Tunnustan vain täällä: kaduttaa et olen tehnyt 2 lasta näin nuorena :(

Ap musta ois ensiarvoisen tärkeää että saisit nyt ihan oman vapaaillan! Yhdenkin kerran jälkeen tilanne tuntuisi varmasti jo paljon siedettävämmältä.



Olen 21-vuotias 2-vuotiaan äiti, enkä ole itse katunut hetkeäkään lapsen saamista nuorena. Tosin meidän perheessä pyritään siihen, että molemmilla vanhemmilla olisi silloin tällöin omaa aikaa eikä kumpikaan joka viikonloppu notku baarissa.



Käyn noin kuukauden parin välein ulkona kavereiden kanssa, ja joka baarireissu on muistuttanut minua siitä, kuinka ihanaa onkaan olla nuori äiti, jolla elämässä on niinkin ihanaa sisältöä kun oma lapsi!



Yleisesti minusta on ihan hyvä saada lapsi/lapsia nuorena, varsinkin jos ei aio opiskella pitkään (itse opiskelijaäitinä voin kertoa että joskus meinaa vuorokaudesta tunnit loppua kesken). Kotikontujen baarit ehdin onneksi juuri 18v täyttäneenä koluta läpi, eikä jokaviikonloppuista biletystä ole ikävä. Joskus, kun seuraa facebookin kautta reppumatkaavien omanikäisten kavereiden seikkailuja ympäri maailmaa, olen miettinyt jäikö minulta jotain näkemättä/ kokematta, mutta lohduttaudun sillä että voin sitten nelikymppisenä tehdä vaikka maailmanynpärysmatkan eikä budjettikaan ole niin tiukka kuin nuorena olisi ollut :)

Tuntuu hyvältä huomata olevansa oikealla tiellä: Ei lapsia ennen 30 v.

Edelleenkään me kaikki alle 30 -vuotiaina lapsemme tehneet emme halua baareihin. Itse sain esikoisen 22-vuotiaana ja nyt olen tämän kolmen vuoden aikana (olen nyt siis 25) käynyt baarissa kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla ainoa asia mielessä oli että pitää lähteä nopeasti pois.

Meidän kaikkien parikymppisten elämä ei ole pelkkää bilettämistä.

Ap jos et ole provo (mitä kyllä epäilen kovasti, vaikutat psykomammalta tai vastaavalta) niin a) juttelet "miehesi" kanssa

b) jos ei onnistu juttelet vanhempiesi kanssa että voisivatko he hoitaa lapsia hetken

c) menet juttelemaan terapeutin tai vastaavan kanssa.

Olen itse nyt 38-vuotias ja lapseni 20v. ja 18v. Olihan se rankkaa, kun olivat pieniä ja itse niin nuori, mutta ehdottomasti elämäni parasta aikaa.

Yritä ap saada jostain apua, että saat itse levätä. Usein siihen uupumukseen ja totaaliseen kyllästymiseen auttaa kun saa kunnolla nukkua. Ei se bilettäminen oikeesti niin kivaa ole..



Tällä hetkellä, kun omat muksut asuvat jo omillaan, nautin elämästäni ja olen iki-onnellinen etten sitä iltatähteä tehnytkään! Kavereitten elämää tahdittavat lapset: korvatulehdukset, nuhakuumeet, vatsataudit, uhmaiät. Minun menemisiäni ja tulemisiani ei pikkulapset "häiritse". Tuntuu hyvältä saada tehdä (opiskella, työskennellä, matkustella) niinkuin haluan!

Lapsistani olen iloinen ja ylpeä! Fiksut nuoret aikuiset. Ja jonakin päivänä kaiketi olen mummona lapsenlapsille.

Tsemppiä pienten lasten äideille! Laittakaahan ne miehetkin vastuuseen perheestä tai sitten ulos!

tällaisen aloituksen jälkeen! Varsinkin, kun itselläni on about sama tilanne, mutta ikinä en voisi edes pienessä mielessäni ajatella katuvani lasten tekoa nuorena. Täytän juuri parin viikon päästä 23v ja toista lastamme odotetaan syntyväksi myös parin viikon sisään. On toki sanottava, että rankkaa se on tuon ensimmäisen lapsen ja hänen alati kasvavan uhmansa kanssa ja välillä olen niin poikki, että vaan itken vuolaasti siitä hyvästä, että pääsen yksin käymään pikasaunassa. Mutta kerroppa ap, miksi juuri biletys on se, mitä kaipaat? Eikö rauhallinen kävelylenkki, kavereiden kanssa kahvilla käyminen yms. tarjoa sinulle tarvittavaa pakoa arjesta? Miksi täytyisi päästä baariin ja vetää pää täyteen viinaa?



Äläkä jää lasten kanssa kotiin, kasvavat lapset tarvitsevat paljon uusia haasteita ja tuttu koti ei niitä aina tarpeeksi tarjoa. Omakin jaksaminen paranee, kun on lasten rytmit kunnossa ja säännöllisesti käydään ulkona pulkkailemassa, puistoissa keinumassa, rannalla uimassa, uimahallissa, perhekerhoissa jne. Voisit myös näiden aktiviteettien merkeissä mahdollisesti tutustua samassa tilanteessa oleviin äiteihin ja saada sitä kautta vertaistukea ja ehkä jopa lastenhoitoapua!?!

Kukin tavallaan ja tyylillään.

Mulle nuoreksi äidiksi joutuminen olisi ollut myrkkyä. Ne reppumatkat, ulkomailla opiskelu, kaikenkarvaiset kesätyöt ja ne bileetkin olivat mulle erittäin tärkeitä ja nyt rakkaita muistoja. Itse koen että ne voi tehdä niin täysillä koska : nuorena kokee asiat niin ehdottomina ja täysillä, enää ei tule sellaisia säväreitä oikein mistään kun mielipiteetkin ovat tasaantuneet. Ennen lapsia ja vanhoja vanhempia oli todella vapaa kaikesta vastuusta ja huolesta, nyt miettii ja huolehtii vaikka olisi yksin lomalla. Omille lapsilleni toivon aikaa ja rauhaa olla vastuusta vapaita nuoria aikuisia eikä ruveta lastentekoon liian nuorina.

Mutta nyt ap on jokatapauksessa äiti ja tarvitset lastenhoitoapua jottet todella katkeroidu tai ryhdy tissuttelemaan kotona ärsytystäsi. MLL, isovanhemmat, isä kaikki kehiin ja ap ulkoilemaan sillointällöin!

sain lapseni 38-vuotiaana ja sitähän paljon parjataan että näin vanhana lapsia hankitaan. Nyt minulla on kolme.

Minusta pikkulapsiaika on ihanaa, on hyvä tunne, kun saa pysähtyä eikä TARVITSE lähteä kotoa mihinkään. Ehdin bilettää ja matkustella, tehdä töitä jne monta vuotta.

Tämä oli lähinnä nyt niille vanhana lasten teon parjaajille, ei ap:lle. Jaksamisia ap:lle!

Ap: pikkulapsiaika on tod.nakoisesti kaikille vahan raskasta, iasta riippumatta. Mina hankin lapseni myohaan, mita muut esim talla palstalla kritisoivat ;) mutta tama on mun elama, mun paatos, olen tyytyvainen

Yrita nada Asian hyvia puolia, ala aina ajattele niita negatiivisia, onko asuinpaikalla ehka joku aiti-lapsipiiri? Hanki samassa tilanteessa olevista seuraa.

Ja, nain "mummoikaisen" nakokulmasta: maailamssa on paljon muutakin kivaa tekemista kuin se biletys, usko vaan

ei sita 40 HALUA enaa menna, on kasvanut aikuiseksi. on se hiukka eri asia bilettaa 2kymppisena kun 4kymppisena. nuorena se on mentava!!!!

Haluanpas! :D

Ap:lle tsemppiä! Yritä olla purkamatta pahaa mieltäsi lapsiin, ja tosiaan jaksa kasvattaa heitä, niin pääset nauttimaan työsi hedelmistä sitten myöhemmin. Jakakaa baari-illat miehesi kanssa, ei ole millään lailla reilua, että vain toinen saa mennä vapaasti. Kyllä me vanhat vanhemmatkin joudumme viilaamaan aikataulujamme, jotta kaikkien perheenjäsenten menot saadaan sopimaan yhteen.

Löytyisikö asuinalueeltanne uusia kavereita, jotka ovat samassa elämäntilanteessa? Vaikka vähän vanhempiakin. Voisitte jakaa lastenhoidon yhdessä ja käydä kahvilla yms. Ei ole ehkä ihan yhtä kivaa kuin baarissa, mutta voittaa kotona lasten kanssa keskenään jumittamisen kuitenkin.

ei sita 40 HALUA enaa menna, on kasvanut aikuiseksi. on se hiukka eri asia bilettaa 2kymppisena kun 4kymppisena. nuorena se on mentava!!!!

asiakaskunta on pääosin 40-60 -vuotiaita naisia, parikymppiset ovat noissa teinipaikoissa.

Mutta joka viikonloppu täällä on näitä keski-ikäistyviä/keski-ikäisiä sekä eläkeikäisiä jotka HALUAVAT tulla "bilettämään" (vihaan tuota sanaa). Eikä tämä siis ole mikään tanhu/iskelmäbaari vaan ihan yökerho, jossa soitetaan ihan tämän päivän musiikkia.

Siellä ne nelikymppiset "haluamattomat", aikuiset naiset tanssivat rihannaa hameenhelmat korvissa, juovat skumppaa ja pitävät hauskaa. Ei aikuisuus poissulje sitä että haluaa välillä käydä ns. viihteellä. =D Kummallinen tapa ajatella sinulla.

(en ole itse siis nelikymppinen, mutta luulen/tiedän että se menojalka vipattaa samalla tavalla keski-ikäistyvilläkin)

ikäisiä lapset on? Oliko ensimmäisen lapsen jälkeen erilainen olo?

Mieti suhdetta lasten isän kanssa.

Voin luvata sulle että kyllä tämänikäisissäkin on niitä jotka bilettää. Osa on lapsettomia, osalla lapset jo isoja ja osalla lapset hoidossa. Aikas vapaa menemään olet jo n.35 ikäsenä eli NUORENA. Mitään et ole vielä siinä vaiheessa menettänyt biletysrintamalla. Usko tätiä ;)

Olisit ajatellut ennen kuin hommasit lapset. Typerää valittaa asioista joista olet aivan itse vastuussa ja olet itse päätökset lasten hankinnasta tehnyt. Ehkä olet oppinut noiden päätöksien jälkeen hieman ajatellemaan asioita pidemmälle ja realistisemmin.

Ite 3-kymppisenä tulin vasta äidiksi ja elin sen 10 edeltävää vuotta tosi hurjaa elämää. Paljon baareilua ja biletystä. Nyt harmittaa. Lasten kanssa on joka tapauksessa raskasta, vaikka ne aivan ihania ovatkin. Nyt kun töissä on ehtinyt edetä vastuullisiin tehtäviin ja unet on vähissä, tuntuu että olen liian vanha tähän. Varmasti kiität itseäsi vielä muutaman vuoden päästä, usko mua. Ja kyllä muutaman vuoden päästä voit mennä ihan rauhassa menojasi. Isälläkin on velvollisuudet aivan siinä missä äidilläkin. Ja pyydä rohkeasti kavereilta, isovanhemmilta, sisaruksilta ja serkuilta hoitoapua. Sitä ei tarvitse hävetä vaikka kerran kuussakin kävisit ulkona aamuyön tunneille asti. Tsemppiä, sinä pärjäät ja sulla on kaikki vielä edessä

Aika turhaa tuollainen odotas sitten 10 vuoden päästä päivittely. Mitä se hyödyttää, jos ne kaverit on taas silloin eri elämänvaiheessa ja kenties itse niissä vauvanteko puuhissa.

Et pääse nyt bilettämään. Vuosien päästä sun kavereita ei enää kiinnosta, kun niillä on omat piltit.

vihdoin joku tajusi mikä se villakoiran ydin on!

Mulla ikää 10 vuotta enemmän ja myös kaksi pientä lasta. Vanhemmuus on fyysisesti ja henkisesti erittäin rankkaa. Hoitoapua ja omaa aikaa tarvitsee jokainen! Itsellä ei hoitoapuja muuten kuin miehestä. Välillä tuntuu että en kestä vaikka kavereilla myös lapsia eikä baarielämä innosta. Uraakin on rakennettu ja kaikki ulkoiset puitteet kohdillaan. Ainoa neuvo on että viettää aikaa ystävien kanssa ja välillä omia iltoja ja hetkiä vain puolison kanssa. Hoitoapua vaikka MLL:sta. Lapsia rakastan koko sydämestäni vaikka välillä tuntuu etten jaksa enkä riitä mihinkään. Armoa kai äideillekin voi anoa, välillä rittää vähempikin suorittaminen.

rakastan lastani hirveästi mutta tämä äitiyden rankkuus on yllättänyt ihan täysin. olen aivan loppu koko ajan vaikka mulla on vain 1 lapsi. en saa mitään omaa aikaa, luulin, että vauvaiän jälkeen helpottaa mutta koko ajan vain menee vaikeammaksi kaikki ja oma aika vähenee. en jaksa edes lähteä bilettämään jos joskus pääsisinkin, olen niin sairaan väsynyt. lapsen isä elää vailla sitoumuksia.





äiti, mä haluun, äiti, anna mulle, äitiiii, ei, en tee, en haluu ....

Varmasti rankkaa, on se vanhemmallekin äidille... Mulla on biletysvuosia runsaasti takana, ja jännä, miten niitä ei kaipaa ollenkaan! Baarit, biletys, nolot kännisekoilut, ei todellakaan! Mikä elämässä on oikeasti tärkeää? Perhe, terveys, ystävät, harrastukset. Ystäviä voi tavata vaikkei aina bilettämään pääsiskään. Vauva on vauva niin vähän aikaa, että silloin on laitettava hänet etusijalle, mutta toki välillä pitää päästä hetkeksi irti, ettei pää leviä!

Mutta joo, minusta sinun pitää pitää omista tärkeistä harrastuksistasi kiinni, edes jotain omaa, mieltäpiristävää pitää olla vaikka olisikin jopa se vauva siellä täysimetyksellä. Muuten voi käydä niin että kadottaa itsensä, elää vain perheelle.... Sulla se harrastus voi olla vaikka biletys tai kavereiden tapaaminen, entä mitä muuta se voisi olla? Minulla se on ompeluharrastus, saan eenergiaa arkeen siitä että saan tehdä käsilläni jotain kaunista ja hyödyllistäkin... Leipominen on vähän samanlaista myös, mutta käsityöt ja ihanat kankaat on mulle kuin huumetta.( kuullostanko kenties tylsältä?)

Pidäpäs puolesi, kyllä lasten isällä on velvollisuus päästää sinutkin välillä vapaalle!

Äiti, yli 30-v.

turhaa tuollainen odotas sitten 10 vuoden päästä päivittely. Mitä se hyödyttää, jos ne kaverit on taas silloin eri elämänvaiheessa ja kenties itse niissä vauvanteko puuhissa.



Et pääse nyt bilettämään. Vuosien päästä sun kavereita ei enää kiinnosta, kun niillä on omat piltit. Ehkä sinun kannattaisi koettaa laajentaa ystäväpiiriäsi jo nyt ja etsiä muita samassa tilanteessa olevia äitejä läheisiksesi. ¨



Tässähän on muutenkin se pelko jo olemassa, että etäännyt näistä nykyisistä kavereista, kun et pääse samoihin asioihin mukaan ja silloin, kun pääset niin et tiedä mistä puhutaan.

sain lapseni 38-vuotiaana ja sitähän paljon parjataan että näin vanhana lapsia hankitaan. Nyt minulla on kolme.



Minusta pikkulapsiaika on ihanaa, on hyvä tunne, kun saa pysähtyä eikä TARVITSE lähteä kotoa mihinkään. Ehdin bilettää ja matkustella, tehdä töitä jne monta vuotta.



Tämä oli lähinnä nyt niille vanhana lasten teon parjaajille, ei ap:lle. Jaksamisia ap:lle!