ero ja lapset!

erotessa n. 5 vuotias. Tämä tapahtui siis 70-luvulla ja vanhemmat päätyivät ratkaisuun jossa sisar jäi äidilleen ja mieheni isänsä huostaan. Mieheni tapasi sisartaan satunnaisesti ja siitä johtuen aikuisena heillä on varsin huonot välit. Riitelevät milloin mistäkin. Itselleni on jäänyt vaikutelma että kiinteä sisarussuhde on jäänyt muodostumatta lapsuudessa. Heidän riitelynsä on vieläkin joten lapsenomaista aivan kuin vieläkin riitelisivät kuin pienet lapset. Karseinta mitä mielestäni voi vanhempien eron yhteydessä tehdä on erottaa sisarukset toisistaan.



Ettekö voi sopia yhteishuoltajuutta? Se olisi kaikkien kannalta paras ratkaisu. Sopikaa asianne sosiaaliviranomaisilla. Tuskinpa sielläkään suositellaan lasten erottamista toisistaan.

meillä lapset oli jo 13v ja 15v kun ero tuli ja mies olisi halunnut pojan luokseen asumaan, tytär sanoi että ikinä ei anna veljelleen anteeksi jos tämä muuttaa isän luo, tosin poika ei itsekään halunut muuttaa isän luo.

eli luonnollisesti vuorottelette lasten hoidossa. Noin pienten ollessa kyseessä ei kummastakaan vanhemmasta ole hyvä olla liian pitkään erossa. Kannattaa miettiä myös käytännön asioita eli miten teillä kummallakin menee työt, missä asutte jne. eli se, jolla mahdollisuus olla enemmän kotona ja isompi asunto pitää ehkä lapsia luonaan vähän enemmäm.



Varaa heti maanantaina aika lastenvalvojalle, oman paikkakuntasi sosiaaliviraston sivuilta löytyy yhteystiedot eli nyt googlailemaan. Siellä sovitaan näistä ja laitetaan asiat paperille, jos ette pysty sopimaan asioista yhdessä. Lasten takia kannattaisi kuitenkin yrittää, erossa lapsille rankinta on juuri tuo kiistakapulaksi joutuminen.

erottiin muutama kk sitten ja lapset on ollu vuoroviikoin meillä. Ei tämäkään ratkaisu minua miellytä, kun tuntuu, että haluaisin lapsille yhden pysyvän kodin. Mies kuitenkin vaatii saada myös lapsia, joten tähän ollaan nyt päädytty.



Ei ole ero helppoa koskaan, etenkään lasten kannalta, mutta täytyy vaan mennä viikko kerrallaan eteenpäin.



Meidän välit ei ole mitenkään kovin lämpimät. Pystytään kuitenkin sopia lasten asioista jotenkuten. Esim. jos toisella on menoa tai työpäivä venähtää jostain syystä, on toinen sitten hakenut lapset päiväkodista. ja jos jompikumpi lapsista haluaa kovasti mennä toisen vanhemman luo, on myös annettu. Siis ei niin, että lapset pompottais meitä, vaan jos oikeasti on kova ikävä, niin ei me niitä lapsia väkisin pidetä. Pari kertaa on näin käynyt.



Meidän lapset (kuten myös ap:llakin) on kuitenkin vielä tosi pieniä, joten niit täytyy ottaa huomioon. Ei ne kunnolla osaa vielä kertoa, mitä haluaa, mutta parhaamme yritetään, ettei lapset hirveästi kärsisi.

erottiin muutama kk sitten ja lapset on ollu vuoroviikoin meillä. Ei tämäkään ratkaisu minua miellytä, kun tuntuu, että haluaisin lapsille yhden pysyvän kodin. Mies kuitenkin vaatii saada myös lapsia, joten tähän ollaan nyt päädytty.

Ei ole ero helppoa koskaan, etenkään lasten kannalta, mutta täytyy vaan mennä viikko kerrallaan eteenpäin.

Meidän välit ei ole mitenkään kovin lämpimät. Pystytään kuitenkin sopia lasten asioista jotenkuten. Esim. jos toisella on menoa tai työpäivä venähtää jostain syystä, on toinen sitten hakenut lapset päiväkodista. ja jos jompikumpi lapsista haluaa kovasti mennä toisen vanhemman luo, on myös annettu. Siis ei niin, että lapset pompottais meitä, vaan jos oikeasti on kova ikävä, niin ei me niitä lapsia väkisin pidetä. Pari kertaa on näin käynyt.

Meidän lapset (kuten myös ap:llakin) on kuitenkin vielä tosi pieniä, joten niit täytyy ottaa huomioon. Ei ne kunnolla osaa vielä kertoa, mitä haluaa, mutta parhaamme yritetään, ettei lapset hirveästi kärsisi.

Meillä on tilanne se, että ero saattaa olla edessä. Perheessä on yksi lapsi, ikää 2 v. Ajattelin jo mahdollisia tapaamiskuvioita yms. Omat vanhempani ovat eronneet, kun olin lapsi, ja tapasin isääni joka toinen viikonloppu, mikä oli ihan liian harvoin isäsuhteen kehittymisen kannalta, mutta liian tiuhaan kaverisuhteiden kehittymisen kannalta. Välimatkaa äidin ja isän kotien välillä oli niin paljon, että isäviikonloppuina en ollut lainkaan kavereitteni kanssa tekemisissä.

Toisaalta, olen vierestä seurannut erolapsen elämää viikko-viikko -systeemillä, samalla muistellen omaa lapsuutta: äitipuolella oli ihan eri systeemit ja arvostukset kuin äidilläni, ja olisi ollut tosi rankkaa vaihtaa kotia viikon välein (siis jos olisivat asuneet samalla paikkakunnalla tms.).

Kaiken tämän pohjalta minusta olisi paras, jos vanhemmat pystyisivät asumaan samalla paikkakunnalla tai edes naapuripaikkakunnalla, niin ettei lapsen kaverisuhteisiin vaikuttaisi liiaksi se, onko lapsi äidin vai isän luona. Mielestäni lapsella pitäisi olla yksi pysyvä koti, mutta silti tiiviit tapaamiset sen etävanhemman kanssa. Esim. etävanhemman luona joka toinen viikonloppu + joka viikko yksi ilta. Näin koti on selkeästi koti, mutta silti sitä etävanhempaakin tapaa riittävän usein niin että välit säilyvät läheisinä ja lämpiminä. Tuo yksi arki-ilta voi lapsen kasvettua olla vaikka joku vanhemman ja lapsen yhteinen harrastus, vaikka uimahallikäynti tms. Ja samalla lähivanhemmalle mahdollistuu jokin säännöllinen oma harrastus.

Toimisikohan tämä teilläkin?