Miksi antaa vain kaksi nimeä kolmen sijaan?

Jos esim sukunimi on kovin pitkä, joku voi ajatella että ei viitsi tehdä kamalan pitkää litaniaa. Itselläni on vain yksi ainoa etunimi (väliviivalla), enkä ole kyllä enempää nimiä koskaan kaivannut.

Tai edes kahdella. Yksikin riittäisi.

Antaahan jotkut vain yhdenkin nimen. Äidilläni on vain 1 etunimi, meillä lapsilla taas 2. Omille lapsilleni on tällä hetkellä suunnitteilla tytölle 2 ja pojalle 3 nimeä.

kaikkea sinäkin ihmettelet..

Minulla on kaksi nimeä ja lapsillani on myöskin kullakin vain kaksi nimeä.



En keksi yhtään hyvää syytä antaa kolmea nimeä. Aivan turhaa.

Ei millään keksitty nimeä joka olisi kuulostanut kivalta niiden kahden ihanan nimen kanssa.. Itselläni on kolme nimeä, miehelläni kaksi. Ei meillä ainakaan ollut mikään tietoinen päätös, että vain kaksi nimeä.. Vaan niin, että mikä tuntuu hyvältä, eikä ole kaduttanut.

Minusta kolmessa etunimessä on sellaista prinsessamaista hienostelun tuntua, jota en halua omien lasteni nimiin. Tavallaan tuo ona kommenttisi jo kertoo: LAPSENA kadehdit kolmea etunimeä. Nyt olet aikuinen, ja ymmärtänet, että aniharva koskaan edes kuulee toista tai kolmatta nimeäsi.



Toinen nimi on sellainen tavan vuoksi annettu peräkärry, kolmas on prinsessaleikkiä :o)

Eva Maria ja Eva Maria Aurora on molemmat ihan kauniita nimiä. Jos tykkää Evasta ja Mariasta, muttei tykkää Aurorasta tai Katariinasta tai Alisasta, niin ehkei halua väkisin keksiä sinne loppuun jotakin vastaavaa että saisi sen kolme täyteen. Tai jos tykkää nimistä Leea ja Karoliina, yhdessä ja erikseen, miksi välttämättä haluaisi sinne loppuun vaikka Susannan tai alkuun Ainon, kun se nimi on ihan nätti kaksiosaisenakin.



Jos ongelma on se, että kaksi lyhyttä nimeä ja yksi pitkä nimi kuulostaa vaan paremmalta mitä kaksi lyhyttä, niin minä ainakin miellän siihen "rytmiin" vielä sukunimen mukaan. Se voikin muuttaa taas sitten kolmiosaisen etunimen rytmiä huonompaan suuntaan. Jos sillä nyt mitään väliä on (eli ei).

mutta annoin sitten kuitenkin kullekin kaksi, jottei tarvitsisi selitellä ja olla äidin toivomuksesta "tolla on vaan yks etunimi!"-lapsi.

Kukaan ei ole ihmetellyt. Yksi hyvä nimi riittää.

Jotenkin säälittää. Ihan kuin vanhemmat eivät olisi viittineet kunnolla panostaa... Ei lainkaan luovuutta. En voi sille mitään, mutta kolmen nimen lapset vaikuttavat odotetuimmilta kuin kahden nimen lapset.



ja mielestäni on sinänsäkin hyvä jos lapsella on useita etunimiä, jos ei pidä ensimmäisestä, voi vaihtaa toisen tai kolmannen kutsumanimekseen.

Kaksi nimeä riittää. Toista nimeä ei koskaan oikein edes kuule eikä sillä ole väliä kuin ristiäisissä ja yo-yodistuksen jaossa. Kolme siis on ihan turha määrä. Yksikin riittäisi, mutta kiva nyt kaksi on lapselle miettiä. Mutta ihan turha tollaista pohtia. Mulle on ihan sama kuinka monta nimeä ihmiset omille lapsilleen antaa. Kaksi riittää meillä.

Minusta kolmessa etunimessä on sellaista prinsessamaista hienostelun tuntua, jota en halua omien lasteni nimiin. Tavallaan tuo ona kommenttisi jo kertoo: LAPSENA kadehdit kolmea etunimeä. Nyt olet aikuinen, ja ymmärtänet, että aniharva koskaan edes kuulee toista tai kolmatta nimeäsi.

Toinen nimi on sellainen tavan vuoksi annettu peräkärry, kolmas on prinsessaleikkiä :o)

Miksei sitten saman tien anneta nimeksi Ritva-liisa ilman muita nimiä... Ei ainakaan kukaan syyttäisi hienostelusta.

sun kommenttisi on niiiiiiin "en-mie-mittää-oo" -suomalaista mentaliteettiä.

En voi sille mitään, mutta kolmen nimen lapset vaikuttavat odotetuimmilta kuin kahden nimen lapset.

Totaalinen repeäminen. Näin niin kuin 6 vuoden lapsettomuuden jälkeen ja koeputkihedelmöityksen avulla saadun kahden etunimen tyttären äitinä.

Siis nythän kaikki luulee, että meidän mukula ei ollut odotettu, kun ei jaksettu antaa hänelle kuin vain kaksi nimeä !1111!!! :D

Kyllähän nyt ihan selvästi se Hakunilan Jessica Desireé Jasmin on paljon, paljon enemmän toivotumpi lapsi paremmalla tulevaisuudeella - näkeehän sen jo paperilta!