Apua! Tuttuani epailtiin lapsen pahoinpitelysta, vapautettiin kylla syytteista. Tuin hanta koko sen prosessin ajan, ja ihan aidosti uskoin siihen ettei han ole mitaan tehnyt.

Nyt huomaan, että olen alkanut epäillä häntä! En osaa edes sanoa miksi epäilen. Ehkä ilkeyttäni? Ei siis ole mitään sellaista, mikä osoittaisi hänen tehneen jotain tai että tutkinta olisi mennyt pieleen.



Onkohan tämä sellainen asia, josta pääsen yli? Tutulleni en halua asiasta puhua, koska tiedän että loukkaisi aivan mielettömästi jos kertoisin tän hänelle suoraan. Ja siis toisaalta tiedän ettei hän mitään tekisi lapselleen, mutta miksi siis olen alkanut epäillä? Onko mun oma elämä vaan niin tyhjää, että olen vainoharhainen ja etsin draamaa muiden elämistä?



Tuttuni on usein tosi vihainen ja on väsynyt, mutta siis en ole ikinä siitä huolimatta nähnyt tekevän mitään pahaa lapselleen. Miten saisin itseni järkiini? Onkohan se vaan sitä, että hänen olemuksensa muistuttaa minua äidistäni (koska se tosiaan muistuttaa, eleet, ilmeet, puhetapa, äänenpainot), joka pahoinpiteli minua? Vai mistä se vois johtua? Vai olenko vain vittumainen ja pahansuopa ihminen?