Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En ole ollut onnellinen sitten lapsuuden, onko se normaalia?
26.02.2012 |
Onko suurin osa ihmisistä onnellisia, miltä sellainen mahtaa tuntua? Mulla on kyllä silloin tällöin hyviä hetkejä ja voin olla toisinaan iloinen, mutta onnellinen en ole ollut pariin vuosikymmeneen. Onnellisuus on minusta sellaista pitempiaikaista hyvää oloa, että huonot hetket ovat harvemmassa kuin hyvät, olenko väärässä?
Kommentit (13)
elämässäsi on jotain vialla, jos et ole onnellinen. Onnellisuus on vakiotila, jollainen on, kun ei ole mitään vialla.
Minusta onnellisuus on peruskiitollisuutta niistä pelikorteista, mitkä on saanut. Vaikka jokin asia välillä mättää, niin silti takaa loistaa peruskiitollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämässäsi on jotain vialla, jos et ole onnellinen. Onnellisuus on vakiotila, jollainen on, kun ei ole mitään vialla.
Minusta onnellisuus on peruskiitollisuutta niistä pelikorteista, mitkä on saanut. Vaikka jokin asia välillä mättää, niin silti takaa loistaa peruskiitollisuus.
lapsena koskaan onnellinen. Vasta joskus lukioiässä tuli sellaisia aikoja ekoja kertoja. Ihmettelen syvästi niitä ihmisiä, jotka puhuvat lapsuudesta jonakin onnen kulta-aikana.
Ei minulle mitään dramaattista lapsena sattunut, mutta olin koulussa jonkin verran kiusattu ja ulkopuolinen. Kotona vanhemmilla oli omia ongelmiaan ja niistä johtuen heillä ei ollut energiaa huomata lapsiaan juurikaan. Totaalista yksinoloa siis, ja kun aikuistuin, sain ystäviä ja ihmissuhteita viimein.
Ja asiaan: sinun kannattaisi jutella asiasta lääkärille. Voi olla ihan masennuksesta kyse. Mutta kaikilla on tuollaisia vaiheita elämässään, ehkä enemmän kuin ulospäin voisi arvatakaan.
elämässäsi on jotain vialla, jos et ole onnellinen. Onnellisuus on vakiotila, jollainen on, kun ei ole mitään vialla.
Minusta onnellisuus on peruskiitollisuutta niistä pelikorteista, mitkä on saanut. Vaikka jokin asia välillä mättää, niin silti takaa loistaa peruskiitollisuus.
Esimerkiksi masentuneella ei vain ole voimia nähdä asiaa noin.
lapsena koskaan onnellinen. olin koulussa jonkin verran kiusattu ja ulkopuolinen. Kotona vanhemmilla oli omia ongelmiaan ja niistä johtuen heillä ei ollut energiaa huomata lapsiaan juurikaan. Totaalista yksinoloa siis, ja kun aikuistuin, sain ystäviä ja ihmissuhteita viimein.
sama tilanne plus alkoholiongelmaiset vanhemmat, mutta kuitenkin muistan, että jonnekin 12-vuotiaaksi asti heräsin aamuisin onnellisena ja halusin tehdä asioita ja nautin esim. auringonpaisteesta ja sellaisista pikku jutuista tosi paljon. Sen jälkeen maailma on pikkuhiljaa muuttunut harmaammaksi ja harmaammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama tilanne plus alkoholiongelmaiset vanhemmat, mutta kuitenkin muistan, että jonnekin 12-vuotiaaksi asti heräsin aamuisin onnellisena ja halusin tehdä asioita ja nautin esim. auringonpaisteesta ja sellaisista pikku jutuista tosi paljon. Sen jälkeen maailma on pikkuhiljaa muuttunut harmaammaksi ja harmaammaksi.
siis Ap
elämässäsi on jotain vialla, jos et ole onnellinen. Onnellisuus on vakiotila, jollainen on, kun ei ole mitään vialla.
Minusta onnellisuus on peruskiitollisuutta niistä pelikorteista, mitkä on saanut. Vaikka jokin asia välillä mättää, niin silti takaa loistaa peruskiitollisuus.
Esimerkiksi masentuneella ei vain ole voimia nähdä asiaa noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa.
En ole ollut onnellinen sitten lapsuuden. Mutta niin, minulla onkin diagnosoitu pitkittynyt vaikea masennus.
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti onnellinen tavattuani mieheni. Olemme olleet naimisissa jo pari vuosikymmentä, ja tunnen vieläkin joka päivää samaa lämpöä ja onnen tunnetta herään hänen vierellään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on masennusdiagnoosi, tosin se on lievä masennus. Ja tunteeni on samantapainen.
Kerran, kun lapsi oli pieni, heräsin aamulla hänen sängystään, kun meillä oli yöllä välillä tapana vaihtaa nukkumapaikkoja. Unenpöpperössä luulin silloin, että olen vielä pieni tyttö ja että tyttäreni on siskoni, joka nukkuu isämme vieressä. Silloin minulla oli pitkästä aikaa se ihana olo, että tuskin maltan odottaan aikaa, jolloin voi nousta ylös ja lähteä leikkimään. Oli niin hyvä ja iloinen ja utelias olo.
Sitten tajusin totuuden: olen perheen äiti. Oli kuin raskas lasti olisi vajonnut sisälle rintaani.
En tiedä miksi näin on. Olisi hauskaa, jos voisi sanoa jonkin tietyn syyn, mutta en tiedä syytä. Minua auttavat lääkkeet pysymään toimintakunnossa päivästä toiseen.
Mulla on masennusdiagnoosi, tosin se on lievä masennus. Ja tunteeni on samantapainen.
Kerran, kun lapsi oli pieni, heräsin aamulla hänen sängystään, kun meillä oli yöllä välillä tapana vaihtaa nukkumapaikkoja. Unenpöpperössä luulin silloin, että olen vielä pieni tyttö ja että tyttäreni on siskoni, joka nukkuu isämme vieressä. Silloin minulla oli pitkästä aikaa se ihana olo, että tuskin maltan odottaan aikaa, jolloin voi nousta ylös ja lähteä leikkimään. Oli niin hyvä ja iloinen ja utelias olo.
Sitten tajusin totuuden: olen perheen äiti. Oli kuin raskas lasti olisi vajonnut sisälle rintaani.
En tiedä miksi näin on. Olisi hauskaa, jos voisi sanoa jonkin tietyn syyn, mutta en tiedä syytä. Minua auttavat lääkkeet pysymään toimintakunnossa päivästä toiseen.
on joskus unissa sellainen energinen ja onnellinen ja iloinen olo ja sitten herään..ihmisillä kun yleensä on perusilme sellainen vakava ja vähän surullinenkin, niin aina kuvittelen, että kukaan muukaan ei ole onnellinen, mutta sitten kaikki ovatkin aina innoissaan suunnittelemassa jotain tai lukevat vaikka kirjaa ja nauttivat siitä tosi paljon eivätkä mieti samalla miten kamalaa kaikki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en lapsena muista olleeni onnellinen kuin pikku hetkiä. Kun muutin kotoa pois, olin tyytyväinen aina, kun oli töitä ja elämä kunnossa.
Alue: Aihe vapaa
on hetkiä, ei hetkejä! Vastasin itselleni..