Käyttekö seurakunnan kerhoissa? Kuinka paljon siellä
on ns uskonnollisuutta? Mitä yleensäkin niissä tapahtuu?
Kommentit (9)
Se riippuu ihan vetäjästä. Penskana olin seurakunnan iltapäiväkerhossa, ja siinä oli jeesukset kaukana. Noin kymmenen vuotta sitten vedin muutaman vuoden ajan sähly- ja koripallokerhoja, enkä sanonut tavuakaan uskonnollisista asioista. Siellä pelattiin ja harrastettiin. Jos jeesuksia halusi niin sai mennä kirkkoon. :)
Minä olin 10-vuotta sitten seurakunnan sählykerhossa. Meillä oli jeesukset mukana. Aina harkkojen jälkeen hartaus. Minut viskattiin ulos kun en suostunut pistämään käsiä ristiin :(
leikkivät yn. Tietysti esim. pääsiäisenä ym. kirkollisina juhlapyhinä asioista keskusteltiin. Vapaa muotoista toimintaa ja jos ei kiinnosta voi leikkiä muualla. Siis juuri tuo seurankunnankerho, missä voi käydä vanhemman kanssa kerran viikossa.
tasolla kun tarvittaisiin tekemistä päiviin lasten kanssa. ap
kerhoissa ei ole yhtään paitsi näytelmäkerhossa tekivät jouluksi joulevankeliumi-esityksen kirkkoon. Pienemmille suunnatuissa kerhoissa on ollut ne hartaudet ja joitain lauluja. Päivät on leikkimistä ja paljon askartelua. Meillä tuo kerho oli tosi kiva, että tyttö ihan pettyi, kun joutui eskariin jossa ei tehty hänen mielestään mitään(eli ei ehditä askarrella)
Itsekin olen ollut seurakunnan kerhoissa ja vetänytkin niitä niin en niissä enempää uskonnollisuutta ole ollut kuin tuo hartaus.
Perhekerhossa on lyhyt alkuhartaus, eli jokin lastenvirsi lauletaan ja vetäjä saattaa esim. kertoa ajankohtaisesta kirkkovuoden juhlasta. Sitten on kerhorukous. Kerhossa lauletaan myös ihan uskonnottomia lauluja, kaikki ei ole virsiä. Lopussa on kerhon lopetuslaulu. Minusta uskonnollisuutta on melko vähän, eikä siellä tuijotella kekenkään käsienristimisiä. Tervetuloa kerhoon!
Vakkarikävijä.
Alkuun oli n. 10min kestävä "hartaus" joka oli hyvn pienille suunnattu. Sitten juotiin pullakahvit, ja siitä siirryttiin leikkimään ja juttelemaan. Isommille oli ohjattu askartelutuokio. Lopuksi kokoonnuttiin yhteen ja kiitettiin päivästä ja laulettiin loppulaulu
Se riippuu ihan vetäjästä. Penskana olin seurakunnan iltapäiväkerhossa, ja siinä oli jeesukset kaukana. Noin kymmenen vuotta sitten vedin muutaman vuoden ajan sähly- ja koripallokerhoja, enkä sanonut tavuakaan uskonnollisista asioista. Siellä pelattiin ja harrastettiin. Jos jeesuksia halusi niin sai mennä kirkkoon. :)
Minä olin 10-vuotta sitten seurakunnan sählykerhossa. Meillä oli jeesukset mukana. Aina harkkojen jälkeen hartaus. Minut viskattiin ulos kun en suostunut pistämään käsiä ristiin :(
Niin, noh, ei meitä kukaan ollut kyttäämässä. Emme jeesustelleet lainkaan omissa kerhoissamme (pun intended, heh), vaan pidimme sen puhtaana harrastekerhona. Aktiivisille ja vilkkaille pojille sitä ei halunnutkaan mitään kolmiyhteyttä tuputtaa.
Ja, kun joskus 80-luvulla itse olin seurakunnan kerhossa, niin ei sielläkään sitä uskontoa ollut. Ainakaan niissä mitkä muistan. Kerhoja ei juurikaan silloin ollut, joten nuo seurakunnan järkkäämät olivat ainoita vaihtoehtoja.
samoin kuin kasilla. Eikä mun mielestä oo mitenkään liikaa uskonnollisuutta. Ja ei se mun mielestä huonoksi ookaan (vaikka en ite hirveän uskonnollinen olekaan) että lapsi sais turvallisen käsityksen Jeesuksesta ja Jumalasta. Tosin meidän 2,5 vee ei oikein vielä tarkkaan jaksa kuunnella asioita loppuun asti, ehkä ens vuonna sit paremmalla menestyksellä :D
Se riippuu ihan vetäjästä. Penskana olin seurakunnan iltapäiväkerhossa, ja siinä oli jeesukset kaukana. Noin kymmenen vuotta sitten vedin muutaman vuoden ajan sähly- ja koripallokerhoja, enkä sanonut tavuakaan uskonnollisista asioista. Siellä pelattiin ja harrastettiin. Jos jeesuksia halusi niin sai mennä kirkkoon. :)