Oletko avioliiton jatkuessa vaihtanut takaisin omaan sukunimeesi
tai ottanut käyttöön yhdistelmänimen? Missä vaiheessa?
Naimisiin mennessä tuntui tärkeältä vaihtaa miehen sukunimeen, mutta sitten myöhemmin onkin tullut kärvisteltyä asiassa - useita vuosia. Miehen nimi on mielestäni kauniimpi ja harvinaisempikin on, mutta silti, kun se oma olisi sittenkin oma.
Lapsia on kaksi, pieniä koululaisia, jos se nyt tähän jotenkin liittyy.
Mitä suosittelisitte näin asiaa tarkemmin tuntematta ja ihan mutu-pohjalta, miehen nimen pitämistä, yhdistelmää vai oma nimi takaisin?
Kommentit (3)
tai siis sukunimi on tylsä ja melko yleinen kun taas minun on melko harvinainen, alle 200 reippaasti. Otin kuitenkin pelkästään miehen nimen naimisiin mennessä koska en jaksanut alkaa asiasta tappelemaan miehen kanssa ja siinä olisin samalla saanut nuorena tyttönä koko suvun vihat päälleni. Kun oltiin oltu 10 vuotta naimisissa vaihdoin yhdistelmänimeen. Vieläkin ottaisin pelkästään oman sukunimeni, ehkä sitten kun ollaan oltu 20 vuotta naimisissa niin vaihdan pelkästään omaan nimeeni...
Itse olen ainakin tosi vahvasti identifioitunut "uuteen" sukunimeeni, vanhasta joskus hassusti muistuttaa se, että allekirjoitukseeni (joka on aikamoinen suttu) välillä tupsahtaa sukunimeen vähän ylimääräistä. En usko että vaihtaisin sukunimeä edes erotessa, onhan se lastenkin sukunimi ja tuntuisi kummalta olla eri nimellä kun lapset... Yhdistelmänimiäkään en oikein ymmärrä, tai onhan sillä huumoriarvoa olla vaikka Järvinen-Lampinen :D
eli piti oman nimensä naimisiin mentäessä, mutta lasten myötä halusikin saman nimen kuin perheellään.
Sitten tietääkseni yksi vaihtoi takaisin oman nimensä, kun oli avioliiton myötä kokonimikaima miehensä tyttären kanssa ja se alkoikin tuntua kiusalliselta.
Mutta ihan fiilispohjalta omalle alkuperäiselle nimelleen vaihtaneita ei ole tullut vastaan