Miksi se seksi on niin tärkeää parisuhteessa?

Ihme teinikuvitelmia vaalitaan taas tässäkin ketjussa. Joku tykkää roolileikeistä, toisen mielestä ne on taas teennäisiä kuin mikä.



Ei seksin laatua mitata asentovaihteluiden määrällä, suuseksin tai peppupanojen frekvenssillä tai sillä, jaksetaanko jyystää yhteen putkeen kaksi tuntia.



Seksi on tyydyttävää, kun sitä on tarpeeksi usein (=niin paljon, että määrä on molemmista hyvä) ja molemmat saavat orgasmin sellaisen halutessaan.



Epätyydyttäväksi homma käy, jos toisella puolisoista (se voi olla yhtä hyvin vaimo kuin mieskin) on kovin erilaiset tarpeet kuin toisella.



Jos teillä ap varmasti molemmat tykkää siitä, että seksiä on vain kerran viikossa, niin antakaa palaa ja viisveisatkaa siitä, mitä viihdeteollisuus yrittää teille tuputtaa Oikean Seksin mittapuiksi.



Jotenkin se vaan usein tuppaa olemaan - ja tämän olen lukevinani ap sinunkin aloituksestasi, kun puhut lapsista ja vaativasta työelämästä - että seksi arkipäiväistyy ja muuttuu liiaksi lauantai-saunan kaltaiseksi rutiiniksi. Se muuttuu joksikin, joka hoidetaan pois alta, että siippa pysyy jotakuinkin tyytyväisenä eikä ala harrastaa sivusuhteita...



Seksi on kyllä muutakin kuin ejakulointi. Se on läheisyyttä ja osoitus suhteessa edelleen sinnittelevästä intohimosta ja tunteesta.



Ja edellisellä en siis edelleenkään tarkoita, etteikö seksin määrä ja tavat ihan normaalistikin muuttuisi iän ja elämäntilanteen myötä. Mutta kannattaa hiukan panostaa asiaan, jos huomaa, että se on vähentynyt kovasti ja alkaa tuntua pakkopullalta.

Mutta pettymys oli suuri kun mies alkoi solvata ja syyllistää viikonloppuna kun ei tehnytkään juuri silloin itsellä mieli. Niin tai näin, mikään ei riitä. Se alkaa olla aikamoinen rasite jo koko suhteelle.

On hyvä jutella asioista, joissa toinen tuntee tilanteen epäreiluksi tai epätyydyttäväksi. Mutta solvaaminen ja syyllistäminen ei todellakaan auta, vaan pitää hakea ratkaisuja (ja ensin tietysti miettiä, onko tilanne ongelma ja jos on, kenelle ja miksi).

Tarkoitan tuolla lopulla sitä, että jos toinen toivoo seksiä kerran viikossa tai kahdessa, eikä toinen (ilman sen kummempaa syytä) halua, suhteessa on ongelma, johon kannattaa hakea ratkaisua niin, että se toinen saataisiin innostumaan. Jos taas toinen haluaisi kahdesti päivässä, sanoisin, että kontuullisuuden nimissä ratkaisu on saada haluamista vähenemään, ei sitä toista innostumaan kahdesti päivässä. SUhteellista tämäkin.

Hanen syynsa ja motiivinsa jaivat arvailujen varaan, eli tuokin on tietenkin yksi mahdollisuus. Surin pitkaan tuon suhteen paattymista, oli paljon hyvaakin. Kommunikaatio ei ollut osa sita hyvaa.

Vaitti etta oli kaynyt laakarissa, ja asiasta oli keskusteltu, jonka uskoin. Samainen laakari oli myos kuulemma sanonut, etten saisi asiaa enaa ottaa puheeksi koska se vaan stressaa lisaa. En sitten sanonut muutamaan kuukauteen mitaan, vaan pidin asian pinnan alla.

Sitten han ei halunnut enaa tavata kahdestaan, vaan vahintaan tyttareni piti olla mukana, tai kavereita tms. Tietysti kyselin mika on, ei kuulemma mikaan ja kaikki hyvin ja han onnellinen. Tuota kesti 3-4 vkoa, sain tarpeekseni. Edelleen olisin halunnut tietaa mista mattoi, ja mita voitaisiin asialle tehda, mutta han ei sita minulle halunnut kertoa. Kun pistin valit poikki, ei han pahemmin peraan huudellut.

tämän toisen tyypin kohdalla kyse tosiaan oli siitä, että hänellä nolotti oma haluttomuutensa. hän ajatteli sitä jonkinlaisena miehuuden menettämisenä, etenkin kun se lopulta johtui alentuneesta testosteronihormonin tasosta. tuo oli sitten syy, ettei hän halunnut asiasta keskustella naisen kanssa.

Hanen syynsa ja motiivinsa jaivat arvailujen varaan, eli tuokin on tietenkin yksi mahdollisuus. Surin pitkaan tuon suhteen paattymista, oli paljon hyvaakin. Kommunikaatio ei ollut osa sita hyvaa.

Seksihän on se, mikä erottaa parisuhteen kaverisuhteesta. En ymmärrä, miten joillakin voi olla seksi kerran pari vuodessa, kerran viikossahan on ihan hyvä, jos se kerta on jotain muutakin kuin 5min. pikapano.



Meillä vaan vielä toistisksi on intohimoa ja homma toimii. Ei me mitään roolileikkejä kylläkään leikitä, mutta kokeillaan kaikenlaista ja on tullut kokeiltua vuosien varrella. Tutun ja turvalisen ihmisen kanssa sitä juuri uskaltaa vapaasti kertoa mitä ja miten haluaa.



Ja seksihän on sitä varten, että molemmat siitä myöskin nauttii, ei se ole mikään pois alta hoidettava velvollisuus. Jos et pidä seksistä, et ole saanut koskaan hyvää seksiä, koska hyvään seksiin kyllä jää koukkuun. Hyvään ja tyydyttävään seksiin. Me sekstaillaan keskimäärin 3 kertaa viikossa, joksus enemmän joskus vähemmän, meistä se on kivaa. Ja muutakin läheisyyttä lötyy. Arjen suukot ja rutistuksetkaan ei ole hävinnyt kolmen lapsen, vuosien eikä töiden takia. Parisuhdekin vaatii työtä, ei se toimi jos sitä pitää itsestäänselvyytenä.



Kaikenkaikkiaan, miksi seksi on tärkeää? No, ei kaikille ole, meille on koska meillä seksi on kivaa :)

Tarkoitan siis sekä määrää että laatua. Mutta mitä sitten jos mikään ei tunnu riittävän? Jos mies ei edes halua ymmärtää että seksi ei ole mekaaninen suoritus ja rutiini ja siihen kuuluu luonnostaan myös määrällistä vaihtelua? Kirjoitinkin jo aikaisemmin tähän ketjuun syyllistämisestä, painostuksesta ym. ikävistä seikoista kun halut eivät aina kohtaa. On puhuttu asiasta, on sovittu tiettyjä asioita mutta silti mikään ei muutu. Seksistä on tullut minulle naisena suorastaan painajainen. Se on ikäänkuin vaatimus ja koko ajan olen arvosteltavana ja moitittavana. Seksi itsessään on hyvää ja tyydyttävää useimmiten mutten millään pysty olemaan robotti joka haluaa aina kun mies haluaa. Aivan sama onko seksiä 4 kertaa viikossa tai kerran, aina sama show jos kerrankin sanon että nyt juuri ei huvita. Olen jopa valmis jo eroamaan, niin paljon tämä asia suhdetta rasittaa.

Elämäntilanteet vaihtelevat, ja tärkeiden asioiden painotukset. Pitkään yhdessä olleilla voi esim. keskinäinen kunnioitus olla paljon tärkeämpää kuin säännöllinen seksi.

Siksi mun täytyykin elää yksin

joissa puidaan mitä joku työkaveri mahtoi tarkoittaa viikko sitten, kun sanoi että..

Oikeastaan vituttaa tämä vaatimus kaiken paskan päälle.

oletkos tullut ajatelleeksi, että se todellisuus saattaa olla ihan eri, kuin mitä näillä palstoilla mainostetaan? Kyllä se kerran viikossa peiton alla toimii myös :)

...ja parisuhteessa sitä on helppo harrastaa. En mä oikeesti tarvitse miestä elämääni mitään muuta varten. Toki lapselle isäksi ja onhan se kivaa kun kotona on toinen aikuinen jonka kanssa elämänsä jakaa, mutta ilmankin voisin elää. Ilman seksiä sitten kiipeilisin pitkin seiniä jo parissa viikossa....

Ja ei, ei meidän seksielämä ole tuota ap:n kuvaama rooli-räiskyntää.... kaukana siitä.

oletkos tullut ajatelleeksi, että se todellisuus saattaa olla ihan eri, kuin mitä näillä palstoilla mainostetaan? Kyllä se kerran viikossa peiton alla toimii myös :)

siis onhan sekin hyvä, tai ainakin parempi kuin ei mitään, mutta ei kannata yllättyä jos tossa toisessa ketjussa kerrotusta sivuhistoriasta löytyy sitä pornoa.

Se on sit omasta ylepydestä tai turhamaisuudesta, miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, kiinni että haittaako se.

Onhan näistä tehty kattavaa tutkimusta. Useimmille riittää kerta tai pari viikossa, mikä tarkoittaa, että on monia, joilla on seksiä selvästi harvemmin.



Mutta parisuhteessa seksi on tietysti tärkeää sen takia, että parisuhde on ainoa suhde, jossa tämän yhteiskunnan moraalisääntöjen mukaan voi harjoittaa seksiä. Lasten ja eläinten kanssa se ei ole sallittua eikä useimmat harrasta sitä ystävienkään kanssa. Seksi on kuitenkin yksi ihmisen perustarpeista.



Kaiken muun saa ystäviltäkin, vain seksiä ei. Yleensä.

Kun se taas ei toimi, sen merkitys on 90 %.



Jostain tuon kuulleena, pitää varmasti paikkansa.

Kaiken muun saa ystäviltäkin, vain seksiä ei. Yleensä.

vaikka sit drinkillä tai päivällisellä. Unohdit vaan mainita.

me ollaan klassinen "peiton alla kerran viikossa" -pariskunta ja ollaan oltu sitä oikeastaan alusta saakka, yhdessä ollaan oltu 15 vuotta eli meillä ns. halut ja tarjonta ovat aina olleet molempien mukaiset.



Toki sitä seksiä on joskus useammin, joskus harvemmin ja joskus innostutaan "revittelemään" oikein kunnolla kun olemme reissussa tms.



Mies saa katsoa pornoa jos haluaa ja tyydyttää itsensä (en tiedä, tekeekö näin mutta voisin kuvitella) koska itsekin teen samoin, ei se ole keneltäkään pois.



Käsittääkseni molemmat ovat ihan tyytyväisiä (tästä on keskusteltu); työelämä ja/tai opiskelut vievät mehut sen verran totaalisesti, että iltaisin on harvoin enää virtaa alkaa siellä sängyssä säätämään.

En mä oikeesti tarvitse miestä elämääni mitään muuta varten. Toki lapselle isäksi ja onhan se kivaa kun kotona on toinen aikuinen jonka kanssa elämänsä jakaa, mutta ilmankin voisin elää. Ilman seksiä sitten kiipeilisin pitkin seiniä jo parissa viikossa....

eli voisin elää selibaatissa joko sinkkuna tai suhteessa aivan hyvin, eron jälkeen 7 vuotta olinkin ilman seksiä ongelmitta. Mutta kaipasin kyllä kovasti ihmistä jonka kanssa jakaa arki ja keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä. Siksi hakeuduin taas suhteeseen vaikka yksinkin pärjään.

Seksi on ainoa asia, joka erottaa parisuhteen ystävyyssuhteesta.



Siksi se on tärkeää.



(Hyvä)Seksi luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mielihyvän tunteita. Hyvänäpito luo tunnetta, "olen tärkeä ja minua rakastetaan".



Hyvää seksiä ei voi määritellä ulkopuolelta, vaan parisuhteen osapuolet päättävät, mikä on hyvää ja mikä lisää hyvää oloa.



Peiton alla pimeässä on ihan hyvää ja riittävää, jos se on sitä, mitä molemmat haluatte.

Minulle ainakin parisuhde on aaaika paljon muutakin kuin sänkypuuhia. Kaikki läheisyys ei ole seksiä, ja se on silti sellaista että sitä on vain puolison kanssa.