kun on sen aika. Ihan pieni ponnistaminen jo sinänsä vie kauheat avautumisvaiheen kivut pois.



Ponnistamisvaihe on ihana, mutta se vaatii keskittymistä olemaan rauhallinen, jotta vauva mahtuu helpoiten. Kannattaa hengittää hyvin, jotta vauva saa hyvin happea.



Pelkäsin etukäteen, että ponnistaminen olisi kivuliainta. Yllätyin, kun se ei ollutkaan kivuliasta ja rauhoituin. Tuntui jotenkin kohtalokkaalta. Olin vastuussa, että vauva mahtuu ulos, joten ponnistin tosiaankin alussa tunnustellen, että mahtuuhan varmasti.

Synnytin luomuna, joten ei johtunut lääkkeistä, etten tuntenut ponnistustarvetta. Jälkikäteen olen ajatellut, että meni jotenkin ohi, kun kätilö väitti, että sen tuntee varmasti ja ei voi olla ponnistamatta. Minulle näin vahvaa oloa ei tullut. Tai tuli kyllä aiemmin, mutta suht lievänä kuitenkin. Sitten tunne laimeni, kohtu väsyi ja supistukset heikkeni, mutta oksitosiinilla autettuna sain vauvan tulemaan ulos ilman imukuppia. Ponnisturtarvetta en siinä enää tuntenut.