Miten jotkut kehtaa kuljettaa vielä nelivuotiasta tai vanhempaakin lasta rattaissa??

kävelen lapsen kanssa usein kaupunkimme keskustaan ostoksille ja tulen bussilla takaisin. Matkaa on reilut 6 km. Kuinka monen lapsi jaksaisi? J shoppailukävely siihen päälle vielä.

No just. Aika S.A meininkiä

Left. Right. Leftrightleft. O_o

minusta olisi epäreilua väkisin kävelyttää pientä lasta esim 9h päivässä, kun aikuisenkin jalat on sellaisen jälkeen väsyneet. saat toki kolmevuotiaitasi kävelyttää, meillä kauppamatka tuolloin oli 3,5km joten en hetkeäkään odottanut että 5v kävelisi koko matkan mennentullen. annoin istua rattaissa, mutta varmaan me ollaankin pullamössöperhettä sitten.



nyt meillä on autokin, 4v kävelee silti kauppaan 1,5km/suunta eikä valita väsymystään. ei olla käytetty rattaita kun asutaan nykyään pk-seudulla missä bussiyhteydet on ihan muuta kuin esikoisen aikaan.



meillä tuolloin pelkkä matka juna-asemalta kotiin oli 6km ja itseäni harmitti kävellä se matka kun olin 10h aiemmin kävellyt saman matkan toiseen suuntaan mennäkseni sinne korkeasaareen. mutta kenellä se kirkkain kruunu olikaan, varmaan tällä nro 24 lapsella?

nopeasti tekemään kauppareissut 4km päässä olevalle ostarille. Ilman rattaita joutuisin menemään bussilla, koska lapsi ei jaksaisi kävellä koko matkaa eikä varsinkaan sitten enää ostarilla, vaan alkaisi kiukutella. Ja lapsen tahtiin kävellen ostosreissussa menisi pitkälle iltapäivään, kun rattaiden kanssa olemme kotona lounasaikaan. Ja saan rattaiden alakoriin ja aisaan ostokset, ei tarvitse hiki päässä raahata niitä käsissä. Ja vielä sekin syy, että matkalla on vilkkaasti liikennöityjä katuja, joilla on onnettoman kapeat jalkakäytävät, ja poika on myös vilkkaasti ja arvaamattomasti liikennöivä. Siinähän niitä syitä jo tulikin.

Ja yleensä lihava lapsi = lihavat vanhemmat

ja lihavia ei pahemmin näe vaunulenkeillä

Ja kyllä, me käydään naapurin maman kans lenkillä rain or shine joka päivä ja ollaan hel-post-ti lihavia (etenkin av:n mittasuhteilla).

Ihan OT vaan, sorry.

lihavilla vanhemmilla ei luultavasti ole lihavia lapsia, mutta lihavilla lapsilla lähes aina lihavat vanhemmat. Sorry vaan mutta tämä on ihan fakta, a fact

Ja juu kyllä on tytär istunut rattaissa 4vuotiaana...Mitäs se kellekkään kuuluu:D

On rattaissa sen takia, että muuten en saisi ikinä kaupasta tuotua mitään. Meillä 2 lasta. 4 v kyllä kävelee usein koko matkan, mutta istuu aina kun voimat loppuu. Mulla ei ole autoa ja lähipuistoon 2km. Siitä tulee pitkä reissu ainakin takaisinpäin tullessa jos ei olisi rattaita!!

lihavilla vanhemmilla ei luultavasti ole lihavia lapsia, mutta lihavilla lapsilla lähes aina lihavat vanhemmat. Sorry vaan mutta tämä on ihan fakta, a fact

Ja mikä fakta menee niin, että "lähes aina"? Eli mikä prosentti? Ja mikä on lihava lapsi? Pyöreä vai oikeasti erittäin lihava? Mun tuttavapiirissä "lihavia lapsia" on paljon enemmän niillä laihoilla, jotka syöttää lapselle mitä tahansa, kun ovat itsekin voineet syödä mitä tahansa lihomatta. Ja me lihavat vanhemmat taas seurataan hyvin tarkkaan, että lapsi syö sen verran ettei lihois ja joutuis kärsimään samoista traumoista kun me vanhemmat.

Mutta se nyt tietenkin on meininki täällä meidän wt-piireissä ja te paremmat ja kauniimmat ihmiset teette toisin ja teidän maailmassa vaan läskit paskat tekee läskejä paskoja.

Rattaat on kätevät jos aamulla on monta tuntia puistoilemassa. Takaisin kotiin lähtöä voi viivästyttää ja antaa leikkiä kavereiden kanssa pidempään, kun on rattaat mukana ja ruoka kotona valmiina. Jos leikeissä tulee väsy ja nälkä, niin tosi hyvä vaihtoehto on kurvata rattailla kotia. Myös uhmakohtaukset hoituu näin helposti, jos leikeistä lähtö harmittaa. Makaroniksi heittäytyvä ja huutava lapsi ei ole ihan kaikkein ihanin puistoilun lopetus ilman rattaita + pitkä kävelymatka. Liikuntaa on kyllä ehtinyt tulla monen tunnin ulkoilussa muutenkin.



Toisella lapsista, joka oli jo kulkenut tosi hyvin pidempiä matkoja, alkoi tulla kasvukipuja. Ei siis oikeasti jaksanut kävellä, kun jalkoihin alkoi sattua. Itsekin ihmettelin, että miten ei ennen onnistuneet matkat enää sujuneet. Lapsen sanat, "en jaksa" oli oikeasti en pysty, kun asiaa salvitin oikein perusteellisesti.



Näin meidän tytöt erosivat pieninä. Toinen ei halunnut lähteä puistoista ja toisella oli kovat kasvukivut. Molemmat todella aktiivisesti vaativaa liikuntalajia harrastavia nuoria. Ei se asfaltin kävely ole autuaaksi tekevä juttu. Mielummin aktivoin lasta nauttimaan liikunnasta luonnossa, puistoilla, kylpylässä. Innon liikuntaa voi myös tappaa tekemällä liikkummisesti pakkoa ja tylsää.



Aivan samoin hiihto voi olla mitä hienoin juttu kauniilla säällä jäällä eväiden kera. Pakolla pakkasessa ja huonolla ladulla innon voi kyllä tuhota. Jos haluat lapsesi kävelevän niin vie se vaikka luontopoluille! Huoh!