Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa masentunutta valittajaa sukulaisjuhlissa?
26.02.2012 |
Jo valmiiksi kiukuttaa ja ärsyttää. Sukulainen on ollut vuosikymmeniä masentunut, mikään hoito tai lääkitys ei auta ja suusta ei ulos tule mitään muuta kuin valitusta. On niin energiasyöppö että ahdistaa. Loukkaantuu jos häntä ei kuunnella, loukkaantuu jos ei päivitellä hänen kauhean, hirveän rankkaa elämäänsä ja valittaa, valittaa ja valittaa. Jopa säästä valittaa. Ei ole puheenaihetta joka ei kääntyisi valitukseksi.
Ymmärrän että masennus on sairaus mutta menee hermo kun kieltäytyy hoidosta, ei hoida itseään kunnolla ( terapiaaan ei suostu, lääkkeitä syö epäsäännöllisesti, päivärytmi on mitä sattuu, ei liiku, ei syö säännöllisesti -ja mikään näistä ei tietenkään auttaisi kuitenkaan-)
Kommentit (26)
ja voithan keskustella hänen kanssaan ties mistä aiheista ja tarkkailla kuinka monta lausetta tarvitaan että asia kääntyy negatiiviseksi. Heität vaikka jonkin kommentin hänen asustaan tai että hän näyttääkin virkeältä. Sitten lasket.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toteaa, että onpa ihana helle, hän alkaa ruikuttaa kun on kuuma ja kasvit kuolee, kun eivät saa sadetta jne.
Jos toteaa, että Suomeen saatiin sitten uusi presidentti, hän alkaa ruikuttaa, että hänen oma ehdokkaansa oli paljon parempi ja että Haukiollakin on kamala tukka jne.
Jos toteaa, että itsellä alkaa lomakin kohta, hän ruikuttaa, että lomalla on niin yksinäistä ja kohta huomaatkin hänen kutsuneen itse itsensä teille koko kesäksi.
Ja niin edelleen.
olen alkanut olemaan aika tylsä ja tympeä hänelle. En vaan jaksa. Jos paikalla on muita ihmisiä niin huolehdin vaivihkaa, että joku muu kuuntelee sitä ruikutusta...
Tähän tapaan: valittaa vaikka, kun kotona on niin vaikeaa, toteat: "Totta, monihan on kotiin kuollu!" Siis pilke silmäkulmassa tietysti.
Meillä on mun serkun kanssa diili. Kun jompi kumpi joutuu nalkkiin tätimme kanssa, toinen menee aina pelastamaan sanoen kuule, sun apua tarvitaan nyt keittiössä ja mennään keittiöön vähäksi aikaa ja taas vaihdetaan paikkaa.
Kyllä se valittaja jossain vaiheessa tajuaa kun kaikki ympäriltä häviää.
Yhden kerran, siis vuosia vuosia sitten kun äiti joutui siskonsa puheripulin alle ja silloin äiti sanoi suoraan kukaan ei kestä sun puheita kun aina valitat. Mutta ei mennyt jakeluun.
Mutta siitähän se sitten riemu syntyisi, jos jättäisi kutsumatta.